Vuonna 2000 | Page 3

sellaisissa paikoissa olivat koko vaunut ilmeisen kaatumisvaaran alaisina, jolloin kaikki olisivat pudonneet maahan ja menett?neet paikkansa.
Totuuden mukaisesti t?ytyy tunnustaa, ett? p??asiallisena seurauksena vaunujen eteen valjastettujen kurjuuden n?kemisest? oli se, ett? matkustajat tunsivat viel? selvemmin paikkojensa arvon vaunuissa ja koettivat kynsin hampain s?ilytt?? niit?. Jos he olisivat tunteneet olevansa itse turvassa, ja tiet?neet varmasti, etteiv?t he eiv?tk? heid?n omaisensa koskaan putoa alas katolta, olisivat he v?h?n v?litt?neet vet?jist?, vaikka ehk? olisivatkin toisinaan heitt?neet roponsa siteiden ja voiteiden ostamiseksi.
Tied?n kyll?, ett? moinen menettely tuntuu kahdennenkymmenennen vuosisadan miehist? ja naisista uskomattomalta, el?imelliselt? julmuudelta, mutta kaksi sangen merkillist? seikkaa selitt?v?t t?m?n tylyyden, ainakin osaksi. Ensiksikin uskottiin j?rk?ht?m?tt?m?sti, ettei ihmiskunta voinut pysy? pystyss? eik? p??st? eteenp?in muutoin kuin siten, ett? joukko veti vaunuja, joissa muutamat harvat ajoivat. Uskottiinpa viel? lis?ksi, ettei valjaita, vaunuja, teit? eik? ty?jakoa voi tuntuvammin korjatakkaan. Aina ne olivat olleet samanlaisia kuin nyt, ja sellaisina ne tulevat aina pysym??nkin. Oli surkeaa, ett? niin oli, mutta sit? ei voinut auttaa, ja filosoofinen maailmankatsomus kielsi tuhlaamasta s??liv?isyytt? asioihin, joita ei voitu muuttaa.
Toinen seikka oli viel? omituisempi. Vaunujen katolla istuvat luulottelivat nimitt?in, etteiv?t he olleet aivan samanlaisia, kuin vetohihnoissa ponnistelevat sisarensa ja veljens?, vaan ett? he olivat hienommasta aineesta ja kuuluivat korkeampiin olentoihin, jotka oikeudenmukaisesti voivat vaatia, ett? heit? vedet??n. T?m? n?ytt?? k?sitt?m?tt?m?lt?, mutta kun min? itsekin olen aikoinani ajanut juuri samoissa vaunuissa ja ollut saman harhaluulon vallassa, niin on sanojani uskottava. Omituisinta t?ss? kuvittelussa oli, ett? nekin, jotka vast'ik??n olivat maasta p??sseet kiipe?m??n jollekin istuimelle, joutuivat sen alaisiksi jo ennenkuin hihnojen synnytt?m?t rakot ja k?ns?t olivat ehtineet kadota heid?n k?sist??n. Ne taasen, joiden vanhemmat ja esivanhemmat olivat olleet kyllin onnellisia s?ilytt?m??n paikkansa vaunuissa, uskoivat j?rk?ht?m?tt?, ett? heid?n kaltaistensa ja tavallisten ihmisten v?lill? oli suuri ero. On selv??, ett? t?llainen kuvittelu muutti ihmiskunnan k?rsimyksien luoman s??lintunteen pintapuoliseksi filosoofiseksi surkuttelemiseksi. T?m? on ainoa syy, jonka voin lausua pyyt??kseni sen nojalla anteeksi sit? v?linpit?m?tt?myytt?, joka oli omiaan kuvaamaan minunkin suhdettani veljieni kurjuuteen sin? aikana, mist? kirjoitan.
Vuonna 1887 aloin kolmannenkymmenennen ik?vuoteni. En ollut viel? naimisissa, mutta olin kihloissa Edit Bartlettin kanssa. H?n matkusti kuten min?kin vaunuissa, tai toisin sanoen oli rikas -- p??st?ksemme jo k?ytt?m?st? ?skeist? vertausta, jonka toivon tehneen teht?v?ns? ja antaneen lukijalle yleisen kuvan senaikaisesta el?m?st?mme. Kun rahalla silloin voitiin hankkia kaikki el?m?n sulot, jopa sivistyksenkin siunaukset, saivat tyt?t kyll? kosijoita, kunhan olivat rikkaita, mutta Edit Bartlett oli sen lis?ksi my?skin kaunis ja miellytt?v?.
Tied?n, ett? lukijattareni vastustavat t?ss? suhteessa v?itett?ni. ?Kaunis h?n ehk? lienee ollut?, kuulen heid?n sanovan, ?mutta miellytt?v? h?n ei voinut olla miss??n suhteessa k?ytt?ess??n pukuja, jotka olivat siihen aikaan muodissa. P??hineen?h?n oli jalan korkuinen kummallinen rakenne, ja hameen takapuolelle oli keinotekoisesti muodostettu tavaton lis?ke, joka rumensi ihmisruumista enemm?n kuin mik??n aikaisempi neulojattarien keksint?. Miten voi kuvitellakaan, ett? kukaan olisi miellytt?v? sellaisessa puvussa!? V?it?s pit?? kyll? paikkansa, enk? voi vastata siihen muuta, kuin huomauttaa, ett? kahdennenkymmenennen vuosisadan naiset kyll? ovat todistuksena siit?, kuinka sopiva puku korottaa naisen miellytt?v?isyytt?, mutta sen nojalla, mit? muistan heid?n ?itiens? ?iteist?, voin min? puolestani v?itt??, ettei mink??nlainen puku, kuinka muodoton ja rumentava se lieneekin, voi tykk?n??n riist?? heid?n vieh?tt?v?isyytt??n.
Meid?n vihki?isemme oli m??r?tty tapahtuvaksi heti, kun uusi taloni, jota parhaallaan rakennutin er??seen hienoimpaan kaupunginosaan, oli valmistunut. Hienolla kaupunginosalla tarkoitan rikasten asumia kortteleita, sill? meid?n on muistettava, ettei Bostonin kaupunginosien miellytt?vyys riippunut siihen aikaan luonnonsuhteista, vaan siit?, mink?laista v?ke? niiss? asui. Jokainen luokka asui erikseen omissa kortteleissaan. Rikas, joka asui k?yhien keskell?, tai sivistynyt, jonka ymp?rist?ss? oli ainoastaan sivistym?tt?mi? henkil?it?, tunsi itsens? erakoksi oudon ja kateellisen kansan joukossa. Kun aloin rakennuttaa taloani, toivoin sen valmistuvan talvella 1886; mutta se oli viel? seuraavan vuoden kev??ll?kin keskener?isen?, ja vihki?isteni viett?minen oli siis yh? tulevaisuuden kysymys. T?m?n viivytyksen syyn?, joka tietysti oli omiaan suututtamaan hurmautunutta rakastajaa, oli joukko ty?lakkoja, s. t. s. muurarit, kirvesmiehet, maalarit, levysep?t ja muut rakennusty?ss? tarvittavat ammattilaiset kielt?ytyiv?t tekem?st? ty?t?. En voi en?? muistaa, mik? n?iden lakkojen erityisen? syyn? oli. Ne olivat siihen aikaan niin yleisi?, etteiv?t ihmiset en?? v?litt?neet kysell?, mist? ne kulloinkin johtuivat. Lakkoja oli jatkunut melkein katkeamatta milloin yhdell?, milloin toisella teollisuusalalla aina sitte suuren taloudellisen ahdinkoajan vuonna 1873. Oltiinpa jouduttu jo niin kauas, ett? pidettiin poikkeuksena, jos joku ty?v?enryhm? harjoitti ammattiaan muutamia kuukausia yht?mittaa.
Lukija, joka kiinnitt?? huomionsa mainittuihin vuosilukuihin, k?sitt?? tietysti, ett? n?m? teollisuusaloilla sattuneet h?iri?t olivat ensim?isi? itsetiedottomia ja yhten?isyytt? puuttuvia yrityksi? siin? valtavassa liikkeess?, joka loi nykyisen teollisuusj?rjestelm?n kaikkine johdonmukaisine yhteiskunnallisine seurauksineen. Luodessamme katsauksen taaksep?in, tuntuu t?m? kaikki niin selv?lt?, ett? lapsikin voi sen k?sitt??. Mutta me emme olleet profeetoita emmek? siis voineet silloin selv?sti tajuta, mit? ymp?rill?mme tapahtui. Huomasimme kuitenkin, ett? maan teollisuus oli sangen kierossa asemassa. Ty?nantajain ja ty?ntekij?n, p??oman ja ty?n v?linen suhde oli jollakin k?sitt?m?tt?m?ll? tavalla joutunut vinoon. Ty?ntekij?ihin oli ?kki? ja melkein kaikkialla tarttunut taudin tavoin syv? tyytym?tt?myys asemaansa, ja heid?t valtasi luulo, ett? oloja voitaisiin tuntuvasti parantaa, kunhan tiedett?isiin, mist? alkaa. Yksimielisesti vaadittiin joka taholla korkeampia palkkoja, lyhemp?? ty?aikaa, parempia asunnoita, syv?llisemp?? opetusta sek? osallisuutta el?m?n mukavuuksiin ja