Vuonna 2000 | Page 2

lukijalle t?ydell? todella, ett? en aio kertoa h?nelle satuja, ja koetan saada h?net t?ydellisesti vakuutetuksi t?st?, jos h?n malttaa viel? hetken tarkata sanojani. Sallittakoon minun siis -- sill? nimenomaisella ehdolla, ett? tulen todistamaan ?skeisen v?itteeni -- lausua, ett? tied?n paremmin kuin lukija, milloin olen syntynyt. Ja nyt jatkan kertomustani.
Jokainen koulupoika tiet??, ettei yhdeks?nnentoista vuosisadan lopulla tunnettu meid?n aikamme sivistyst?, eip? edes sen tapaistakaan, vaikka ne ainekset, joista nykyinen sivistys on syntynyt, olivat jo silloin kiehumistilassa. Ei ollut tapahtunut mit??n, joka olisi voinut muuttaa tuon ylimuistoisista ajoista vallinneen yhteiskuntien jaon nelj??n luokkaan tai kansakuntaan, kuten niit? voisi kutsua, koska niiden v?linen ero, ero k?yhien ja rikasten, sivistyneiden ja tiet?m?tt?m?in v?lill? todella oli paljoa suurempi kuin nykyj??n ero eri kansojen v?lill?. Min? puolestani olin rikas ja sivistynytkin; omistin siis kaikki onnen-ehdot, mit? parempiosaiset siihen aikaan nauttivat. Vietin loisteliasta el?m??. Ty?n?ni oli huvitukset ja el?m?n nauttiminen. Yll?pitooni tarvittavat varat sain toisten ty?st?, tarvitsematta osottaa heille mink??nlaista vastapalvelusta. Vanhempani ja heid?n vanhempansa olivat el?neet samalla tavalla, ja toivoinpa, ett? perilliseni, jos sellaisia ilmestyisi, saisivat el?? yht? mukavaa el?m??.
Lukija kysynee, miten voin el?? ihan hy?ty? tuottamattomana j?senen? maailmassa. Miksi maailman t?ytyi el?tt?? tyhj?ntoimittajaa, joka olisi kyennyt itsekin tekem??n ty?t?? Vastaus on, ett? is?ni iso-is? oli koonnut rahasumman, jonka nojalla h?nen j?lkel?isens? siit? saakka olivat el?neet. P??t?tte luonnollisesti, ett? summa lienee ollut per?ti suuri, kun ei kolme joutilaisuudessa el?v?? miespolvea ollut voinut kuluttaa sit? loppuun. Niin ei kuitenkaan ollut asian laita. Summa ei suinkaan ollut alkujaan eritt?in iso. Se oli p?invastoin paljon kasvanut alkuper?isest? sill? ajalla, kun kolme sukupolvea oli joutilaana el?nyt sen varassa. T?llainen mahdollisuus n?ytt?? loitsimiselta. Miten voi k?ytt?? rahoja ilman ett? ne v?henev?t, miten synnytt?? l?mp?? ilman palamista? Salaisuus oli siin?, ett? silloiset ihmiset osasivat taitavasti k?ytt?? er?st? keinoa, joka nyt jo on onneksi unohtunut, mutta joka esi-is?imme k?siss? oli kehittynyt eritt?in laajaper?iseksi ja t?ydelliseksi: he osasivat vieritt?? oman yll?pitonsa taakan toisten hartioille. Sen, joka t?h?n p??m??r??n oli p??ssyt -- ja siihen kaikki pyrkiv?t -- sanottiin el?v?n p??omansa koroilla. K?visi liian pitk?ksi ruveta t?ss? selittelem??n, miten entinen yhteiskuntaj?rjestelm? teki t?m?n mahdolliseksi. Huomautan vain, ett? p??oman korot muodostivat jonkunlaisen vakituisen veron, jota p??oman-omistajat nostivat ammattialoilla palvelevilta ty?ntekij?ilt?. Olisi v??rin luulla, ettei t?m? meid?n mielest?mme per?ti v??r? ja mahdoton j?rjestelm? koskaan joutunut esi-is?imme arvostelujen alaiseksi. P?invastoin oli lains??t?j?in ja profeetain pyrint?per?n? kautta aikojen ollut koron poistaminen tai ainakin korkokannan alentaminen. Mutta n?m? pyrinn?t eiv?t koskaan onnistuneet, kuten oli luonnollistakin vanhan yhteiskuntaj?rjestelm?n vallitessa. Siihen aikaan, josta nyt on kysymys, s. t. s. yhdeks?nnentoista vuosisadan lopulla, eiv?t hallitukset yleens? en?? koettaneetkaan j?rjest?? n?it? seikkoja.
Kuvatakseni lukijalle yleisin piirtein puheenaolevan ajan ihmisten yhteisel?m?? ja k?yhien sek? rikasten suhdetta toisiinsa on mielest?ni parasta verrata silloista yhteiskuntaa j?ttil?isvaunuihin, joiden eteen oli valjastettu summattomia ihmisjoukkoja vet?m??n niit? pitkin m?kist? ja hiekkaista tiet?. Ajurin nimi oli n?lk?, eik? h?n sallinut kenenk??n lev?t?, mutta siit? huolimatta oli kulku hidasta. Vaikka vaunujen vet?minen niin huonoa tiet? my?ten oli per?ti raskasta, olivat vaunujen kaikki paikat t?ynn? matkustajia, jotka eiv?t astuneet koskaan alas, ei edes jyrkimmiss? ahteissa. Katolla olevat paikat olivat eritt?in viileit? ja mukavia. Sinne ei ylettynyt p?ly, ja niiden omistajat voivat mukavasti ihailla n?k?aloja tai arvostella vet?jin? ponnistelevain ansioita. N?m? paikat olivat tietysti hyvin haluttuja, ja niist? kilpailtiin kovasti, sill? jokainen piti t?rkeimp?n? el?m?ns? teht?v?n? hankkia itsellens? sijaa vaunuissa ja j?tt?? sen perint?n? lapsilleen. Vaunulain mukaan voi kukin luovuttaa sijansa, kenelle tahtoi, mutta toisaalta oli my?skin monta onnettomuustapausta, joiden kautta sija menetettiin ikuisiksi ajoiksi. Sill? vaikka istuimet olivat sangen mukavat, olivat ne kuitenkin hyvin horjuvat, ja joka kerta kun vaunut ?kki? jys?htiv?t, vier?hti joku istuimeltaan ja putosi maahan, jossa h?n heti pakoitettiin tarttumaan k?ysiin ja kiskomaan eteenp?in vaunuja, miss? h?n itse ?sken viel? matkusti sangen mukavasti. Paikkansa menett?mist? pidettiin luonnollisesti suurena onnettomuutena, ja pelko, ett? t?m? voisi tapahtua joko jollekin itselleen tai h?nen omaisilleen, oli alituisesti uhkaavana pilven? ajajain onnentaivaalla.
Lukija kysynee: eiv?tk? nuo ihmiset ajatelleetkaan muita, kuin yksinomaan itse??n? Eik? heid?n asemansa k?ynyt heille siet?m?tt?m?ksi, kun he vertasivat sit? vaunujen eteen valjastettujen veljiens? tai sisartensa asemaan, tai n?kiv?t, ett? heid?n painonsa lis?? n?iden kuormaa? Eiv?tk? he tunteneet s??li? kanssaihmisi?ns? kohtaan, joista heit? erotti vain onnen sattuma?
Kyll? vaunuissa olevat lausuivat usein s??liv?ns? niiden eteen valjastettuja, varsinkin kun vaunut joutuivat huonoon kohtaan tiell?, kuten alituiseen tapahtui, tai per?ti jyrk?n m?en alle. Silloin oli sangen tuskallista n?hd? vet?jien ep?toivoisia ponnistuksia, heid?n tuskallisia vavahduksiaan n?lk?ruoskan armottomista iskuista, ja noita monia, jotka vaipuivat voimattomina vetohihnojen viereen ja poljettiin lokaan. T?m? n?ky sai katollaolevat usein puhkeamaan sangen kiitett?viin tunteenpurkauksiin. Sellaisina aikoina oli matkustajilla tapana huudella kehoituksia k?ysiss? ponnisteleville, kehoittaa heit? k?rsiv?llisyyteen ja kuvitella heille korvausta k?rsimyksist??n ja kovasta kohtalostaan tulevassa maailmassa. Toiset taasen kokosivat rahoja ostaakseen voiteita ja laastaria haavoitetuille ja raajarikkoisiksi joutuneille. Oltiin yksimielisi? siit?, ett? vaunujen raskaus oli per?ti surkuteltava asianhaara, ja yleinen helpotuksen tunne t?ytti mielet, kun p??stiin jonkun sangen huonon tieosan ohitse matkan varrella. T?m? helpottava tunne ei kuitenkaan johtunut yksinomaan s??list? vet?ji? kohtaan, vaan siit?, ett?