Vilun-ihana | Page 8

poika: h?nen rouvansa on kotosin p??kaupungista, mutta h?nkin on yhdess? miehens? kanssa, joka uudestaan on kuin tykk?n??n juurtunut kotilaksoon, t?nne t?ydellisimm?sti kodittunut, ja tohtorin vanha ?iti -- h?nt? puhutellaan vanhaksi kyl?tuomarittareksi -- joka viel? el?? perheess?, sanoo usein, ett? h?nest? on kuin olisi h?nen mini?ns? jo ennenkin elellyt mailla ja viel?p? ihan kuin Schwarzwaldilaisen lapsena, koska h?n niin hyvin ja tyyni tiesi maalla pit?? maan tapoja, ja sekin oli h?nest? vallan sopivasti tehty, ett? h?n mieluisammin kuuli kutsuttavansa kyl?tuomarittareksi kuin tohtorinnaksi. Tohtori, n?hk??t, on my?s kyl?tuomarikin. H?nell? on nelj? lasta. H?nen ainoaa poikaansa ei ole ollenkaan, niinkuin muutoin pakkona pidet??n, tyrkytetty vuorostansa rupeemaan lukumieheksi: p?invastoin h?n on k?ynyt kellosep?n oppia ja on nyt ulkona mailmassa. H?nen kolme tyt?rt?ns? tosin ovat ylh?isempi? paikkakunnalla, mutta eiv?t j?? ahkeruudessa kenenk??n j?lkeen. Vanhin tyt?r Amanda on oikeastansa is?n apulainen aptikissa, ja h?nen teht?v?ns? my?s on pit?? puutarha kunnossa, jossa niin monenlaisia rohtokasveja viljell??n. Bertha ja Minna askaroitsevat talouden toimissa, mutta sen ohella he ovat n?pp?r?t tekem??n hienoja olkipalmikoita, jotka vied??n Italiaan ja sielt? palaavat takaisin valmiina Florentsin hattuina.
T?n?p?n? on perheell? yksi vieras, joka istuu puutarhassa; se on nuori konemestari, ja h?nt? kutsutaan kyl?ss? lyhyesti Taiteliaksi. H?nen molemmat veljens? ovat Leijonan is?nn?n v?vyj?, joista toinen on rikas puukauppias likimm?isess? piirikaupungissa ja toinen veli, asuva alisessa Schwarzwaldissa, on er??n ymp?rist?ll? kuuluisan kylp?laitoksen is?nt? ja suuren maatilan omistaja. Semmoinen puhe k?y, ett? Taitelia aikoo naida Leijonan is?nn?n kolmannen tytt?ren, jonka nimi on Anni.
"Herra Storr", sanoo tohtori Taitelialle -- ja tohtorin ??nest?kin kuulee, ett? miehess? mahtaa olla ruumistakin. -- "Herra Storr, se oli oikein tehty ja se on minun mieleeni, ett? tulitte meit? terveht?m??n. Ei se kelpaa, ett? k?y laksoja ja vuoria ihantelemassa, huolimatta ihmisten riennoista ja pyrinn?ist?, jotka paikalla asuvat. T?h?n mailman aikaan ilmaantuu ihmisten matkusteluhalussa liian paljon pintapuolisuutta ja levottomuutta. Min? puolestani en tunne halua lainkaan kuljeskelemaan ymp?ri mailmaa; min? tunnen voivani hyvin ja olevani t?ydellisesti tytyv?inen pieness? piiriss?ni. Viel? minun on t?ytynyt p??lle p??tteeksi luopua vanhasta mieliteht?v?st?ni, kasvien kokoomisesta, eli oikeammin, min? olen siit? mielell?ni luopunut, koska siten olen enemm?n kiintynyt ihmisiin. Kunkin kohdastansa pit?isi taivuttaa taitonsa ty?n jaon mukaan; minun kotimaalaiseni eiv?t tahdo siihen taipua, ja se juuri on meid?n kotimaisen teollisuutemme kipe? kohta".
"Saanko pyyt?? teilt? tarkempaa selityst? siin? asiassa?"
"Asian yksinkertainen laita on t?m?. Meid?n kelloty?mme on, niinkuin kaikellainen kotiteollisuus, luonnollinen seuraus maaper?mme kehnosta anteliaisuudesta ja sukutalojen jakaumattomuudesta; nuoremmat pojat ja ylimalkaan kaikki, joilla ei ole muuta p??omaa kuin ty?kykyns?, saavat osaksensa hankkia itselleen jotain omastakaa, sill? el??ksens?. Sen lis?ksi tulee viel? meik?l?isiss?mme tavattavat luonnonlahjat: tarkka ja vakava vaarinotto. Meid?n mets?mme tuottavat parasta, koteloiksi ja ratasaineiksi kelpaavaa puuta, ja niin kauan kuin nuo vanhat, niin kutsutut Jockelin kellot hyvin k?viv?t kaupan, sepp?kin teki koko kellon valmiiksi kodissaan yhdess? vaimonsa ja lastensa kanssa, jotka maalasivat kellontaulut. Mutta jota enemm?n metallikelloihin totuttiin ja vanhan mestarin Jockelin kellot sys?ttiin syrj?lle, sit? enemm?n ty?njakoakin harkittiin. Jopa nyt Franskan maalla, Amerikassa ja varsinkin Sachsenissa vahvasti kilpaillaan kelloty?ss?. Meid?n t?ytyy ruveta tekem??n puukelloja, jotka, niinkuin tied?tte, eiv?t k?y painojen, vaan vieterien voimalla. Mutta kaikkeen t?h?n tarvittaisiin lujaa yksimielisyytt?. Vanhat Hauensteinerilaiset tuolla toisella puolen olivat ennen aikaan yksimielisesti yhtyneet ja heill? oli yhteysmestarinsa, joka taaskin olisi tarpeen; kaikkein, jotka el?v?t vuorilla hajallansa, pit?isi liittym?n lujaksi yhteyskunniksi ja ty?skentelem?n yksiss? neuvoin k?dest? k?teen. Mutta meik?l?isilt? se tuskin kyll? k?y p?ins?. Sveitsin maalla kulkee taskukello satakaksikymment? kertaa k?dest? k?teen, ennenkun se on valmis. Mutta tuo minun rakkaitten kotimaalaisieni vakavuuskin, vaikka se kyll? on hyv? asia, est?? kuitenkin heit? muiksi muuttumasta. Heit? ynn? koko meid?n teollisuutta on t?h?n asti auttanut yksinomaisesti heid?n tytyv?isyytens? ja verrattoman suuri ty?halunsa. Niihin tuskin auttaa kajota; tuo kyyryll?ns? istuminen verstaassa on moneen istuttanut omituisen arkamielisyyden; heit? t?ytyy varovasti kohdella, ja jos vaan taitamattomasti ottaa kiini, tohtii sisusta seisahtua niinkuin kellon sis?v?rkkikin seisahtuu, ja huonosti k?y, jos ketjut katkee".
"Minun mielest?ni", sanoi nuori mies, "pit?isi pidett?m?n huolta siit?, ett? t?k?l?iset kellot saisivat kauniimman ulkomuodon, jotta ne samassa saattaisivat koristaa huonettakin".
"Sep? olisi hyv? asia", sanoi Bertha, keskimm?inen tyt?r. "Min? oleskelin koko vuoden p??kaupungissa t?tini luona, ja mihink? ikin? min? tulin, siell? tapasin tuon kotiseutulaiseni, Schwarzwaldin sein?kellon, mutta se oli ky?kiss? niinkuin nurkkavirrin?. Paremmassa huoneessa aina vaan franskalaiset p?yt?kellot koreilivat kaikemmoisessa kullassa ja kalliissa kiviss?, ja paraasta p??st? ne seisoivat vet?m?tt?min?, taikka sanottiin niitten k?yv?n huonosti, kun sit? vastoin tuo minun kotiseutulaiseni ky?kiss? k?vi lakkaamatta ja oikein".
"Ja tuo nurkkavirri pit?isi kurjuudestaan pelastettaman", sanoi nuori mies, "mutta sen pit?isi sitte paremmassa huoneessakin pit?m?n hyv?t tapansa ja k?yv?n oikein".
Tohtori ei n?ytt?nyt tahtovansa yhty? nuoren parin tuumiin, sill? h?n alkoi nyt yh? enemm?n kertomaan Taitelialle t?k?l?isien asujainten omituisuudesta; h?n oli kyll? kauan ollut muilla mailla, taitaaksensa olla siihen kaiheesti katsomatta, ja my?skin tarpeeksi perehtynyt kotiseutuunsa, tunteaksensa ja kunnioittaaksensa kansalaistensa salatut omaisuudet; h?nen puheensa oli niin selv?? saksaa, kuin kirjoissakin on, mutta h?n lausui sanat paikkakunnan murteiskorolla.
"Hyv?? ehtoota teille kaikille", kuului er?s ohikulkia huutavan seurustelioille.
"Kas vaan, sin?k? se oletkin Pilgrim? odota hiukkasen aikaa", huusi tohtori. Tervehti? j?i