Vilun-ihana | Page 9

seisomaan aitaukselle, ja tohtori kysyi: "Kuinka Lents jaksaa?"
"Min? en tied?. En ole t?n?p?n? h?nt? n?hnyt sitte maahanpaniaisien. Min? tulen Leijonan ravintolasta, jossa min? h?nen t?htens? tyhm?n tavalla suutuin".
"Vai niin? mit? se sitte oli?"
"Siell? kerrottiin, ett? Lents t?n?p?n? on koko puolip?iv?n aikana tehnyt ty?t?, ja he panettelivat ja haukkuivat h?nt? kitunikiksi. Lentsik? olisi kitunikki? Se on varsin mielet?nt?!"
"?l? sit? pahaksesi pane! sin? ja min? ja moni muukin tiet?? vallan hyvin, ett? Lents on vilpit?n ja nuhteeton ihminen. Eik? Petrovitsch ole t?n??n k?ynyt Lentsill??"
"Ei, vaikka min?kin olin siin? luulossa enk? sen vuoksi mennytk??n h?nen luoksensa. Herra tohtori, minun pyynt?ni olisi, ett? huomenna tulisitte k?ym?lt? minun luokseni, jos aikanne antaa my?den. Minulla olisi teille jotain n?ytett?v??, jonka olen valmiiksi saanut".
"Hyv? vaan, kyll? tulen".
"Hyv?sti kaikki yhteisesti!"
"Hyv?sti Pilgrim! Makiaa unta".
Matkustaja meni menojaan.
"L?het? minulle huomenna minun lauluni takasin", huusi Bertha h?nen j?lkeens?.
"Min? tuon ne itse", vastasi Pilgrim, ja v?h?n ajan takaa h?n kuului kaukana kauniisti ja taitavasti viheltelev?n.
"Siin? nyt n?itte eriskummallisen ihmisen", sanoi tohtori Taitelialle. "H?n on kylttimaalari ja Lentsin paras yst?v?, h?nen, jonka ?iti t?n?p?n? pantiin hautaan. Pilgrimin luonnon-lahjat ovat kehityksess??n keskeyntyneet, ja h?nen el?m?kertansa on merkillinen".
"Kertokaa se minulle, min? pyyd?n".
"Joskus toisten, kun olemme kahdakesken".
"Ei toiste, vaan nyt oitis; me kuulemme sen mielell?mme viel? toistamiseen", huusi rouva ja lapset, ja tohtori alkoi kertomaan:

VIIDES LUKU.
Pilgrimin matkustuksista.
T?m? Pilgrimi on er??n kylttimaalarin poika, ja koska h?n aikaisin j?i orvoksi, otti vanha koulunopettaja h?nen kunnan kustannuksella kasvatikseen. Mutta h?n oleskeli enemm?n tuolla yl?h?ll? Morgenhaldessa, kellosepp? Lentsin luona, kuin koulunopettajan luona. Em?nt? talossa, jonka maahanpaniaisia t?n?p?n? vietettiin, oli kuin h?nen oma ?itins?. Perheen ainoa lapsi, joka on j??nyt eloon, my?s Lents nimelt??n, se sama, joka t?n??n on tehnyt on ty?t?, on ollut kuin veli h?nelle. Pilgrim on aina ollut toimekkaampi ja n?pp?r?mpi kuin Lents, joka ammatissaan kyll? kelpo ty?nteki? kuitenkin on haaveksivainen luonnoltaan, ja eip? ole tietoa, vaikka Lents oikeastaan olisi nerokas musikantti ja Pilgrim nerokas maalari! Kumpaisenkaan nero ei ole tullut t?yteen ter??ns?. Teid?n pit?isi kerran kuuleman Lentsin laulavan; h?n laulaa ensimm?ist? tenoria lauluyhteydess?, ja kiitt?k??n meik?l?inen lauluyhteytemme h?nt? siit?, ett? on saanut palkinnon neli??nisest? laulustaan soittojuhlilla, ensi kerran Constanz'issa ja toisen kerran Freiburgissa. Kun sitte molemmat olivat puolikasvuisia poikia, tuli Lents is?llens? oppiin ja Pilgrim er??lle kylttimaalarille, mutta he pitiv?t kuitenkin uskollisesti yht?. Suviehtoisina sai aina n?hd? n?m? molemmat yhdess? niin varmaan kuin kaksoist?hdet tuolla taivaalla; lauleskellen ja vihellellen k?veliv?t toinen toisensa rinnalla lakson l?pi ja vuorien ylitse, ja talviehtoisina k?veli Pilgrim hangessa ja myrskyss? Lentsin luokse -- sill? t?m?n t?ytyi olla kotona, koska ?iti aina on h?nt? liioin m??rin hemmotellut, kun h?n, kuin sanottu, on kaikkiastaan viidest? lapsesta ainoa elossa -- ja t?ll?in he yhdess? lukivat puoli ?ihin asti, erinomattain matkakertomuksia. Min? olen heille monta kirjaa lainannut; molemmilla nuorukaisilla oli suuri tiedon halu. Sitte, kun arpa vapautti Pilgrimin sotapalveluksesta -- Lents oli ainoana lapsena itsest??n vapaa -- molemmat ilmoittivat nyt aikovansa yhdess? matkustaa avaraan mailmaan; sill? n?hk??, vaikka meid?n kansamme kyll? mielell??n pysyy paikoillaan kotimaallansa, siihen sent??n tarttuu suuri vaelluksen halukin. Nytp? Lents vasta ensi kerran n?ytti olevansa kovin itsep?ist? luontoa, jota h?nest? ei lainkaan olisi uskonut; h?n ei tahtonut mill??n muotoa luopua matkustuksesta. Is? kyll? puolestansa olisi laskenut h?nen menem??nkin, mutta ?iti oli tuskissaan, ja kun ei itse papinkaan kehoitukset auttaneet, kutsuttiin min?kin, ja minun piti Lentsille rakentaman koko lasareetin, jos mun ei auttaisi. Tietysti min? koin muuta keinoa. Minulla oli n?iden molempain eroamattomien luottamus, ja he uskoivat minulle kernaasti kaikki heid?n tuumansa; Pilgrim oli oikiastaan se, joka oli pannut asian alkuun. Lentsill? on kaiken herkk?tuntoisuutensa ohella raitis k?yt?nn?llinen luonne, tietysti siihen m??r??n kuin tajunsa ulottuu, ja kun h?nt? ei mik??n h?iritse, niin h?n ter?v?ll? ?lyll? osaa oikean paikallensa, ja kaikessa ty?ss??n ja toimessaan on h?nen kest?v?isyytens? samaa laatua kuin palava hartaus. Min? n?yt?n teille huomenna kellon, jonka h?n on tehnyt malliksi, ja jos sit? ruvettaisiin yleisesti k?ytt?m??n, se olisi koko maakunnallemme lykyksi. Lents ei oikeastaan viel? ollut p??tt?nytk??n niin lujasti matkalle l?htev?ns?, kuin oli saanut luvan jutella h?nen vanhemmillensa. Lents tahtoi, ett? Pilgrim ensin oikein oppisi kellosep?n ty?t?, ennenkun h?n l?htisi kellokauppiaan retkelle, sill? semmoisen kauppiaan tietysti alinomaa t?ytyy osata kelloja korjata, niin hyvin vieraitten, kuin omiakin, joita kuljettaa kaupan; ja nyt Pilgrim todella rupesikin kellosep?n oppiin. Mutta sitte kun h?n oli tarpeellisimman oppinut, h?n taas oli t?ydess? puuhassa matkalle. Tuon Pilgrimin p??ss? py?ri yht? ja toista: v?listi h?n halusi matkallansa ansaita sen verran, ett? p??sisi taideakatemiaan, v?listi h?n itse matkalla tahtoi oppia taideniekaksi, ja v?listi h?n taas ei muuta tahtonutkaan kuin hyvin runsasta rahanansiota ja sitte palata suurella, t?ysin?isell? rahas?kill? kotiin reipastelemaan rahavaltilla. Oikeastansa h?n rahaa halveksi, mutta juuri sen vuoksi h?n olisi suonut paljon rahaa saavansakin. Kuitenkin t?m?n ohessa h?nen mieless??n siihen aikaan hehkui er?s lempi-aate, min? uskon niin. H?nen matkansa maalina oli Kreikan maa ja Athena, ja kun h?n vaan sanoi Athenan nimenkin, niin h?nen silm?ns? kiilsiv?t ja puna h?nen poskillansa vivahteli. Athena! sanoi h?n useasti, eik?s tunnu, sit? nime? lausuttaissakin, juuri