Vilun-ihana | Page 7

sen palkitkoon!"
"H?n palkitseekin paraikaa. K?velyni sinun luoksesi ja yhdess? olomme lievitt?? minua suuresti. Lisabeth, onko sinulla jotain haukattavaa? Vasta nyt ensi kerran t?n?p?n? tunnen n?lk??".
"Min? laitan sinulle pari munaa".
"Sep? hyv?".
Lents s?i hyv?ll? ruokahalulla ja kestiyst?v?t olivat oikein mieliss??n, ett? ruoka h?nelle niin hyv?lt? maistui.
Fallerin ?iti pyysi, vaikka poika h?nt? kovin pid?tti, ett? Lents lahjoittaisi h?nelle jotakin vaatteen puolta.
Lents lupasi.
Faller ei luopunut l?htem?st? h?nt? saattamaan kappaleen matkaa kotiinp?in, mutta tuskin olivat parikymment? askelta huoneesta, kun Faller kime?sti vihelsi. Sisar tuli ja kysyi, mik? nyt oli. H?n huusi vastaukseksi, ettei h?n t?n? y?n? tulisi kotiin.
"Mihink?s sin? aivot j??d??" kysyi Lents.
"Sinun luoksesi".
Molemmat yst?v?t k?veliv?t eteenp?in sanaakaan sanomatta; kuu paistoi hell?sti, huhkainten ??ni? kuului, mutta kyl?st?p?in tunki iloinen laulu korviin.
"Ei olisi hauskaa, jos kaikki surisivat yht?". sanoi Lents. "Jumalan kiitos, ett? jokainen iloitsee ja murehtii omasta kohden".
"Nuohan taaskin ovat ?itisi sanat sinun suustasi", vastasi Faller.
"Mutta maltas", huusi Lents nyt, "etk?s tahtoisi antaa morsiamellesi tiedon, ett? saat ostetuksi omat huoneet?"
"Sen teen kuin teenkin. Tule mukaan. Saapas n?hd? iloa, jonka moista ei toista maan p??ll?".
"Juokse yksist?si vaan vuorta yl?s; minusta ei ole iloitsemaan ja min? olen kovin v?synyt. Min? odotan t?ss?. Mene nyt pikaa ja joudu pikaa takasin". --
Faller kiiruhti yl?s vuorelle ja Lents istui tien viereen kivil?j?lle, ja samoin kuin kaste paraikaa lankesi puille, pensaille ja ruoholle ett? kaikki j?lleen virkistyisi, niin yksin?isen sielullekin lankesi jotakin niinkuin taivaallista kastetta. Tuolla pieness? vuorihuoneessa, jossa oli pime?, vilahtaa nyt valkea, ja valo ja ilo koittaa ihmisten syd?mmiss?; he ovat ison aikaa olleet alakuloisia, mutta nyt ilo puhuu ilmiin.
Ei ole maan p??ll? suurempaa autuutta, kuin hyv?ntekev?isyys.
Faller tuli hengistyneen? takasin ja kertoi, kuinka kaikki oli riemuinnut; morsiamen vanha is? oli avannut akkunan ja huutanut p?in laksoa: "ole tuhannen kertaa siunattu, sin? hyv?nsuopa ihminen!" ja morsian oli v?liin itkenyt, ja v?liin riemusta huutanut.
Ison aikaa molemmat yst?v?t astuivat eteenp?in, kumpikin ??neti ja omissa ajatuksissaan. Fallerin astunta oli riuskaa, tukevaa, h?nen koko k?yt?ksess??n oli jotakin reipasta ja uskaliasta, ja kun Lents otti askeleitaan tasan h?nen kanssaan, h?nkin k?vi niinkuin reippaammaksi.
Siin? paikassa, jossa vuori taas kohoo, katsoi Lents kerran taaksensa kirkkomaata p?in ja huokasi syv?sti.
"Minunkin is?ni lep?? siell?, enk? min? ole saanut is??ni pit?? niinkauan elossa kuin sin?", sanoi Faller.
Lents k?veli edell?, vuorta yl?s. Mik? tuo valkoinen on, joka liikkuu tuolla yl?h?ll? vuorella? Kukahan se siell? on? onko se mahdollista? Eik? se olekaan totta, ett? ?iti on kuollut? Niin, ei h?n sit? kest?, h?n tulee varmaankin takasin...
Sis?llisesti vapisten katseli sureva sinnep?in.
"Hyv?? ehtoota, Lents!" kuului ??ni huutavan; se oli voutitalokkaan Katriinan ??ni.
"Mit? sin? siell? t?h?n aikaan teet?"
"Min? olen ollut Maisun tyk?n?; meid?n tytt? on pit?nyt h?nelle seuraa, ettei h?n olisi niin yksin?ns?. H?n onkin niin vanha ihminen ja pelko. Mutta min? en ollenkaan pelk?isi, vaikka ?itisi palaisikin takasin. Hyv?? y?t?, Lents! hyv?? y?t?! hyv?? y?t?!
"Hyv?? y?t?!"
Kolme kertaa Katriina sanoi hyv?? y?t?, niin oli Maisu k?skenyt, sill? se tiet?? jotakin; saas n?hd? mit? siit? seuraakaan!

NELJ?S LUKU.
Kaikki kotosella.
Vilpoinen ilta virkistytti ihmisi? kuuman p?iv?n per?st?; perheet istuivat penkill? huoneittensa edustalla, useimmat heist? sillan kivisill? k?sipuilla; sill? siell?, miss? silta on, joko paikalla, taikka l?heisyydess?, sinne kokoontuu v?ke? illalla juttelemaan ja lepoa pit?m??n p?iv?n t?ist?. T?st? kulkee kaikki ohitse, jotka tulevat t?lt? taikka toiselta puolelta, ja joen mulina sillan alla ik??nkuin kehoittaa jutun jatkoon. Tuolla alahalla joessa on useampia puita likoomassa, jotta kasvin nesteet l?htisiv?t syitten v?list? ja puu itse siten ei sikistyisi eik? turpoisi valmistettaissa kellojen koteloiksi. Ihmiset sillalla olivatkin hyvin lioittamiseen harjaantuneet, moneenkin piihin. Viel? ehtoopuolellakin puhuttiin -- ja paljonpa puhuttiinkin -- Lentsin leski-vainajasta, mutta viel? enemm?n siit?, ett? Lentsin pit?isi kiiruumman kautta menn? naimisiin. Vaimot kiittiv?t Lentsi? ylen m??rin, ja moni kiitossana oli lausuttu kuin kehoitteeksi miehille, ett? hekin k?ytt?isiv?t itsi??n noin kiitett?v?sti; sill? oikea mies aina oikeaksi tunnustaankin. Miehet taas puolestansa sanoivat: kyll?h?n se niin on; h?n on kelpo ihminen, mutta -- liian pehmoinen h?n sent??n mieheksi on. Tyt?t sit? vastoin -- paitsi ne, joilla jo oli julkiset kihlattunsa -- olivat ??neti, varsinkin kun oltiin sit? luuloa, ett? Lents naisi yhden tohtorin tytt?rist?; viel?h?n muutamat vakuuttivatkin asian jo olevan p??tetyn ja teht?v?n julkiseksi kohta suruajan loputtua. ?kki? ja tiet?m?tt? mist? se tuli, levisi huhu huoneesta huoneesen ja varsinkin sillalla, ett? Lents t?n?p?n?, ?itins? maahanpaniaisp?iv?n?, oli lakkaamatta tehnyt ty?t?. Vaimov?ki p?ivitteli, ett? niin hyv? ihminen taisi olla noin ahne; miehet taas kokivat h?nt? puolustaa. Viimein ruvettiin haastamaan ilmasta ja kalkista mailman asioista, ja sep? on venyv?ist? puheainetta, kun ei yhdest? enemp?? kuin toisestakaan taida sanoa, mit? siit? tullee. Makoista juttua kumminkin piisaa, kunnes toivotetaan toinen toiselleen hyv?? y?t? ja annetaan taivaan t?hdet ja mailman asiat menn? menoaan, aivan kuin niitten on m??r? menn?kin.
Kaikkein rauhallisin oltava on tuolla alempana laksossa, tuon kauniin, ylisaksalais-asemahuoneitten muotoon rakennetun huoneen edustalla, ihanassa puutarhassa, jossa nyt y?n aikaan lemuaa ihmeellisen hyv?lt?. Vaan se ei olekaan mik??n ihme, koska t??ll? kukoistaa ja kasvaa kaikenlaisia apteikin kasvia. Nyt ollaan puutarhassa tohtorin luona, joka my?s pit?? vara-apteikia. Tohtori on t?m?n kyl?n lapsia ja kellosep?n