Vilun-ihana | Page 6

tyhj?nper?iset sirut p??st?ni, ja kun min? paukutan vasarallani, niin annan kaikille raskaille ajatuksille kolauksen, ja -- ne kohta ovat tipotiess??n".
"Sill? lailla ?iti silloin sanoi, ja h?nen sanansa nyt soivat korvissain, h?n sanoo samaa taaskin. Jos ma vaan aina ja joka asiassa muistaisin yht? hyvin h?nen sanansa!"...
Lents rupesi kiivaasti ty?h?n.
Maisu seisoi ulkona voutitalokkaan Katriinan kanssa ja vakuutti uhoa t?ynn?: "Se vasta on minulle oikein mieleen, ett? sin? ensimm?iseksi toit keittoa; se tiet?? hyv??. Se, jolta t?mm?isess? tapauksessa saa ensimm?isen suupalan nauttiaksensa, se my?s -- mutta min? en sano sen enemp??, eik? siihen k?r?j?in-k?ynti? tarvita. Tule sin? vaan taas ehtoolla meille, ja sinun t?ytyy olla se, joka h?nelle t?n?p?n? sanot hyv?? y?t?, ja sinun pit?? sanomasi kolme kertaa hyv?? y?t?, sitte siit? seuraa viel?kin enemm?n. -- Mutta mit?s t?? on? Hiljaa! Niin, eip? mailman p?ivin?, mit? min? nyt kuulen! Niin se on, h?n tekee ty?t?, nyt jo, t?n?p?iv? jo! Se maar on se mies, ei kukaan h?nt? ymm?rr?, ja kuitenkin min? olen h?nen n?hnyt lapsuudestaan saakka; h?nell? kyll? on aina p??ns?, jota ei k??ntym??n saa, mutta hyv? syd?n h?nell? on. ?l? nyt vaan puhu kenellek??n, ett? h?n on tehnyt ty?t?; siit? h?n tulisi pahaan huutoon. Kuuletko sen? Ja ehtoolla sin? tulet noutamaan astiat, ja katso sitte, ett? saat sanat suustasi maalle; sin? kyll? muutoin sen osaat".
Maisu lakkasi nyt, kun Lents huusi ovelta: "Maisu, jos joku tulisi tervehtim??n, min? en nyt ole puhep??ll? kenenk??n seurassa, paitsi jos Pilgrim tulee. Kas! viel?k? sin? olet t??ll? Katriina?"
"Min? menen jo", sanoi t?m?, ja l?hti juoksemaan vuorta alas.
Lents meni takasin huoneesen, teki ty?t? taukoomatta, ja Maisu toisessa huoneessa vaivasi p??t?ns? pitkin ja poikin tuosta kummallisesta miehest?, joka ?sk?in oli itkusta menehtym?isill??n ja nyt reuhtoi ty?ss?. H?nell? suinkaan ei ole kova syd?n eik? h?n ahneuttaan tee ty?t?, mutta mink?t?hden h?n sitte tekee?
"Minun vanha p??ni ei ole kylliksi sukkela", sanoi Maisu ja k??ntyi ovelle, menn?ksens? em?nn?lt??n selkoa saamaan; mutta h?n otti otsaansa kiini, kun vasta huomasi, ett? Lentsin ?iti olikin poissa ja kuollut.
Maisun rinta oli t?ynn?, kun nyt rupesi vieraita tulemaan, ensin opettaja ja muut lauluyhteyden j?senet, ja sitte vanhempiakin ihmisi?. Pahoilla mielin h?n kielsi kaikkia tulemasta ja puhui niin lujaa kuin kaikki ihmiset olisivat olleet kuuroja; he olisivat kaikin kernaasti saaneet tukkia korvansa, etteiv?t kuulisi Lentsin tekev?n ty?t?. H?n odotti odottamistaan Pilgrimin tuloa, se oli mies, jonka mielt? Lentsi noudatti, se mies saisi viilan otetuksi h?nen k?dest??n pois. Mutta Pilgrimi? ei kuulunutkaan, ja nyt Maisu keksi kelpo keinon: kuka h?nen k?ski kotona k?r?tt?m??n? H?n l?hti ulos odottamaan tiell?, niin kaukana kotoa, ettei viilaus eik? vasaran paukutus kuulunut niin kauaksi, ja ken nyt tiell? tuli, sen h?n kielsi perille menem?st?.
Mutta ty?nteko tyydytti ja rauhoitti Lentsi?, ja vasta ehtoommalla h?n lakkasi ty?t? tekem?st?. H?n meni ulos k?velem??n laksoa p?in, huoneitten taustan sivuitse, hyv?n toverinsa maalari Pilgrimin luo, mutta puolitiess? h?n k??ntyi takasin, niin ?kki?, kuin olisi joku h?nt? huutanut, ja kuitenkaan ei ylt?ymp?ri kuulunut hiiren hiiskahdusta. Ainoastaan v?st?r?kki visersi v?sym?tt? pensastossa ja keltavarpunen, istuessaan kuusenlatvojen t?nvuotisissa tuoreissa vesoissa liverteli harvalukuisia s?veleit??n ja tirkisteli sinne t?nne. Leivosia ei t??ll? l?ydy laksoissa eik? niittymailla; niit? liitelee ylemp?n? yl?nk?lakeuksilla, jossa ohrapeltoja on lappeillaan.
Niityt h?ytiv?t ja k?veli? katsellessaan eteens? ja takansa n?kee hienoa sumua, vaan ei n?e sit? likimaillaan siin? paikassa, jossa seisoo ja liikkuu.
Lents astui riuskasti laksoa yl?sk?sin, ja vasta kun aurinko laski Spannrenten taa ja sumu laksossa loisti tulipunaisena pilvell?, h?nkin pys?htyi ja sanoi: "ensi kerran aurinko nyt laskee h?nen hautansa yli". Ehtookello soi, h?n otti hatun p??st??n ja kulki eteenp?in. Er??ss? lakson notkossa h?n j?lleen pys?htyi ja katseli pensaan k?tk?ss? yl?sp?in er??sen pieneen yksin?iseen huoneesen. Sen edustalla istui mies penkill? -- h?nen tunnemmekin jo, se on kellosepp? Faller --; h?n piteli pient? lasta polvillaan ja tanssitteli sit?, ja h?nen vieress??n istui sisarensa, jonka mies on ulkomailla, ja h?nkin piteli lasta rinnoillaan, suudellen sen k?si?.
"Hyv?? ehtoota, huusi Lents h?nelle, t?ll? kertaa oikein raikkaalla tenori??nell?.
"Hei vaan, sin?k? se olet?" kaikui syv? baasi vastaan. "Juuri p??simme sinusta puhumasta. Lisabeth t?ss? sanoo, ett? sin? unohdat meid?t vallan pois murheessasi, ja min? sanon: 'ei maar, p?invastoin h?n pit?? meit? mieless??n'".
"Niin oikein, ja sen vuoksi min? tulenkin. Minun juolahti mieleeni, ett? Hurgelin huoneet myyd??n huomenna. Jos tekee mielesi ne ostaa, kyll? min? menen takuusen. Sitte me olemme likempi? naapuriakin".
"Se on vallan hyv? asia, erinomaisen hyv?! Sin? j??t siis kotiin?"
"Kuinkas muutoin?"
"Sanoohan ihmiset sinun l?htev?si ulkomaille vuodeksi taikka isommaksikin aikaa".
"Kuka niin on sanonut!"
"Muistaakseni on set?si sen sanonut; en min? sent??n tarkoin tied?".
"Vain niin? Voi olla mahdollista. Jos ma l?htisinkin, niin t?ytyy sinun sitte muuttaa huoneisini".
"Parempi on, ett? j??t kotiin. My?h?ksi rupee jo matkustukset k?ym??n".
"Ja nai sitte hyvin pian", lis?si nuori vaimo.
"Tee se, niin matkustuksetkin katoovat mielest?si: naitua ollaan kuin kytkeittyn?. Mutta katsoppas, Lents, sinun mahtanee viel? k?yd? hyvin mailmassa. Ett?s minuakin murheessasi muistat, siit? sinun ?itisi taivaassa sinua siunaa. Ei minuutiakaan mene, etten h?nt? muistele. Tuon sin? olet perinyt ?idilt?si, semmoinen h?nkin oli, ett? h?n aina kaikkia muisti. Jumala