Vilun-ihana | Page 4

sitte, kun on k?vellyt runsaasti nelj?sosa tuntia yl?sp?in. Tie kulkee kirkon ohitse, toisella puolen, ensin pensasaitauksen v?lill? ja sitte aukeana pitkin nurmikkoa, jossa kuuluu humina kuusikosta, joka peitt?? koko jyrk?n vuoren. T?m?n vuoren takana -- sen nimi on Spannrente -- taas ylenee toisia vuoria; mutta t?m? vuoren-nokka on niin jyrkk?, ettei saa lyhteit? yl?nk?-pelloilta kuljetetuksi alas laksoon muulla tavalla kuin rekiluisua.
Polkua pensasaitauksen v?lill? k?veli paraikaa kaksi miest? per?tysten: se, joka kulki edell?, oli pienil?nt? vanhahko erinomaisen hyviss? vaatteissa. H?nell? oli sakarakeppi k?dess? ja varovaisuuttaan h?n viel? oli kietonut kepin tupsut ranteensa ymp?ri. Vanhuksen astunta oli viel? vakava; h?nen kasvonsa, jotka olivat ryppyj? t?ynn?, liikkuivat yl?s ja alas, sill? h?n maiskutteli sokerinpalasta ja otti aina v?h?n ajan takaa uuden palasen taskustansa. Vanhuksen punertavan vaaleat silm?nripseet olivat harjatut melkein vaakasuoraan ja h?nen sukkelat hele?nsiniset silm?ns? kurkistelivat niitten alta. Nuori mies, joka k?veli per?ss?, oli suuri ja hoikka, h?nen yll?ns? oli sininen pitk?liepeinen takki ja h?n kantoi suruharsoa hatussaan ja k?sivarressaan. H?n katseli maahan p?in ja pudisteli aikav?litt?in p??t?ns?. Nyt nosti h?n p??t??n yl?s, ett? vaaleanvere?t kasvonsa n?kyiv?t; h?nell? oli siniset silm?t ja h?nen silm?lautansa olivat punehtuneet.
"Set?", sanoi h?n pys?htyen, ja h?nen ??nens? kaikui langenneelta.
Sokerin maiskuttaja k??ntyi p?in.
"Set?, kyll? jo piisaa. Min? kiit?n teit? monikertaisesti, matka on pit?? ja minun tekisi mieleni menn? yksin?ni kotiin."
"Miksi niin?"
"En tied? sanoa, mutta minusta on niin --"
"?l? huoli menn? kotiin ollenkaan, k?y kernaammin minun kanssani".
"Set?, se kyll? on v?h?n pahasti, etten taida teit? seurata, mutta nyt, nyt ei minussa ole ravintolaan menk??; ei minun ole n?lk? eik? jano. Min? en saa p??h?nik??n, mit? min? vastakaan s?isin, taikka joisin. Minun on paha ollani, jos te minun t?hteni k?velette t?n pitk?n matkan".
"Ei, ei, kyll? min? k?yn kanssasi, en min? ole niin kovasyd?mminen, kuin ?itisi on uskotellut".
"Minun ?itini ei ole minulle mit??n teist? uskotellut, h?n ei ole el?m?ns? p?ivin? puhunut ihmisist? muuta kuin hyv??, ja varsinkin sukulaisista h?n ei ole tahtonut kuulla sit? eik? t?t?. H?nen sananlaskunsa oli: jos tokaisen nen?ni, sokaisen koko kasvoni".
"Niin kyll?, h?nell? oli monta sananlaskua; koko paikkakunnalla kuulee aina sanottavan: niin sanoi Lentsin-Mari. Ei kuolleita pid? sanottavan muuta kuin hyv??, mutta h?nest? ei kukaan per?st?p?in saa sanoa mit??n pahaakaan".
Nuori mies katseli surumielisen? vanhusta. Kun se jonkun hyv?n sanan sanoi, tuntui kuitenkin aina silt?, kuin olisi antanut pienen kolauksen niskaan.
"Niin set?," jatkoi nuori mies, "kuinka useasti h?n viel? viimeisin? p?ivin??n sanoi minulle, ja ne sanat k?viv?t kipe?sti syd?melleni: Lents, sanoi h?n, min? kuolen sinusta pois kuusi vuotta my?h??n. Kahdenkymmenen viiden vanhana sinun olisi pit?nyt naida, mutta nyt se k?y sinusta kankeammaksi, ja sin? olet nyt niin tottunut minuun eik? se voi sin?ns? pysy?... N?ist? ajatuksista min? en ole voinut h?nt? luovuttaa ja se on se ainoa, joka teki h?nelle kuoleman katkeraksi".
"H?nell? on ollut oikein", sanoi sokerin maiskuttaja, "h?n oli hyv?luontoinen, tahtoi kentiesi pit?? oman p??ns?kin, mutta siihen ei tule kenenk??n mit??n. Kuitenkin h?n on hyv?luontoisuudellaan pilannut sinun. Sin? olet semmoinen ?mm?lauri. Min? en oikeastaan ole aikonut sit? sinulle t?ll? haavaa sanoakaan ja odottaa saat siksi kun sinua siit? toisen kerran torun. Vaan seuraa minua, ?l?k? ole noin lapsekas. Olethan sin? nyt, juuri kuin et en?? tiet?isi, mist? sis??n. Se on mailman menoa se, ett? ?itisi on t?ytynyt kuolla pois, etk?h?n sin? saata itse?si nuhdella siit?, ettes olisi ollut hyv? lapsi h?nt? kohtaan".
"En, Jumalan kiitos, en!"
"No, k?yt? itse?si kuin miehen tulee, ja j?t? valitukset ja voivotukset. Olethan sin? jo kirkkomaalla itkenyt, enk? min? ikip?ivin?ni ole n?hnyt semmoista itkutusta".
"Totta kyll?, set?, enk? min? taida sanoa, kuinka minun oli ollani. Min? itkin ?itini t?hden, mutta min? itkin my?s itse t?hteni. Kun lauluyhteytemme siell? veisasi omia virsi?mme, joita itsekin olen ollut laulamassa, ja kun min? siin? seisoin, ??neti kuin kuollut, niin minusta oli kuin olisin ollutkin kuollut ja kuin kumppanini olisivat laulaneet haudallani enk? itse saanut lauletuksi --"
"Sin? olet", sanoi vanhus niinkuin tahtoen lis?t? sanan pari, mutta h?n nieli ne alas ja astui eteenp?in; mutta pieni koira, joka juoksi edess?, katseli vanhuksen kasvoihin ja pudisti p??t?ns?; semmoisia juonteita koira ei ollut ennen hoksannut herransa kasvoissa.
V?h?n ajan takaa vanhus pys?htyi itsepasillaan ja sanoi; "Min? puolestani k??nnyn takasin sitte. Mutta viel? yksi asia. ?l? nyt vaan huoli kotiisi ottaa ket??n ?itisi sukulaisista, jonka sinun sitte t?ytyisi jonkun ajan kuluttua antaa menn? matkoihinsa. Ne unohtavat kaiken jonka olet heille tehnyt, ja ovat pahoillaan siit?, ettei sit? hyv?? ij?nkaiken kest?. ?l? my?sk??n lahjo mit??n pois, tulkoon kuka hyv?ns?. Jos taas tahdot jotakin lahjoittaa, tee se vasta parin viikon per?st?. Ota avaimet sis??n, kun tulet kotiin. Hyv?sti nyt, j?? Jumalan haltuun ja ole mies".
"Jumalan haltuun, set?!" sanoi nuori mies ja k?veli eteenp?in, omaan kotiinsa. H?n piti silm?ns? kiinitettyn? maahan, mutta joka askeleella h?n kuitenkin tiesi, miss? oli; h?n tunsi jokikisen kiven tiell?. Kun h?n seisoi huoneensa edess? tuntui h?nest?, kuin h?n ei p??sisi kynnyksen yli.
Mit? hyv?? siit? kaikesta ulos- ja sis??nk?ymisest? onkaan, ja mit? per?st?kin perii?! K?rsi? t?ytyi vaan. --
Vanha palveluspiika istui ky?kiss? valkeettoman piisin vieress?