Vilun-ihana | Page 2

h?pi?, jos h?n ei olisi ainoalle veljens? vaimolle osoittanut viimeist? kunniaa".
N?in ihmiset puhuivat kesken?ns? k?velless??n pitkin laksoa ja vuoriteit? yl?s. He olivat kaikki mustissa vaatteissa, kun tulivat ruumista saattamasta. Tuonne laksoon, jossa on ainoastaan muutamia huoneita -- ja niist? on suuri ja laaja Leijonan-ravintola keskimm?inen -- kirkon viereen oli uurmaakari Lentsin leski Morgenhaldesta haudattu, ja joka taholta h?nest? ei muuta kuulunut kuin hyv??; oli niin, kuin jokainen olisi ollut jotakin vailla, kun tuo kunnon vaimo oli temmattu pois: saattov?ki suri syv?sti ja kaikkein kasvot olivat kalman muotoisia; sill? ihan niinkuin uusi murhe johdattaa vanhan mieleen, niin saattov?kikin, sitte kun ?sk?in luotu hauta oli mullattu, meni hakemaan omaisiensa haudat, ja siin? itse kukin itsekseen oli murehtinut edesmennytt? ja hiljakseen rukoillut.
Me ollaan kellosepp?in kotimaassa, tuolla mets?isess? vuoristossa, jossa yhdelt? puolen vesist?t juoksevat Rheinin virtaa p?in, ja toiselta puolen Tonavaan, joka saa alkunsa ei kaukana t??lt?. T?k?l?isten ihmisten luonnossa on jotain rauhallista, tyyneen miettiv?ist?; vaimoja on paljon enemm?n kuin miehi?, sill? heit? on suuri osa kaikilla ilman-kulmilla kellojen kaupalla. Kotona olevien miesten kasvot ovat enimm?st??n kalpeat, ja siit? huomaa heid?n askaroitsevan sis?ty?ss?; sit? vastoin vaimov?ell?, joka hoitaa ulkot?it? pelloilla, on poski-punaa, ja heid?n kasvoillensa antaa nuo leve?t mustat, leuvan alle sidotut nauhat, viel? jotain kauniin uljastakin.
Maanviljelys on kuitenkin pienenmoista; se ei ole, paitsi muutamilla isommilla talonpoikais-tiloilla, suurin muuta kuin lapion pitelemist? ja niittyty?t?. Monella paikkaa juoksee viel? kapea mets?nkaistale aina lakson p??h?n, puroon saakka, ja siell? t??ll? niittyjen syrjill? seisoo viel? korkea, latvaan asti karsittu kuusi j?ljell? ik??nkuin merkiksi, ett? niitty- ja peltoala on mets?st? v??nnetty. Saarnet ovat kuin hoikkamaisia kekop?isi? pajuja; niit?, n?et, karsitaan joka vuosi kutun ruaksi. Kyl?, eli oikeammin yhteiskunta, ulottuu paljon yli puolen saksalaista penikulmaa: huoneet ovat hajallansa laksossa ja vuoristossa, rakennetut kokonaisista, toinen toiseensa poikittain liitetyist? hirsist?; etupuolella on akkunoita yht? mittaa, ilman v?liseinustaa, sill? paljon valoa tarvitaan; sis??n-ajo aittaan, miss? semmoinen on olemassa, tapahtuu vuorelta huoneen takana suorastaan katos-alle, ja vahva olkikatto ulottuu etupuolelta pitk?lle kuin myrskyn suojaksi. Huoneitten v?ri sopii hyvin yhteen vuoren ja mets?n kanssa, joitten turviin ne ovat rakennetut, ja niittyjen l?pi menee kapeita n?kyvi? polkuja ihmisasuntoihin.
Suuresta saattojoukosta, joka samaa suuntaa kulkee yl?sp?in laksoa, eroo joku vaimo v?liin siell?, v?liin t??ll?: virsikirjallaan vaimo viittaa p?in omia huoneitaan lapsillensa, jotka kurkistelevat ritirinnakkaisissa akkunoissa taikka hurjan huimasti juoksevat niittypolkua alas ottamaan palaavia vastaan. Ja sitte kotiin tultua, kun pyh?vaatteet riisutaan, kuuluu syv? huokaus muistellessa toisen murhetta ja ajatellessa, kuinka se sent??n on hauskaa, ett? viel? yhdess? elet??n ja voidaan viel?kin el?? toinen toisensa hauskuudeksi. Mutta ty?nteko t?n??n ei tahdo oikein k?yd? p?ins?. Ajatukset ovat olleet maallisista askareista vapaat eik? ne taas tahdo niin ?kki? niiss? liikkua.
Kyl?n tunnettu vihtisepp? Knuslingenist? (h?n teki lyijyst? ja messingist? mit? visuimpia vihtipainoja), joka kulki saattov?en kanssa ensimm?iseen tienhaaraan, sanoi aatosalta: "Se on sent??n tyhmyytt?, koko se kuolema! Tuo Lentsin leski esim. on kyll? ollut viisas ja kokenut ihminen, mutta nyt h?n on maahan mullattu eik? h?nest? en?? ole mailmalle mit??n".
"Poika on kumminkin perinyt h?nen hyv?n luontonsa", vastasi nuori vaimo joukosta.
"Mit? taas viisauteen ja kokemukseen tulee sit? t?ytyy jokaisen itse hankkia itselleen", lis?si pieni vanhahko mies, joka yht?p??t? katseli ja kurkisteli niinkuin olisi jotakin vailla; h?nt? sanottiin Pr?bleriksi, vaikkei se ollut h?nen oikea nimens?, sill? vanhus oli hairahtunut siin?, ettei h?n pysynyt paljaana kellosepp?n?, joka h?n oikeastaan oli, vaan h?nen mielens? teki alinomaa keksi? jotakin uutta, ja sent?hden h?n kaikkea popeeraasi eli koetteli, jonka vuoksi h?nt? kutsuttiinkin Pr?bleriksi (Propeeraajaksi.)
"Entiset ajat olivat paremmat ja hauskemmat", sanoi er?s vanha varvari vuorentakaisesta laksosta, jota sanottiin 'varvarin-Taavetiksi', "ennen aikaan pidettiin muhkeita maahanpaniaisia, joissa kumminkin kostui pitk?st? matkasta ja hiukauksista -- murhe on, n?hk??, sit? laatua, ett? se panee isoomaan ja janoomaan -- ja ennen aikaan opettajakin piti semmoisen hautapuheen, ett? kyll?. Ja jos monesti kyll? on tullut v?h?n liiaksikin maistetuksi, ei mit??n h?t?? sen vuoksi. Mutta nyt on semmoinen komento kokonansa kielletty, ja minun on niin n?lk? ja olen niin hervoton, ett? kohta pikaa en p??se t?st? patosesta paikasta".
"Niin on minunkin laita, ja minunkin", kuului monelta tahoin, ja varvarin-Taavetti jatkoi: "Ja mit? ty?t? sitte en?? tekee, kun kotiin tulee? Koko p?iv? on mennyt hukkaan. Sen suokin mielell??n sille ihmiselle, joka on ollut rakas. Mutta ennen aikaan oli toisin ja paremmin; silloin palattiin vasta y?ll? kotiin, eik? sitte en?? tarvinnut ajatella p??ns? ymp?ri, mit? --"
"Enemp?? kuin ajatuksiakaan oli p??ss?", katkaisi nuori kellosepp? Faller korkealla ??nell?; h?n oli toinen baassi lauluyhteydess? ja kantoi nuottikirjaansa kainalon alla, -- muutoin miehen astunta ja ryhti todisti, ett? h?n oli ollut sotamies. -- "Maahanpaniaispitoja", jatkoi h?n, "noitahan vanha mestaritar itsek??n ei olisi sallinut. Kaikella on aikansa, ilolla on aikansa, kuin surullakin, -- aikansa kutakin, se oli h?nen sananpartensa. Min? olen ollut ty?ss? vanhalla Lents-vainaalla viisi vuotta ja kolme nelj?nnest? p??lle. Min? ja nuori Lents menimme oppiin yhtaikaa ja yhdess? me tulimme kis?lliksi".
"Olisithan sitte saattanut olla opettajan verosta ja pit?? hautapuheenkin", sanoi varvarin-Taavetti n?rk?styksiss??n, ja sen lis?ksi h?n h?pisi jotain laulukuntalaisista, jotka ovat