Vilun-ihana

Vilun-ihana, by Berthold Auerbach

The Project Gutenberg EBook of Vilun-ihana, by Berthold Auerbach This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Vilun-ihana
Author: Berthold Auerbach
Release Date: November 12, 2007 [EBook #23461]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VILUN-IHANA ***

Produced by Tapio Riikonen

VILUN-IHANA
Kirj.
Berthold Auerbach
Suomennos ["Edelweiss"].
G. W. Edlund, Helsinki, 1879. Th. Tigersteedt'in kirjapainossa Porissa.

SIS?LLYS:
Kertomuksen aluksi I. Hyvi? j?lkipuheita II. Sureva ja h?nen seurakumppaninsa III. Ty?nteki? hyv?nteki?n? IV. Kaikki kotosella V. Pilgrimin matkustuksista VI. Mailma alkaa ik??ntym??n VII. Ravintolan tyt?r pit?? em?nnyytt? VIII. Vainaja ilmestyy ja toinen ?iti haastaa IX. Kahden yst?v?n keskustelua X. Petrovitschin p?iv?llispidot ynn? ruansulatuksen viettoa XI. Suuri soittoteos soi, ja uusia soitelmia s?vellet??n XII. Hyv?? saattoa matkalla ja ajatuksia et??lle XIII. Leijona, kettu ja harakka XIV. Kaapit ja silm?t aukenee XV. Nuorten syd?mmet vihki?isien j?lkeen XVI. Syd?n puhkee XVII. Yst?v?llist? avioestely? XVIII. Herttaisen rauhallista rakkautta, kumppaniton kihlaus ja kilvoitus yhteydest? XIX. Koetuksia alangolla ja yl?ng?ll? XX. Ensimm?inen huvimatka XXI. Suuret h??t, joista j?? karkea kannikka j?lille XXII. Huomenlahja XXIII. Ensimm?inen naula ly?d??n sein??n. Rauha yl?ng?ll? ja ensimm?inen sunnuntaivieras. XXIV. Vanhat perit menev?t tiehens? ja uudenlaista ??nt? kuuluu Morgenhaldessa. XXV. Heilurit liikkuvat itsep?isesti ja ketjut uhkaavat katketa XXVI. Kirves on pantuna puitten juurelle ja kyyneleit? vuotaa eip??n XXVII. Kaikki nurin narin. XXVIII. Lainahattu ja s??st?rahat XXIX. T?m? on kuin toista mailmaa XXX. Petrovitschin syd?n pehmentyy, mutta paatuu taas XXXI. Anninkin syd?n heltyy, mutta paatuu taas XXXII. Myrskyinen y? XXXIII. Yst?v? h?d?ss? XXXIV. Lumen alle hautaantuneet ja h?t??ntyneet XXXV. S?rjetty syd?n XXXVI. N?yrtyneen tunteita XXXVII. Apujoukko XXXVIII. Lumen alla kasvaa kukkanen XXXIX. Hengen vaarasta pelastuneet XL. Lopussa kiitos seisoo

KERTOMUKSEN ALUKSI.
Vuoren rinteell? seisoo asuinhuone; aamun aurinko paistaa ison aikaa sinne sis??n, ja ken hyv?ns? huonetta katselee, sen silm?t ilosta loistaa, sill? ensi katsanto sanoo: t??ll? asuu onnellisia ihmisi?; ja oikein omanlaatuisia ihmisi? he ovat. Heid?n on t?ytynyt kauan ja kovasti kamppailla, ennenkun ovat onnen omassa povessaan l?yt?neet; he ovat seisoneet kuoleman esikartanossa ja uusina ihmisin? kuolleista nousseet...
Tuossa tulee em?nt?; h?nen kasvonsa ovat nuoret, kauniit, hele?nvere?t, mutta h?nen hiuksensa ovat lumivalkeat. H?n hymyilee er??lle vanhukselle, joka askaroitsee puutarhassa ja huutelee lapsille, etteiv?t pit?isi semmoista melua.
"Tule nyt jo sis??n Maisu ja tulkaa tekin lapset. Wilhe l?htee nyt kotoa pois", sanoo nuori valkotukkainen em?nt?; vanhus seuraa h?nt? syv?lle kyyristyneen? ja hyv??n aikaan hypistellen esiliinaansa pakoittavia kyyneleit? varten.
V?h?n ajan takaa astuu huoneesta ulos mies nuoren pojan kanssa, jolla on pieni reppu sel?ss?, ja mies sanoo: "Wilhe, sano t?ss? ?idille hyv?sti ja k?yt? itse?si aina niin, ettes tee mit??n, josta ei saata ajatella: minun is?ni ja ?itini saavat sen tiet??. Sitte saatat, Jumalan avulla takasin tultuasi ilomielin astua t?m?n kynnyksen yli".
Nuori valkohiuksinen em?nt? syleilee raitista nuorukaista ja sanoo nyyhkien: "Minulla ei ole enemp?? sinulle sanomista, is? on sanonut sinulle kaikki. Mutta jos sin? Sveitsin vuorilla l?yd?t vilun-ihania, tuo niist? kukkanen kotiin".
Nuorokainen l?htee matkalle, sisarukset huutavat h?nen j?lkeens?: hyv?sti, Wilhe! hyv?sti! hyv?sti! Heist? on hauskaa huutaa hyv?sti eik? heid?n tee mielens? ollenkaan lakata.
Is? huutaa taaksensa: "?iti, min? seuraan Wilhe? ja Lorentsia rajaan saakka vaan, ja Pilgrim saattaa heit? ensimm?iseen y?paikkaan. Min? tulen kohta takasin".
"Se on oikein, mutta ole h?tim?tt?, ?l?k? tee hyv?stij?tt?? itsellesi noin raskaaksi. Ja sano Fallerin em?nn?lle, ett? h?n tulee meille p?iv?lliselle ja ottaa Liisan kanssaan".
Is? menee poikinensa ja nuori em?nt? sanoo vanhukselle: "Minusta tuntuu niin turvalliselta se, ett? Fallerin Lorentsi on meid?n Wilhen matkakumppanina..."
* * * * *
Me tied?mme kertoa, mink?t?hden nuori ?iti harmaantuneilla hiuksilla, halajaa vieraille maille matkustavaiselta pojaltansa vilun-ihania. T?m? on tuskaloinen, haikea, jopa melkein arvoton kertomus, mutta rakkauden aurinko vihdoin tulee kirkkaasti paistaen n?kyviin.

ENSIMM?INEN LUKU.
Hyvi? j?lkipuheita.
"Se oli kelpo vaimo."
"H?nen vertaistansa tuskin en?? l?yt??".
"H?n oli viel? noita vanhan ajan ihmisi?".
"Kuka hyv?ns? sai tulla h?nen tyk?ns?, koska vaan tahtoi, aina h?n auttoi ja tiesi neuvon".
"Ja kuinka paljon h?n sai el?iss?ns? kokea: nelj? lasta ja miehens? h?n saattoi hautaan, mutta sent??n h?n aina oli niin iloinen ja hurskasmielinen".
"Niin, kyll? nyt Lents vaan tulee h?nt? kovasti kaipaamaan. Vasta nyt h?n oikein saa tuta, mimmoinenka ?iti h?nell? on ollut".
"Vastako nyt? Senh?n h?n on tiet?nyt koko el?m?-ik?ns?; h?n on kohdellut ?iti?ns? kuin omaa silm??ns?".
"Nyt h?nen pit?? menn? naimisiin, ja se kohta".
"H?n saa valita, kenenk? vaan tahtoo; kolkuttakoon joka huonetta, kohta ovet avataan selkki sel?lleen, niin kelpo miehelle, kuin h?n on".
"Eik? h?n olekkaan mik??n k?yh? poika".
"Ei suinkaan, ja viel? h?n sitte perii set?ns?kin, tuon Petrovitschin".
"Eik?s lauluyhteys veisannut kauniisti? Se meni l?pi luiden ja ytimen".
"Se maar vasta mahtoi k?yd? Lentsinkin syd?mmelle. H?n on muutoin aina ennen ollutkin laulamassa, h?n on parahimpia joukossa".
"Niin onkin, ja sitte h?n saarnan aikana ei itkenyt, mutta kun laulukumppanit veisasivat, h?n itki ja nyyhki niin, ett? olisi luullut h?nen rintansa pakahtuvan".
"Ensi kerran Petrovitsch'kin oli maahanpaniaisissa: muutoin h?n aina muulloisti on mennyt koko kyl?st?. Siit? olisikin ollut h?nelle suuri