Venäjän historia 1878-1918 | Page 5

Asukaslukua
koskevaan kysymykseen voidaan vuoden 1897 numeroiden mukaan
vastata niin, että 19. vuosisadan lopussa:
Europan Venäjällä asui 105,5 milj. ihmistä 5.4 milj. neliökilometrin
alalla;
Kaukasiassa asui 9,3 milj. ihmistä 0,5 milj. neliökilometrin alalla;
Siperiassa asui 5,7 milj. ihmistä 12,5 milj. neliökilometrin alalla;
Keski-Aasiassa ynnä Kiivassa ja Bukaarassa asui 9,7 milj. ihmistä 3,8
milj. neliökilometrin alalla.
Koko valtakunnassa asui 130,2 milj. ihmistä 22,2 milj. neliökilometrin
alalla.

Kuinka suuri valtakunnan asukasluku maailmansodan alkaessa oli, ja
miten se jakautui emämaan, Europassa olevien reunamaiden sekä
aasialaisten siirtomaiden osalle, on aina pysyvä salaisuutena, jonka
verhoa eivät sisäasiainministeriön julkaisemien vuosikirjojen
numerotiedot (174 miljoonaa) eivätkä Hübnerin
maantieteellis-tilastolliset taulut (169,4 miljoonaa) voi nostaa. Sota ja
vallankumous, joukkosiirtyminen Iso-Venäjästä ja Ukrainasta Siperiaan
sekä kasvanut siirtolaisuus läntisistä maakunnista Amerikkaan ovat 17
vuodessa enemmän muuttaneet vuoden 1897 tulosta, kuin
syntyneisyyden suuremmuudesta johtuva luonnollinen väestön
lisäännys on voinut sen tehdä.
Tämän kirjan tekijän arvion mukaan, joka poikkeaa tavallisista
tiedoista eikä väitä olevansa oikea, oli v. 1914
Europan Venäjän väestö .................... 124 miljonaa Kaukasian
" ...................... 12 " Siperian " ...................... 12 " Keski-Aasian ynnä
Kiivan ja Bukaaran " ...................... 12 "
Vuoden 1897 laskennan tuloksien mukaan muodosti vuosisadan
lopussa Puolan kuningaskunta läntisen asemansa, sivistyksensä ja
maaperänsä rikkauksien tähden Europan Venäjän tiheimmin asutun
osan; siinä oli näet 74 asukasta neliökilometriä kohti.[1] Sitten seurasi
Ukraina ja sen maakunnat Podolia, Kiova, Poltava, Harkova,
Tshernigov, Volhynia, Herson ja Jekaterinoslav, joissa oli 50 asukasta
neliökilometriä kohti. Isovenäläinen teollisuusalue, jossa kuvernementit
Moskova, Tula, Kaluga, Vladimir, Nisni Novgorod ja Jaroslav, tuli 40
asukkaineen neliökilometriä kohti väentiheydessä lähelle noita
lounaisia mustanmullanseutuja. Jota kauemmaksi pohjoista ja itää kohti
kulkee, sitä harvemmaksi asutus käy. Se teki Permin ja Orenburgin
kuvernementeissa 9, Astrakanissa 4, Vologdassa 3 ja laski Arkangelin
metsissä ja tundroilla 0,4 henkeen neliökilometriä kohti. Yhtä suuri oli
1897 Siperian väentiheys. Kaukasiassa oli huolimatta luonnollisista
rikkauksistaan ja lauhkeammasta ilmastostaan vain 20 asukasta
neliökilometriä kohti.
Jos vuoden 1897 väenlaskenta, mitä tulee valtakunnan ja sen osien
asukaslukuun, antoi tulokseksi likimääräisarvoja, joita ei hallituskaan

epäillyt julkaista, niin sen sijaan vasta 1905 julkaistut tiedot
kansallisuudesta ja uskontunnustuksesta eivät voi vaatia osakseen
mitään luottamusta. Väestö ei käsittänyt kyselykaavakkeita, pelkäsi
uusia uskon- ja kielivainoja ja osoitti oikeutettua epäluuloisuutta ja
uskonnollisia epäilyjä, laskijat taas sivistyksen puutetta ja
kansalliskiihkoa, ja näin saatiin uskoa ja kieltä koskeva tilastollinen
alkuaineisto, jonka arvo yhä väheni, kun sitä vuosikausia käsiteltiin
Pietarin virastoissa. Hallitus antoi hylkäävän päätöksen yksityisten
kaupunkien, esim. Riian, anomuksiin saada omalla kustannuksellaan
käsitellä ja julkaista paikkakunnalla koottua numeroainesta. Merkilliset
tiedot eräiden alueiden väestöstä ja siellä vallitsevasta uskonnosta,
tiedot, joissa oli liian selvä epätotuuden leima, saivat Venäjän
vapaamieliset lehdet ankarasti arvostelemaan valtakunnallista tilastoa ja
sen kiihkokansallista suuntaa.
Seuraava yleiskatsaus Venäjän valtakunnan kansoihin perustuu vuoden
1897 väenlaskennan virallisiin tietoihin, kun parempia ei ole
käytettävissä.
A. Europan Venäjä.
1. Isovenäläisiä: 48,6 miljoonaa = 46 % koko väestöstä.
Luvut lienevät ennen liian suuret kuin liian pienet. Sulattamalla
itseensä nykyisen Moskovan maan suomensukuisen alkuväestön,
valloittavalla uutisasutuksella ja itsevaltiaalla valtapolitiikalla
isovenäläiset ovat tulleet suurimmaksi ja vallitsevaksi itäslaavilaiseksi
kansaksi.
2. Ukrainalaiset: 20,8 miljoonaa = 20 %.
Todellisuudessa Europan Venäjällä v. 1897 asuneiden ukrainalaisten
luku lienee ollut suurempi. Kerran he olivat "venäläisen maan herroina"
ja heidän pääkaupunkinsa Kiova valtakunnan keskipiste. Tatarien
sivistystä-hävittävä hyökkäys 13. vuosisadalla on pitkäksi ajaksi
tuominnut ukrainalaiset valtiolliseen voimattomuuteen ja tehnyt heidän
maansa Moskovan ja Puolan välisen taistelun temmellyskentäksi.
Heidän kielensä voittaja julisti milloin puolan, milloin venäjän

kielimurteeksi.
3. Puolalaiset: 8 miljoonaa = 7,6 %.
He elävät tiheässä asuen Veikselin alueella ja sivistyksellisenä
yliluokkana kaikissa läntisissä kuvernementeissa, jotka kerran ovat
olleet Puolan valtakunnan maakuntia.
4. Valkovenäläiset: 5,9 miljoonaa = 5,6 %.
He muodostavat talonpoikaisen väestön enemmistön Vilnan, Vitebskin,
Grodnon, Minskin, Mohilevin ja Smolenskin kuvernementeissa. He
ovat puhtaimpana säilyttäneet alkuperäisen itäslaavilaisen tyypin.
Heidän kielensä ei vuoteen 1915 saakka ollut kohonnut
talonpoikaismurteen alhaista asemaa korkeammalle.
5. Juutalaiset: 5 miljoonaa.
He polveutuvat kaikkein suurimmaksi osaksi juutalaisista, jotka 14. ja
15. vuosisadalla ovat vaeltaneet maahan Saksasta ja Puolasta ja
suurimmaksi osaksi tähän päivään asti, samoin kuin heidän Espanjasta
Turkkiin karkoitetut uskonveljensä, säilyttäneet vieraalla maalla
kotimaansa kielen. Heidän murteensa eli juutalaiskieli on keskiaikaista
yläsaksankieltä heprealaisine ja slaavilaisine lainasanoineen, jonka
kirjallisuudella vasta vuoden 1905 jälkeen oli lupa kehittyä myöskin
julkisesti. Venäjän hallitus riisti heiltä muiden ihmisoikeuksien mukana
myöskin liikuntavapauden, niin että he vuoteen 1915 asti saivat elää
vain läntisten kuvernementtien niinsanotussa juutalaisessa
asutusalueessa ja siellä harjoittaa yksinomaan kauppaa ja käsityötä.
6. Suomalaiset: 2 miljoonaa.
Suomessa ja siihen rajoittuvissa Pietarin ja Aunuksen
kuvernementeissa. Kun Ruotsi aikanaan piti vallassaan Suomea, niin
tämän, luonnon karsaasti kohteleman maan asukkaat 12. vuosisadalta
alkaen ovat joutuneet germaanisen sivistyksen vaikutuksen alaisiksi,
josta Venäjän hallitus aina vuodesta 1899 turhaan koetti heitä
"vapauttaa".

7. Tatarit: 2 miljoonaa.
Venäjän muinaisten valloittajien ja hallitsijain suuri enemmistö on
muuttunut vakinaiseksi talonpoikaiskansaksi keskisen ja alisen Volgan
varsilla, missä Kasan ja Astrakan muinoin ovat olleet heidän
kaanikuntiensa pääkaupunkeina. Vain kaspialaisen tasangon
suola-aroilla vanha paimentolaisuus on säilynyt. Syntyperäisen
taipumuksen siihen osoittaa tatarilaisten kulkukauppiasten suuri
lukumäärä, joita tapaa kaikissa Iso-Venäjän kaupungeissa. Vielä heitä
asuu Rjasanin kuvernementissa, Krimillä ja sen rajalla olevalla arolla,
jossa