Venäjän historia 1878-1918 | Page 8

k?yttiv?t h?nen nimitt?m?ns? tuomarit oikeutta, ja h?n itse oli tsaariperheen j?senten tuomari. Apostoli Paavalin kirjeess??n roomalaisille (XIII, 5) lausuma kehoitus olla alamaiset keisarille "ei ainoastaan rangaistuksen t?hden, vaan my?skin omantunnon t?hden" oli "Jumalan k?skyn?" julistettu vuonaa 1832 julkaistujen valtakunnan perustuslakien 1. artiklassa ja on vuonna 1906 siirtynyt uudistettuihin "valtakunnan perustuslakeihin". Taivaaseen asti tsaarin vallant?ydellisyys ulottui, sill? h?nen k?skyst??n vainajat julistettiin pyhimyksiksi.
Korkeimmat hallitusvirastot, joiden j?senet kaikki hallitsija nimitti, olivat seuraavat:
Senaatti. Pietari suuri oli sen 1711 perustanut "hallitsevaksi" kollegiseksi keskusvirastoksi, ja siit? se aikojen kuluessa oli muuttunut ylimm?ksi kassatsionioikeudeksi, jolla oli valvontaoikeus hallintoon n?hden.
Pyh? synodi. Pietari I oli 1721 perustanut sen lakkauttamansa patriarkanviran sijaan, ja se hoiti ja johti valtiokirkkoa, "taisteli kerettil?isyytt?, taikauskoa ja jumalattomuutta vastaan", toimi korkeimpana hengellisen? tuomioistuimena ja "piti huolta kansan hengellisest? valistamisesta". T?ll? kirkollisista arvohenkil?ist? kokoonpannulla virastolla, jonka puheenjohtajana toimi Pietarin metropoliitta, oli kuitenkin vain neuvoa-antava valta. Ratkaisu oli aina tsaarilla tahi "pyh?n synodin yliprokuraattorilla", joka hallitsijan luottamusmiehen? valvoi asiain k?sittely? ja jolla oli rajaton veto-oikeus synodin kaikkiin p??t?ksiin n?hden. Milloin kenraalit, milloin lainoppineet ovat olleet t?ss? t?rke?ss? virassa.
Valtakunnanneuvosto. Sen oli perustanut Aleksanteri I antamaan lausuntonsa lainehdotuksista ja t?rkeist? valtiollisista kysymyksist? sek? tarkastamaan valtiotaloutta, ja sill? oli vain neuvotteleva ??ni eik? aloiteoikeutta lains??d?nt??n n?hden. Nikolai I:n aikana (1825-1855) siihen oli alettu nimitt?? loppuun-kuluneita byrokraatteja ja ik?loppuja kenraaleja, niin ett? siit? oli tullut pelkk? ylempien virkamiesten el?kelaitos. Monet luonnokset ovat sivuuttamalla valtakunnanneuvoston tulleet laeiksi ja t?rkeit? valtioasioita on aina pohdittu ja ratkaistu vartavasten asetetuissa salaisissa komiteoissa.
Ministeri?t. Ne perustettiin Ranskan mallin mukaan 1801 ja johtivat 1878 seuraavia hallintohaaroja: hovia, ulkoasioita, sis?asioita, raha-asioita, laink?ytt??, kansanvalistusta, valtion tiluksia, sotalaitosta ja sotalaivastoa. Laajimmat olivat sis?asiainministeri?n teht?v?t, joka luonteeltaan oli keskuspoliisivirasto ja semmoisena huolehti sis?isen j?rjestyksen voimassa-pit?misest? koko valtakunnassa. Sit?paitsi se johti valtion koko posti-, terveydenhoito-, muonitus-, paino- ja vankilalaitosta, j?rjesti evankelis-luterilaisen, roomalais-katolisen ja armenialais-gregoriolaisen kirkon asioita sek? juutalaisten, muhamettilaisten, buddhalaisten, vanhauskoisten ynn? muiden lahkolaisten oloja ja valvoi itsehallintoa kaupungeissa ja maalla.
Valtakunnan kontrolli. Ylin laskukamari, jonka johtajalla oli ministerin arvo.
Keisarillisen kanslian III osasto. Nikolai I oli 1826 perustanut sen ylimm?iseksi poliisiministeri?ksi tarmokkaasti taistelemaan valtiolle vaarallisia pyrkimyksi? ja valtiollisia rikoksentekij?it? vastaan sek? salaisesti valvomaan kaikkia virastoja ja niiden virkamiehi?. Pian uudesta virastosta, johon koko valtakunnan salaisen poliisin langat yhtyiv?t, oli tullut hallituksen keskus ja sen johtajasta valtakunnan korkein virkamies, jonka virka-asema valtiolliseen merkitykseens? n?hden vastasi jonkin l?nsieuroppalaisen valtion ministerist?n johtajaa.
Paikallishallinnon teht?vi? varten valtakunta oli jaettuna 77 kuvernementtiin ja 18 alueeseen (1878). Jokaisen etup??ss? oli valtiovallan edustajana ja poliisin johtajana kuvern??ri. H?nen tuli huolehtia rauhasta ja turvallisuudesta, edist?? hyvinvointia ja sivistyst?, valvoa kunnallishallinnon elimi? ja olla puheenjohtajana lukuisissa komissioneissa. Vuosittain h?n matkusti hallintoalueellaan ja antoi sen tilasta kertomuksen tsaarille, jolle samaan aikaan III osasto antoi salaisen kertomuksen asianomaisen kuvern??rin toiminnasta, h?nen vioistaan ja ansioistaan. Nikolai I oli mielell??n uskonut maakuntien hallinnon vanhoille kenraaleille, jotka pitiv?t tointansa hyvin-ansaittuna laiskanvirkana, tarkasti v?lttiv?t kaikkea todellista ty?t? ja yksinomaan koettivat valtiolle vaarallisena ehk?ist? kaikki yhteiskunnan puolelta tapahtuneet aloitteet ja siten turvata kykenem?tt?m?n ja ep?rehellisen virkamiehist?n kaikkivaltaa ja arvoa.
Aleksanteri II (1855-1881) oli kruununperillisen? h?nkin kuulunut is?ns? keskitetysti virkavaltaisen j?rjestelm?n ihailijoihin. Niinkuin monen muun, oli Krimin-sodan loppu avannut h?nenkin silm?ns? ja kypsytt?nyt h?nen p??t?ksens? astua uudistuksien tielle. H?nen ensimm?inen suuri ty?ns? oli ollut maaorjuuden lakkauttaminen (1861), jota sitten oli seurannut kokonainen sarja syv?lle ven?l?iseen el?m??n koskevia uudistuksia. Uusi yliopisto-ohjes??nt? vuodelta 1863 my?nsi yliopistoille rajoitetun itsehallinnon saksalaisen mallin mukaan. Kaikkien pilkaksi ja h?pe?ksi muuttunut oikeuslaitos muodostettiin 1864 uudestaan ranskalaismallisella tuomioistuinuudistuksella, joka parhaiten kaikista uudistuksista on kest?nyt koetuksen. Samana vuonna perustettiin "semstvo"-laitoksia aatelisen ja porvarillisen suurmaanomistuksen sek? talonpoikaisen yhteisomistuksen edustajista ja luotiin siten piiri- ja kuvernementtimaap?ivi?, joille uskottiin paikallinen itsehallinto. Uusi painolaki vuodelta 1865 lakkautti p??kaupunkien sanomalehtien ennakkosensuurin ja korvasi sen ranskalaisella j?rjestelm?ll? kolmenkertaisine varoituksineen, jota silloin pidettiin edistyksen?. 1870 kaupungitkin Preussin mallin mukaan valmistetulla kaupunkij?rjestyksell? saivat taloudellisen itsehallinnon. Sotalaitos uudistettiin ensin ranskalaisen armeijaj?rjestelm?n mukaan, sitten saksalais-ranskalaisen sodan vaikutuksesta Preussin mallin mukaan, mik? teki v?ltt?m?tt?m?ksi yleisen asevelvollisuuden voimaansaattamisen 1874. Rahalaitos j?rjestettiin uudestaan, tulleja alennettiin, uudenaikaisia kulutusveroja otettiin k?yt?nt??n, h?p?isevi? ruumiinrangaistuksia poistettiin. Kaikkien n?iden 1860-luvun uudistuksien seurauksena oli valtakunnan taloudellisen el?m?n vilkastuminen. T?h?n asti kokonaan laiminly?dyn rautatielaitoksen kehitys ulkomaisen p??oman avulla kohotti kauppaa ja teollisuutta, avasi viljasta rikkaille maakunnille p??syn maailmanmarkkinoille ja edisti maataloudellista viljelyst?. Lukuisia osakeyhti?it? syntyi maan luonnollisten rikkauksien k?ytt?miseksi.
Uudistuksien valmistamisen ja toteuttamisen aikana taisteli toisiansa vastaan kaksi puoluetta, jotka 1840-luvulla olivat l?hteneet kirjallisista piireist? ja nyt saattoivat harrastuksineen esiyty? julkisuudessa: slavofiilit ja sapadnikit (l?nnen ihailijat). Liittyen saksalaiseen romantiikkaan ja Hegelin oppiin jokaisen kansan historiallisesta teht?v?st? teologi Homjakov, filosofi Kirejevski ja historioitsija Konstantin Aksakov olivat kehitt?neet historiallis-filosofisen teorian, joka 1860-luvulla kiteytyi valtiolliseksi ja taloudelliseksi ohjelmaksi, mik? sai kaunopuheisimman ilmaisunsa 1871 Danilevskin teoksessa "Ven?j? ja Europpa". Slavofiilien opin mukaan europpalainen maailma jakautui kreikkalais-slaavilaiseen puoliskoon id?ss? ja romaanis-germaanilaiseen l?nness?. Molempien osien sivistyksen alkuper?isen? perustuksena on kristinusko, joka kuitenkin l?nness? muka on poikennut oikealta tielt? ja v??rent?nyt Jeesuksen opin hengen. Rooman virheet ja rikokset synnyttiv?t protestanttisuuden, joka muka hylk??m?ll? perint?tiedon ja kielt?m?ll? arvovallan vie kirkolliseen anarkiaan. Ven?j? sit?vastoin ei ole saanut kristinuskoa Roomasta eik? Wittenbergist?, vaan