Konstantinopolista alkuper?isess? puhtaudessaan ja totuudessaan ja on my?skin osannut sen siin? pysytt??. Siit? syyst? se on s?ilynyt paavilliselta tyranniudelta ja protestanttiselta vapaa-ajattelulta. Mutta Ven?j?ll? eiv?t el? ainoastaan kristinuskon vanhat dogmit, vaan my?skin sen vanha henki, hurskaan n?yryyden, k?rsiv?llisyyden ja veljellisen rakkauden henki, jota Kristus sanallaan ja esimerkill??n opetti. T?m? id?n ja l?nnen v?linen p??eroavaisuus muka selitt?? noiden Europan molempien osien kokonaan erilaisen valtiollisen, yhteiskunnallisen ja sivistyskehityksen.
L?nsi-Europan historia n?ytt?? ry?st?- ja kansalaissotien surullisen kuvan. V?kivalta, orjuus ja viha muodostavat sen valtioj?rjestyksen perustuksen. Sen ulkonaisesti h?ik?isev? valekulttuuri perustuu muka yksil?lliseen kapitalismiin ja on sen mukana h?vi?v? yleiseen anarkiaan.
Vallan toisen kuvan, rauhallisen sopusointuisen, n?ytt?? muka Ven?j?n valtiollinen ja yhteiskunnallinen kehitys. Valtakunta ei ollut syntynyt valloituksen kautta, vaan kutsumalla vapaaehtoisesti maahan varjagi-ruhtinaat. Siin? ei muka ollut mit??n riist?jien ja riistettyjen v?lisi? luokkataisteluja, ei mit??n valtion ja kirkon v?lisi? riitoja, ei vallankumouksia eik? uskonsotia, ei sortoa eik? kurittomuutta! T??ll? vallitsi rauha ja vapaus! Valtion etup??ss? oli itsevaltias tsaari rajattomine valtoineen, vapaasti m??r??v?n?, mutta kuitenkin kansan ??nt? kuullen, joka ensin tuli ilmoille kaupunkien kansalaiskokouksissa, sitten maap?ivill?, Semski Sobor'issa. Onni ja tyytyv?isyys vallitsi kansassa, kiitos olkoon talonpoikaisen yhteisomistuksen, jossa ilmeni ven?l?isen talonpojan siveellinen korkeus, id?n auttava veljesrakkaus vastoin l?nnen s??lim?t?nt? kilpataistelua. Mutta t?ss? suuressa sopusointuisessa kuvassa oli er?s ruma musta pilkku: tsaari Pietari, jota v??rin sanotaan suureksi, ja h?nen niinsanotut uudistuksensa. Valesivistyksen ulkonaisen loiston h?ik?isem?n? h?n Nevan rannoilla avasi ikkunan Europpaan p?in, josta lahoavan l?nnen taudinsiemenet tunkivat maahan ja myrkyttiv?t ven?l?isen yhteiskunnan ylemm?t kerrokset. Ven?l?inen talonpoika, kansa, ei kuitenkaan ollut sille altis. L?pi vaihtelevien kohtaloiden h?n uskollisesti ja lujasti syd?mess??n s?ilytti "menneisyyden el?v?n perinn?n", Ven?j?n kansan olemuksen, "kirkkaan l?hteen, joka pursui el?m?n vett?, salaisen, tuntemattoman, mutta valtavan".[3] Nykyajan teht?v? muka oli taas tehd? kirkossa, valtiossa ja sivistyksess? el?v?ksi ja vaikuttavaksi t?m? menneisyyden perint? ja siten korjata se onnettomuus, mink? Pietarin uudistukset olivat Ven?j?lle tuottaneet. Vain siten Ven?j? on saava maailmanhistoriallisen merkityksen, on voiva ihmiskunnalle julistaa uuden totuuden.
T?m?n ohjelman toteuttamisen tietopuolinen kaavake oli: "oikeauskoisuus, itsevaltius, kansallisuus". Yksi edellytti toisen. Elimellisess? yhteydess??n n?m? kolme periaatetta kykeniv?t luomaan, ei vain Ven?j?n ja muiden slaavilaiskansojen onnen, jotka kansat t?m?n maan tuli vapauttaa, vaan koko maailman onnen. Niinkuin kerran sivistyneen roomalaisen syv?sti halveksiman, ulkonaisesti k?yh?n ja sivistym?tt?m?n kristinuskon totuus on voittanut vanhan ajan pakanallisen maailman ja sen valtiolliset voimakeinot, niin my?skin slavofiilien opin sis?inen totuus on murtava l?nsimaisen itserakkaan ylpeyden, sill? sen kulttuuri oli kuilun partaalla. Jos L?nsi-Europpa yleens? viel? voi pelastua l?henev?lt? anarkialta, niin se on mahdollista vain hyv?ksym?ll? slavofiilien ohjelma. T?m?n totuuden tunnustamista eiv?t L?nsi-Europan johtavat henget ajanpitk??n voi torjua luotaan.
T?t? mystillist? puolueohjelmaa vastaan, joka romantiikan harsolla peitti kaiken, mit? Ven?j?n menneisyydess? oli surullista ja rumaa, sapadnikit eli ven?l?iset vapaamieliset edustivat sit? vallan vastakkaista kantaa, ett? L?nsi-Europan kulttuuri oli maailmankulttuuri, ja ett? sen levitt?minen Ven?j?lle vain saattoi koitua kansalle ja valtiolle onneksi. Aluksi sapadnikit m??r?siv?t suunnan seurapiireiss? ja hallituksessa, toivoen voivansa kruunata uudistusty?n valtios??nn?ll?, ja t?m?n ajatuksen puolelle he saivat my?skin hallitsijan, joka semstvoissa n?ki vastaisten kansanedustajien koulun. Vuonna 1863 tapahtui muutos, sen k??nteen johdosta, mink? Puolan kysymys, huolimatta hallituksen vapaamielisest? ohjelmasta, sai. Puolalaisten kapina ja se seikka, ett? he toivoivat ulkomaiden aseellista apua, kuohutti ven?l?isten kansallistunnetta ja sai ilmi leimahtamaan is?nmaallisen innostuksen, jota taantumuspuolue k?ytti tarkoituksiinsa. Laajat piirit k??ntyiv?t silloin slavofiilien puolelle, joilla oli melkoinen kokoava voima johtavan lehtens? Moskovskija Vjedomostin p??toimittajassa, professori Katkovissa. H?nen vaikutuksensa ulottui pian korkeimpiin hallituspiireihin ja tsaarin ymp?rist??n. Aleksanteri II oli pehme? luonne, mielelt??n hyv?ntahtoinen ja ihmisyst?v?llinen, mutta p??t?ksiss??n horjuva. Luottamatta paljoakaan omaan arvosteluunsa h?n kallisti korvansa vastuuttomille neuvonantajille, sek? miehille ett? naisille. H?nen puolisonsa, joka oli sairas ja katkeroitunut ja protestanttisesta kasvatuksestaan huolimatta haki lohdutusta pyhimystenkuvilta, oli tullut pappisvaltais-taantumuksellisen hovipuolueen keskukseksi, johon kuului ovelia hengenmiehi?, tekohurskaita hovinaisia sek? r?ike?n yksipuolinen perint?ruhtinas. T?m?n pienen, mutta vaikutusvaltaisen piirin avulla Katkov kukisti vapaamielisen kansanvalistusministerin Golovninin (1866) ja sis?asiainministerin Valujevin (1868) ja asetti heid?n sijaansa luottamusmiehi??n. Vapaamielisi? uudistusehdotuksia typistettiin taantumukselliseen suuntaan. Voitetussa Puolassa slavofiiliset virkamiehet uutterasti tekiv?t ty?t? l?nsimaisen sivistyksen tuhoamiseksi.
Sis?politiikasta slavofiilipuolue k??ntyi ulkopolitiikkaan. T?ss? Danilevskin 1871 ilmestynyt teos, josta tuli slavofiilien opin katkismus, n?ytti tien: Jumalan kaitselmus oli muka antanut turkkilaisten tunkeutua Aasiasta Europpaan, varjellakseen etel?slaavilaiset kansat l?nsieuroppalaiselta tartunnalta aikana, jolloin Ven?j? viel? oli heikko. Turkin herruus oli hy?dyllinen niin kauan kuin se oli vahva. Nyt, kun Osmanien valtakunta oli tullut "sairaaksi mieheksi", Europan suurvaltojen kiistakapulaksi, uhkaa serbialaisia ja bulgarialaisia europpalaistumisen vaara. Hetki on tullut vapauttaa heimoveljet Turkin ikeest?!
Samana vuonna alkoi salainen kiihoitusty? Balkanin niemimaalla. T?ss? tarkoituksessa slavofiilinen Moskovassa oleva puoluej?rjest?, joka k?ytti viatonta nimityst? "slaavilainen hyv?ntekev?isyysyhdistys", oli perustanut Pietariin salaisen "keskuskomitean", jonka puheenjohtajana toimi perint?ruhtinas ja joka oli l?heisimm?ss? yhteydess? Ven?j?n Konstantinopolissa olevan l?hettil??n, kenraali Ignatievin kanssa. T?m? totuutta-karttava diplomaatti, jolle turkkilaiset olivat antaneet kuvaavan nimen "valheen is?", johti lukuisain ven?l?isten konsulien avulla vallankumouksellista kiihoitusta sulttaanin serbialaisten ja bulgarialaisten alamaisten keskuudessa, salaisten asevarastojen perustamista oikeauskoisiin luostareihin, sanomalehtien ja ihmisten ostamista. H?n antoi merkin serbialaisten kapinaan Bosniassa ja Herzegovinassa vuonna 1875, bulgarialaisten nousuun seuraavana vuonna, Serbian ja Montenegron sodanjulistukseen Portille. Sill? oli tulipalo Balkanilla sytytetty. Yleisen
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.
