Venäjän historia 1878-1918 | Page 6

vanhat saksalaiset talonpoikaisasutukset ovat suurimmaksi osaksi kadonneet, osaksi koska siirtolaiset ovat muuttaneet Volhyniaan, osaksi koska he ovat siirtyneet kaupunkeihin, miss? he ovat olleet mukana Puolan teollisuuden luomisessa ja kovassa kilpailussa nousevan puolalaisen porvariston kanssa ovat sit? edelleen kehitt?neet.
9. Liettualaiset: 1,6 miljoonaa.
Kovnon, Suvalkin ja Vilnan kuvernementeissa vakinaisena talonpoikaisv?est?n?, jota puolalainen sivistys vain vaillinaisesti on kohottanut ja Ven?j?n hallitus kovasti sortanut.
10. L?ttil?iset (latvialaiset): 1,4 miljoonaa.
Asuvat Kuurinmaalla ja etel?isell? Liivinmaalla ja eroavat liettualaisesta veljeskansastaan kielens?, sivistyksens?, uskontonsa ja rotunsa puolesta, koska ovat sulattaneet itseens? suomensukuiset kuurilaiset ja liivil?iset sek? olleet saksalaisen herruuden ja vaikutusvallan alaisina. Ainoastaan Lettgalliassa, Vitebskin kuvernementin l?nsiosassa, asuvat l?ttil?iset, jotka vuonna 1629 valtiollisesti erotettiin Ruotsin Liivinmaasta, ovat uskontonsa ja sivistyksens? puolesta liettualaisia l?hemp?n?.
11. Bashkiirit: 1,4 miljoonaa.
Ufan, Orenburgin, Permin ja Samaran kuvernementeissa. Tatarilaisten vallan alaisena t?m? alkuansa kai suomalais-ugrilainen (? turkkilais-tatarilainen) kansa on muuttanut kielt? ja k??ntynyt islamin oppiin. 19. vuosisadalla se taloudellisten olojen painostuksesta ja Ven?j?n hallituksen vaikutuksesta siirtyi paimentolaisuudesta maanviljelykseen.
12. Romanialaiset: 1,1 miljoonaa.
He muodostavat Bessarabian v?est?n enemmist?n, joka maakunta aina vuoteen 1812 yhdess? nykyisen Romanian kanssa valtiollisesti kuului Turkin vallan alle.
13. Virolaiset: 1 miljoona.
Pohjoisella Liivinmaalla ja Vironmaalla; niinkuin l?ttil?iset olleet germaanisen sivistyksen vaikutuksen alaisina.
Paitsi mainittuja kolmeatoista kansaa luettelee vuoden 1897 laskenta viel? kaksikymment? muuta Europan Ven?j?ll? asuvaa kansaa, joista ei mik??n silloin ollut miljoonan suuruinen. N?m? ovat:
Pohjoisessa: ruotsalaisia Ahvenan saarilla sek? Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikolla; lis?ksi joku m??r? Viron saaristossa; suomalaisten l?heiset sukulaiset karjalaiset Aunuksen ja Arkangelin kuvernementeissa; paimentolaisina el?v?t lappalaiset Pohjois-Suomessa ja Muurmannin alueella ja samoin porolaumoineen tundroilla vaeltavat samojedit Europan koillisimmassa osassa mets?vy?hykkeen ja J??meren v?lill?.
L?nness?: liivil?iset Kuurinmaan pohjoisp??ss?, joista suuri osa vuonna 1915 sai surmansa merell? tai kotimaansa ulkopuolella, paetessaan Ven?j?n hallituksen k?skyst? maahan marssivia saksalaisia sotajoukkoja.
Etel?ss?: bulgarialaisia ja turkkilaisia Bessarabiassa, tshekkil?isi? Volhyniassa, kreikkalaisia ja armenialaisia varsinkin kaupungeissa, mustalaisia, jotka vaeltavat kauas pohjoiseen p?in.
Id?ss?. Volgan suomalaiset: mordvalaiset, noin miljoonan verran, Okan alajuoksun ja Volgan v?lill?, sek? tsheremissit, Kaman suomalaiset: votjakit, permalaiset, syrj?nit ja vogulit. N?m? sivistyksellisesti sangen alhaisella kannalla olevat suomalais-ugrilaiset kansat alkoivat jo sulautua isoven?l?iseen v?est??n, mutta t?m?n luonnollisen kehityksen ehk?isi hallituksen ven?l?istytt?mispolitiikka. Kansallisen sorron johdosta her?nnyt kansallistunne ilmeni vuosina 1905-1907 vapausliikkeen aikana siin? vaatimuksessa, ett? valtion puolesta olisi pidett?v? huolta n?iden kansojen talonpoikaismurteista, ja tsheremisseiss? ja votjakeissa viel? luopumisessa oikeauskoisesta kristinuskosta kansalliseen pakanuuteen.
Rotunsa puolesta kuuluvat Volgan suomalaisiin my?skin Simbirskin, Samaran ja Ufan kuvernementeissa asuvat tshuvassit (? turkkilaista kansaa), jotka kuitenkin kielens? ja uskontonsa puolesta jo ovat tatarilaistuneet. Volgan ja Donin v?lill? el?v?t karjaa-hoitavat kalmukit, jotka kieless??n ja viel? selvemmin ulkomuodossaan ilmaisevat v??rent?m?tt?m?n mongolisuutensa. He tunnustavat yksin??n Europan kansojen joukossa buddhalaisuutta. L?nsi-Mongoliasta k?sin he 1640 kansainportin kautta olivat taistellen vaeltaneet Europpaan, ja Ven?j?n hallitus oli yst?v?llisesti vastaanottanut heid?t liittolaisinaan tatareja ja bashkiireja vastaan. My?hemmin heit? kuitenkin siin? m??rin sorrettiin, ett? he p??ttiv?t vaeltaa takaisin Kiinaan. Talvella 1771 he 300,000 hengen suuruisena joukkona karjalaumoineen meniv?t j??tyneen Volgan yli. ?kki? syntyneen suojailman johdosta osa erotettiin muista oikealle jokirannalle ja j?i t?m?n sattuman takia Europpaan.
Kansainportissa el?v?t kirgiisit, paimentolaiskansa niinkuin heid?n heimoveljens? kahden maanosan v?lisen rajan toisella puolella. Kansoihinkin n?hden Europpa t??ll? huomaamatta muuttuu Aasiaksi. Kielens? puolesta kirgiisit ovat sukua tatareille, mutta eroavat heist? huomattavasti mongolisten rakosilmiens?, leveiden poskip?idens?, litte?n nen?ns? ja keltaisenruskean ihonv?rins? puolesta. Er??n Pietarin virkamiesten v??rink?sityksen johdosta, jotka kirgiisien jouduttua Ven?j?n vallan alle 18. vuosisadan j?lkipuoliskolla tahtoivat onnellistuttaa heid?t uskonnon- ja maanviljelysopetuksella, heid?t valtion kustannuksella k??nnettiin loitsu-uskonnosta muhamettilaisuuteen. Sataa vuotta my?hemmin hallitus koetti k??nnytt?? heid?t takaisin muhamettilaisuudesta, mutta siin? onnistumatta.
B. Kaukasia.
T??ll? asuu verraten ahtaalla alueella vanhastaan 24 kansaa ja heimoa toistensa vieress? ja seassa, usein toisiansa kovasti sysien ja Ven?j?n hallituksen eri m??rin sortamina. Kun lis?ksi maahan on muuttanut iso-, v?h?- ja valkoven?l?isi?, saksalaisia, l?ttil?isi?, virolaisia, kalmukkeja ja turkmeneja pohjoisesta ja id?st?, sek? turkkilaisia, persialaisia, kreikkalaisia ja juutalaisia etel?st? ja l?nnest?, on kielten sekamelska viel? kasvanut, kansallisuuksien v?linen taistelu viel? kiihtynyt. Lukum??r?lt??n ovat seuraavat viisi kansaa voitolla:
Isoven?l?iset, 1,7 miljoonaa, etenkin Terekin alueella, minne heit? 18. vuosisadalla asutettiin rajan suojaamiseksi kasakkoina. Etel?-Kaukasiassa ven?l?inen aines supistuu virkamiehiin ja karkoitettuihin lahkolaisiin.
Tatarit, i,6 miljoonaa, hajallaan t?m?n rikkaan maan melkein kaikissa maakunnissa. Heid?n puhumansa tatarin kielen aserbeidshanin murre muodostaa ven?j?n kielen ohessa eri kansojen keskusv?lineen, heid?n muhamettilainen uskonsa taas sen yhdistyssiteen, joka valtiollisesti liitt?? heid?t useimpiin vuoristokansoihin sek? kurdilaisiin, persialaisiin ja turkkilaisiin.
Georgialaiset (grusialaiset, imeretinit, mingrelit, svaneetit, gurit, lasit), 1,4 miljoonaa, Etel?-Kaukasian rikkaimmassa seudussa Rionin ja ylisen Kuran laaksossa, Tiflis v?est?keskuksena. Heid?n kreikkalais-katolinen uskontonsa ei ole voinut est?? sit?, ett? Ven?j?n valta, johon heid?n valtakuntansa v. 1801 rauhallisesti oli liittynyt, on sortanut heid?n kirkkoansa samassa kuin heid?n kielt?ns?.
V?h?ven?l?iset, 1,3 miljoonaa, Kubanin alueen mustanmullanseudussa. He ovat saporogien j?lkel?isi?, joiden Dnjeprin rannoilla sijaitsevan vapaan kasakkatasavallan Ven?j?n hallitus v. 1775 oli h?vitt?nyt.
Armenialaiset, 1 miljoona lounaisessa Transkaukasiassa, kirkollisvaltiollisena keskuksenaan Etshmiadsin Araratin juurella. Armenialaiset ovat vuosisatoja saaneet k?rsi? vihamielisen esivallan sortoa: ulkomailla heit? vihataan ovelina kauppiaina ja rahamiehin?, kotimaassa sek? Turkin ett? Ven?j?n hallitus uskonsa ja kielens? t?hden sortaa sik?l?isi? talonpoikia ja paimenia.
C. Siperia.
16. vuosisadan lopulla alkanut Siperian asutus on kovin myllert?nyt maan alkuasukkaita. Hedelm?llisest? keskivy?hykkeest?, jonka nyt halkaisee rautatie, heid?t on karkoitettu etel?n kuiville aroille