Vanhan päiväkirjan lehtiä | Page 8

kuvalle sen kiinteimm?t hahmoviivat ja niinmuodoin my?skin on varmimpana takeena h?nen kuvauksensa luotettavuudesta.
IV
Edell? on mainittu, ett? Emilie Bj?rkstén er??n? ajankohtana Runebergin itsepintaisista pyynn?ist? antaa t?m?n n?hd? h?nen p?iv?kirjansa ja siis kaiken sen, mit? h?n siin? on puhunut runoilijan tunteista ja mit? h?n on maininnut runoilijan h?nelle lausuneen, ja Runeberg palautti sen liitt?m?tt? siihen mit??n arvostelua. P?iv?kirjan sis?llyksen voimme siis tavallaan katsoa saaneen runoilijan itsens? hyv?ksymisen. Meill? ei ole pienint?k??n syyt? ep?ill?, ett? Emilie Bj?rkstén muistiinpanojensa my?hemmiss? osissa olisi ollut v?hemm?n tunnontarkka, eritt?inkin kun -- mist? olen jo huomauttanut -- kaikki, mik? esitet??n runoilijan sanomaksi, vaikuttaa yll?tt?v?n todenmukaiselta. Voi tosin my?skin viitata Runebergin h?nt? koskeviin leikillisiin vuorosanoihin, kuten siin? yhteydess?, jolloin h?n, runoilijan maatessa sairaana, l?hetti terveisens? ?Runeberg raukalle? ja t?m? huudahtaa: ?raukka on piru, jolla ei ole sielua -- sanottiin ennen Vaasassa?; mutta osaksi saattoi Emilie luonnollisesti joskus olla harmittavan tunteileva, ja osaksi k?ytti runoilija v?list? my?skin henkil?kohtaisesti h?nt? kohtaan yliottein naljailevaa puhetapaa -- Runeberg ei kuulunut niihin, jotka yst?viens? poissaollessa ovat toisenlaisia ja k?ytt?v?t heist? toista kielt? kuin puhuessaan heid?n kanssaan.
Sanalla sanoen: vaikka p?iv?kirja luonnollisesti ensi sijassa onkin Emilien sielunel?m?n historiaa, sis?ltyy siihen my?skin kappale runoilijan psykologiaa er??lt? puolelta, jolta me niin v?h?n tunnemme h?nt?. Ruveta t?ss? sit? analysoimaan olisi lukijan edelle eh?tt?mist?; muistiinpanojen tarjoaman aineiston nojalla voi kukin sen tehd? itse ja luoda itselleen k?sityksen my?skin Runebergin osuudesta suhteessa. Se on j??v?, kuten jo on huomautettu, tilap?isluontoiseksi tai ainakin ep?t?ydelliseksi, niin kauan kuin kirjeet eiv?t ole k?ytett?viss?. Joka tapauksessa on v?ltt?m?t?nt? t?ss? muistuttaa muutamista runoilijan el?m?n piirteist?, jotka voivat olla t?m?n suhteen kanssa yhteydess?.
Fredrika Runeberg on j?lkeenj?tt?miss??n muistiinpanoissa puolisostaan kuvannut varsin intiimisti perhe-el?m?? Porvoossa, mik? tekee meille mahdolliseksi t?ysin uskottavasti rakentaa uudelleen puolisoiden suhde toisiinsa (vrt. kirjoittamaani el?m?kertaa II, 18 ja seur.). Fredrikan kuvaus asemastaan kodissa kantaa syv?n alakuloisuuden leimaa. Kaikki perheen k?yt?nn?lliset huolet ovat s?lytetyt h?nen hartioilleen. Runeberg ei kajoa mihink??n: er?s heid?n yst?v?ns? sanoo kerran rouva Runebergille, kun er?itten pitojen tulee alkaa eik? t?m? aio ottaa niihin osaa: ?niin tahtoo olla t?ss? talossa kaiken kanssa, ett? huvi on herraa ja vaivann?k? rouvaa varten?. Fredrika pit?? kaikin puolin huolta poikiensa kasvatuksesta, ompelee heid?n vaatteensa, lukee l?ksyt heid?n kanssaan ja on pakotettu t?t? varten viel? vapaahetkin??n opiskelemaan latinaa. H?n hoitaa ainakin vaikeina aikoina talon kaikki raha-asiat. H?n otti kovin v?h?n osaa siihen el?m??n, joka Topeliuksen mukaan teki ?Runebergin kukitetun asunnon ainaiseksi vierailupaikaksi?. H?n istui alhaalla kadun varrella pimeiss? huoneissa eik? saanut siell? vastaanottaa ket??n, sill? v?lin kun yl?kerroksessa vallitsi ?iloinen seurael?m?? ja Runeberg ?hummaili? yst?viens? parissa y?t l?peens? ja usein pitk?lle seuraavaan p?iv??n. N?yr?? ja hiljaista oli t?m? h?nen uhrautuva palvelevaisuutensa kodissa, mutta sisimm?ss??n tunsi h?n katkeruutta siit?, ett? h?nen omat ?lylliset harrastuksensa -- olihan h?n itse lahjakas kirjailijatar, jonka mieli paloi tuoda esille uusia aatteita -- t?ydellisesti tukahdutettiin t?ss? ilmakeh?ss?, joka ymp?r?i h?nen suurta puolisoaan. Sit?paitsi h?n on sairaalloinen, h?n kuulee hyvin huonosti, ja h?nen tilansa ennen monien lasten syntymist? vaikuttaa paljon h?nen mielialaansa.
Runeberg ihaili h?nt? kaiken sen vuoksi, mit? h?n oli h?nelle, arvioi h?net hyvin korkealle, oli rajattomasti kiintynyt h?neen eik? voinut olla ilman h?nt?. Mutta arkaluontoisuussyyt eiv?t olleet, kuten rouva Runeberg sanoi, luodut h?nt? varten, eik? h?n osoittanut aina edes herkk?tuntoisuutta puolisoaan kohtaan. Ja kun tuo h?nen nuorekkaan syd?mens? ylitsevuotava l?mp?, josta Str?mborg puhuu, haki itselleen ulosp??sy?, niin se ei kohdistunut t?t? uskollista ja uutteraa, mutta ennen aikojaan kulunutta, kuuroa, k?yt?nn?llisiin askareihin vajonnutta talontonttua kohtaan.
Runeberg oli pari vuotta sivu nelj?nkymmenen siihen aikaan, jolloin p?iv?kirjan mukaan tuttavuus Emilie Bj?rksténin kanssa johti l?mpim?mpien rakkaudenilmaisujen vaihtamiseen. Runoilija oli parhaassa miehuuden kukoistuksessaan. Sen kunnianosoituksen j?lkeen, joka tuli h?nen osakseen promotsioni-riemujuhlassa Helsingiss? 1840, h?n oli julkaissut Nadeschdan, Joulu-illan, kolmannen kokoelman Runoja ja Kuningas Fjalarin, h?nen maineensa kasvoi kasvamistaan, ja h?n itse oli enemm?n kuin koskaan tulvillaan elinvoimaa ja ty?intoa; Tarinat syntyiv?t yksi toisensa per?st?. Sill? nuorella naisella -- h?nt? yhdeks??toista vuotta nuoremmalla -- jonka h?n t?ss? mielentilassa kohtasi, oli er?it? hurmaavia ominaisuuksia, jotka h?net v?hitellen vangitsivat. Emilie Bj?rkstén antoi h?nelle sellaista, mit? h?n muuten tuskin l?ysi ymp?rist?st??n, kauneusvaikutelmia h?nen silm?lleen, askarrusta h?nen mielikuvitukselleen, kaikupohjan h?nen tunteilleen, ja Emilien ??rimm?inen naisellisuus vaikutti -- vastakohtaisuudellaan -- vetovoiman tavoin h?nen ??rimm?isen miehekk??seen olemukseensa. Emilie ei luonnollisesti ollut likimaillekaan sit?, mit? sellainen mies sisimm?ss??n tarvitsi. Mutta h?n oli kuitenkin loistava poikkeus tuossa lattean arkip?iv?isess? maailmassa, joka ymp?r?i runoilijaa pikkukaupungissa, ja vaikkakin h?n, kuten runoilijakin, huomattavassa m??r?ss? oli sidottu sen tapoihin ja joutavanp?iv?iseen sovinnaisuuteen, toi h?n siihen jotakin raikasta ja viehke?? v?litt?myydell??n, pirteydell??n ja henkil?kohtaisella miellytt?v?isyydell??n. Lis?ksi tuli, ett? Emilie alusta alkaen pid?ttym?tt? sek? ilmitoi ihailunsa runoilijaa kohtaan ett? my?skin ihastuneena antautui siihen teht?v??n runoilijan ?flammojen? luvun lis??miseksi, jolla t?m? n?ytti haluavan h?nt? kunnioittaa. H?n ei salannut tunteitaan, ja jos h?n empi noudattaa kaikessa Runebergin tahtoa, niin se kannusti t?t? vain sit? enemm?n -- tuhansia kertoja todettu erotiikan psykologinen laki! Mutta jo ensimm?isen? kautena on kuvaavaa, ett? runoilija, joka vaimonsa todistuksen mukaan jokaisesta vastaansanomisesta kiivastuu ankarasti, ei koskaan osoita sit? Emiliet? kohtaan, vaan alistuu, kun