Vanhan päiväkirjan lehtiä | Page 7

siit?, ett? ?h?n on yht? syd?mellisesti kiintynyt runoilijan puolisoon? ja ?runoilijan omasta huomaavaisuudesta Fredrikaa kohtaan? ja saa siit? itsepetoksellista tukea tunteilleen, on asian vakavuus kuitenkin ainakin hetkitt?in kokonaan vallannut h?nen olemuksensa. Jollei h?nen onnistu, rukouksistaan huolimatta, sammuttaa ?jokaista kielletyn rakkauden kipin??? syd?mest??n, niin eih?n h?n ole muuta kuin ihminen voidakseen torjua pois sellaisen miehen ihailua. Mutta itse suhteen laadusta johtuu h?nen tunnelmiensa ainainen vaihtelu, h?nen erilainen tapansa tarkastella sit?: harkinta v?istyy haltioituneen hurmion tielt?, jolloin ei mik??n saa est?? h?nt? p??st?m?st? l?mp??ns? valloilleen, t?t? seuraa vuorostaan -- tai oikeammin t?m?n t?ydent?? -- syv?, koko h?nen olemuksensa l?pitunkeva onni, sitten tulee kalvas pelko ja karkoittaa h?net pois runoilijan l?heisyydest?, sen j?lkeen taas kausi, jolloin h?n luulee j?lleen saavuttaneensa t?ydellisen tasapainon ja l?hestyy runoilijaa, kunnes h?nen voimakkaassa, vaativassa yst?v?ss??n leimahtava liekki ja kiihtyv? into uudelleen peloittavat h?net pois. N?m? vaihtelut kuvastavat h?nen luonnettaan, mutta tapaukset ovat mukana vaikuttamassa, melkeinp? joka askeleella, kuten aivan luonnollista onkin t?llaisessa suhteessa. Pienen maaseutukaupungin uteliaisuus -- aletaan sangen pian ?hieman h?list??, k?ytt??ksemme rouva Runebergin sanaa -- ja ennen kaikkea ajatus h?nen omasta suhtautumisestaan runoilijan puolisoon, kaikki sellainen j?tt?? voimakkaan heijastuksensa Emilie Bj?rksténin mieleen ja vaikuttaa h?nen toimintatapaansa. On selv??, ett? se kuva, jonka h?n n?iden edellytysten vallitessa antaa sis?isest? itsest??n, ei tule juuri yhten?iseksi, ja onpa meid?n v?list? vaikea s?ilytt?? vakavuuttamme h?nen nuoren intohimonsa kuvauksia lukiessamme. Mutta se osoittaa juuri, ett? h?n ei hetke?k??n ole ajatellut kuvata itse??n toisenlaiseksi kuin mit? h?n oli.
H?n on vasta 24-vuotias, kun h?n jo on l?pik?ynyt kaikki n?m? asteet -- sivumennen sanoen olisi p?iv?kirjaan liitetyiss? selityksiss? paikoitellen toivonut suurempaa kronologista tarkkuutta -- ja er?s ulkonainen k??nne tapahtuu, joka erottaa h?net Runebergista muutamaksi vuodeksi. Minusta tuntuu, kuin se kausi, joka alkaa heid?n j?lleenn?kemisest??n, olisi h?nen rakkaustarinansa verrattomasti mielenkiintoisin, niin, jopa ainoa vakavasti merkityksellinen ajanjakso. Onhan aikaisemmin koko suhteella h?neen n?hden usein kovin h?ilyv?inen leima, ja runoilijan osuutta on ollut varsin vaikea m??ritell?. Nyt on h?nen olemuksessaan toinen ryhti samoinkuin h?nen ??nens? saa toisen s?vyn, ja p?iv?kirjan kieli saa t?st? uuden v?rin. My?skin ulkonaiset olosuhteet muodostuvat toisenlaisiksi. Yleinen mielipide hyv?ksyy h?net ik??nkuin jollakin tavoin Runebergin l?heisyyteen kuuluvaksi, h?n ei ole en?? pelk?st??n ?flamma?, vaan uskottu, joka istuu h?nen kirjoitusp?yt?ns? ??ress? ja j?ljent?? h?nelle h?nen virsi??n tai kuuntelee, kun h?n lukee niit? lauluja, jotka ovat tarkoitetut V?nrikki Stoolin tarinoitten toiseen osaan. Samaan aikaan Emilie Bj?rkstén l?hentyy yh? enemm?n Fredrikaa. Runoilijan puoliso omistaa my?skin puolestaan h?net uskotukseen, ja ne kirjeet, jotka h?n kirjoitti Emilielle (ks. Helena Westermarckin kirjoittamaa el?m?kertaa), osoittavat, kuinka h?n t?lle paljasti koko sisimm?n itsens?, jota h?n luultavasti ei tehnyt kellek??n muulle. T?m? on eritt?in mielenkiintoinen, t?m? suhde n?iden molempien naisten v?lill?, joita yhdisti rakkaus samaan mieheen. Sit?, jolle Fredrika paljastaa itsens? niinkuin h?n tekee -- niinkuin yleens? tehd??n vain harvoille valituille, joista ei ainoastaan pidet?, vaan jotka tunteiden ja ajatusten puolesta tuntee l?heisikseen -- sit?, jolle h?n, tuo vakava, k?rsiv? nainen, n?ytt?? vertavuotavat haavansa, sit? henkil?? ei h?n mitenk??n voi pit?? h?ilyv?n? keimailijattarena tai tunkeilevana haaveilijattarena, josta toisin vuoroin voi suoriutua ironisella v?linpit?m?tt?myydell?. Kun n?it? kirjeit? vertaa p?iv?kirjanotteissa viitattuihin tilanteisiin -- jos koskaan, pahoittelee erikoisesti juuri t?ss? sit?, ettei p?iv?kirjaa ole painettu kokonaisuudessaan -- osoittavat ne, mink? aseman Emilie Bj?rkstén Runebergin kodissa oli saavuttanut, sittenkuin yst?vyyssiteet j?lleen oli solmittu sen pitk?n v?liajan j?lkeen, joka seurasi tuota niin sanoaksemme lapsellisempaa ajanjaksoa. T?m?n aseman oli h?nelle ilmeisesti Runeberg itse antanut, ja sen oli hyv?ksynyt Fredrika, osaksi kyll?kin runoilijan vuoksi, mutta my?s itsens? vuoksi; sill? on ilmeist?, ett? Fredrika oli kiintynyt h?neen yh? l?mpim?mm?n henkil?kohtaisen yst?vyyden siteill?. Mutta kun Emilie niin kuvaavasti sanoo, ett? t?m?, huolimatta siit? ett? ?rauha oli palannut?, oli ?eriskummaista aikaa? tai, aivan toiseen ??nens?vyyn kuin ennen, puhuu ?levottomasta, tuskaisesta, mutta kuitenkin niin runsaasta autuudesta, mink? viime vuodet ovat antaneet?, tai siit?, ett? h?n on ?kuitenkin sanomattomasti rakastanut tuota miest??, niin n?kee jo t?st?, ett? aallot k?viv?t voimakkaina pinnan alla, ja ymm?rt??, ett? sellaista ei kauan voi jatkua. P?iv?kirjasta ilmenee selv?sti, niin hienotunteisesti kuin siin? nyttemmin sellaisesta puhutaankin, ett? Runeberg k?y yh? vaativammaksi ja yh? kiihke?mmin syytt?? h?nt? kylmyydest? ja v?linpit?m?tt?myydest?, ja lopuksi kuvataan siin? j?rkytt?v?ss? muodossa Emilien p??t?s luopua t?st? l?heisest? suhteesta -- p??t?s, josta runoilija kuitenkin vasta paljoa my?hemmin saa tiet??, koska ulkonaiset olosuhteet viel? kerran olivat kovin k?sin tarttuneet heid?n kohtalonsa kulkuun: runoilijan sairaus vaimensi ?kki? taistelut ja katkaisi k?rjen kaikilta mietiskelyilt? ja p??t?ksilt?.
N?in p??ttyy t?m? omituinen pieni draama, joka loppuun n?yteltiin Runebergin ja Emilie Bj?rksténin yhdess?olon toisena vuosikymmenen? ja jonka huippukohdan muodostaa viimemainitun suurenmoinen kirje runoilijalle, asiakirja, jonka yksin??n t?ytyy saattaa vaikenemaan kaikki huomautukset p?iv?kirjan todistusarvosta t?h?n suhteeseen n?hden. Se sis?lt?? viel? epilogin, viimeisen n?yt?ksen, jonka kaihomielisess? tunnelmassa menneiden aikojen kauniit muistot kuvastuvat monista hiljaisista keskusteluista, joiden pohjas?vyn? on aina viimeiseen saakka s?ilynyt yst?vyys ja l?mp?.
N?ill? viittauksilla en tahtoisi mill??n muotoa antaa ennakkok?sityst? siit?, mihin lukija itse seuraavilla lehdill? saa tutustua. Mutta ne ovat olleet v?ltt?m?tt?mi?, jotta olisi k?ynyt mahdolliseksi korostaa juuri sit?, mik? k?sitykseni mukaan antaa p?iv?kirjan tekij?tt?ren