Vanhan päiväkirjan lehtiä | Page 6

tarjotaan n?ht?v?ksemme sis?kuvia Topeliuksen ja Fredrik Cygnaeuksen kodista.
_?nnu en g?ng_ on nimen? seuraavalla runokokoelmalla, joka ilmestyi muutamia kuukausia Runebergin kuoleman j?lkeen 1877 ja oli ?omistettu runoilija Runebergin leskelle kunnioituksella ja rakkaudella?. Sen sis?llys on kovin mit?t?nt? ja persoonatonta, ja ainoastaan yksi runo, ?Runebergs stuga? -- josta runoilija h?nelle oli sanonut, ett? se h?nen kuolemansa j?lkeen tulisi olemaan h?nen leski-asuntonsa -- kohdistuu v?litt?m?sti runoilijaan. Mutta siin? on omistuksena er?s palanen Fredrika Runebergille, joka on kyll?kin merkillepantava. Siit? henkii miltei kiihkomielinen kiintymys t?h?n, ja vaikkakin sek? p?iv?kirjasta ett? Fredrikan kirjeist? voi n?hd?, kuinka l?helle toisiaan n?m? kaksi naista jo Runebergin viimeisen? elinaikana olivat tulleet, ei voi torjua luotaan sit? vaikutusta, ett? tuossa n?yr?n l?mpim?ss? ??nens?vyss? on jotakin anteeksiantoa rukoilevaa. Runo osoittaa kuitenkin samalla, kuinka yhteisen tappion tuska yhdisti heit?. Se kuuluu:
?dmjukt, v?rdnadsfullt dig h?r jag r?cker Mina toners blyga hyllning nu, Och min famn med k?rlek mot dig str?cker, Var mig blid som f?rr, du dyra, du!
?D?den skiljer ej, men den f?renar Fastare det band som kn?ts eng?ng.? S? du sade; liksom sorgen renar Sj?len, under livets pilgrimsg?ng.
S? hav tack, du stora, ?dla hj?rta F?r de ord du gav mig s?som tr?st D? jag nedb?jd av min djupa sm?rta Trycktes mot ditt rika, varma br?st.
?lskade! jag ord, ej toner ?ger F?r att tolka vad f?r mig du ?r; Vad du var och st?ds f?rblir; jag s?ger F?r mycket ej om lov jag dig hemb?r.
Men jag f?r ej s?ga vad jag k?nner, Jag det icke kan, ty tankars m?ngd Mig bestorma, och i hj?rtat br?nner T?ren, sucken, sm?rtan innest?ngd.
Du f?rst?r mig dock, och d?rf?r v?gar Dig, som minnas skall en efterv?rld, H?r en sj?l, som tacksamt f?r dig l?gar, ?dmjukt ?gna denna ringa g?rd.
Lopuksi ilmestyi viel? 1886 runokokoelma, De sista, joka on vahvasti uskonnolliss?vyinen ja, kuten edellinenkin, tulkitsee vaikutelmia musikaalisista el?myksist? ja siten osoittaa, kuinka t?m? harrastus Emilie Bj?rksténiss? pysyi el?v?n? h?nen vanhuuden p?iviins? saakka.
Mit??n asemaa Suomen kirjallisuudessa ei h?n t?ll? kirjailijatoiminnallaan kuitenkaan saavuttanut, ja kaikista h?nen julkaisuistaan sai ainoastaan ?muutamia muistelmia? sis?lt?v? kirja suhteellisen laajan lukijapiirin -- siihen liittyi my?hemmin erityisen? julkaisuna ilmestynyt _Minne fr?n Bj?rkudden_. Sit?vastoin oli h?n ainakin nuoremman sukupolven keskuudessa hyvin tunnettu ja suuressa arvossa pidetty ahkerasta avustusty?st??n Topeliuksen perustamassa lastenlehdess? Trollsl?ndan'issa. Sen vuoksi h?n her?tti niin tavatonta mielenkiintoa, aina kun h?n tuli k?ym??n Viipuriin, miss? h?n usein oleskeli veljens? luona, ja j?nnitys ja uteliaisuus lis??ntyi viel? siit?, ett? h?n todenmukaisissa kotikuvauksissaan Trollsl?ndan'issa oli siirt?nyt veljens? lapset nimineen kaikkineen kirjallisuuteen, nuo, jotka olivat omia tovereitani ja jotka t?ten tuntuivat saaneen osakseen huomattavan kunnian ja tulleen melkein kuolemattomiksi. T?st? kai johtunee, ett? min? niist? harvoista kerroista, jolloin h?net n?in, niin selv?sti muistan h?nen hienot, uurteiset kasvonsa, h?nen hiljaisen eloisan olemuksensa ja h?nen valkoisen huntumyssyns?.
III
Kun vanhemman sukupolven keskuudessa Emilie Bj?rksténin ja Runebergin yst?vyys on tullut puheenaineeksi, on kernaasti huomautettu, ett? ensinmainittu liikakiihoittuneine, jopa ?hysteerisine? luonteenlaatuineen ep?ilem?tt? itselleen liioitteli t?m?n suhteen ja erikoisesti runoilijan tunteiden laatua. Joskaan nyt, kun p?iv?kirja oleellisilta osiltaan on julkaistu, ei tunnu olevan mit??n syyt? a priori ep?ill? sen tunnustuksen ja itsetutkistelemuksen todenper?isyytt?, jonka h?n siin? esitt??, voi kuitenkin olla syyt? korostaa paria seikkaa, joiden voi ajatella valaisevan t?t? kysymyst?. P?iv?kirjan kriitilliseen arviointiin n?hdenh?n on heikkous, ettei sit? kokonaisuudessaan ole saatavissamme. Ja t?ytt? selvyytt?h?n ei koko suhteesta voida saada, ennenkuin Runebergin kirjeet Emilielle tulevat tunnetuiksi 1946.
On siis tosin ensisijassa yksil?llinen, mutta ei silti aivan merkitykset?n kriteerio, ett? p?iv?kirja tekee niin vakavan ja toden vaikutuksen. Ei ainoakaan lause viittaa mihink??n teenn?iseen tilanteeseen tai lemmensairaan mielikuvituksen ailahteluihin. Psykologinen kokemus on varmaan kykenev? todistamaan rakkaustarinan t?ydellisen sis?isen uskottavuuden sek? sen yleiseen kehitykseen ett? yksityisiin k??nnekohtiin n?hden. Kirjailijattaren henkil?llisyyden tuntemus antaa lis?vahvistuksen t?lle teoreettiselle johtop??t?kselle osoittaen todenn?k?iseksi sen, mit? h?n kertoo menettelytavastaan eri el?m?nvaiheissa. Runebergin-tuntijaa taas h?mm?stytt?? se, ett? sill?, mik? esitet??n h?nen lausumakseen, on tyypillinen runebergilainen leima, joka kohottaa sen aitouden kaiken ep?ilyksen yl?puolelle. Siihen aikaan, jolloin Runeberg luki h?nen muistiinpanojaan ja j?ljensi ne -- ja seh?n oli juuri ensimm?isen hurmion aikaa, jolloin mielikuvituksen saattoi ajatella viev?n h?net pisimm?lle -- olisi h?nen ollut mahdotontakin panna runoilijan tilille lausuntoja, joita h?n ei ollut lausunut, eleit? ja tekoja, joita h?n ei ollut tehnyt -- ja tunteita, joita h?n ei ollut tuntenut.
Muuten on Emilie Bj?rksténist? annettu se todistus, ett? h?nell? oli erinomainen taito panna merkille asioita ja suullisessa kertomuksessa luonteenomaisesti kuvata sit?, mit? h?n oli n?hnyt ja kuullut: ?lyllisen ihmisen kyky olla muuntamatta tai sivuuttamatta oleellisinta, kuten muut niin usein tekev?t. Usein, varsinkin kun h?n kertoo tilanteesta, jossa h?n itse, h?nen pukunsa j. n. e. on keskipisteen?, se antaa n?ytteen huomattavasta taipumuksesta el?v?n havainnolliseen kuvaukseen.
Kun h?n heti Runebergin h?nt? l?hestyess? tuntee itsens? voitetuksi, ei h?n kuitenkaan lainkaan joudu mink??n ?hupsun? huumauksen valtoihin, vaan k?sitt?? ainakin l?hemmin asiaa ajateltuaan erinomaisesti, mik? merkitys sek? hyvine ett? pahoine seurauksineen sill? on, mik? par'aikaa on tapahtumaisillaan. Varmastikaan eiv?t h?nen purkauksensa, jotka johtuvat pelosta tehd? v??rin, ole mink??n pintapuolisen keimailun esiinkutsumia, ja vaikkakin h?n on piilosilla itsens? kanssa iloitessaan