Vanhan päiväkirjan lehtiä | Page 5

Din blick mitt hj?rta smeka; Mig i bojor har Du lagt. Vek och sv?rmisk ena stunden, Blir Du trotsig i sekunden; Fast Du ?r ?n si, ?n s?, Blir Du ?lskelig ?nd?.
Ena stunden vill Du dr?ja St?ndigt kvar i livets glans, Andra stunden vingen h?ja Upp till stj?rnors gyllne krans. Flicka! Fast Du j?mt mig pl?gar, Jag mig st?ndigt, st?ndigt fr?gar, Huru det sig komma m? Att jag ?lskar Dig ?nd?.
Svaret t?rs mitt hj?rta viska, Glad jag lyssnar till dess r?st: Gyllne korn och blommor friska G?mmes i Ditt varma br?st. Livets allvar tids nog hinner Taga bort allt ytligt skimmer Sen -- n?r goda ?nglar r? -- Blir Du ?lskligast ?nd?.
Kaksi muuta ovat suoranaisia ja intomielisi? rakkaudentunnustuksia, jotka tietystik??n eiv?t ole vapaat asiaankuuluvasta kirjallisesta tartunnasta ja jotka ovat sangen ylimalkaisia, mutta kuitenkin paikoitellen ilmaisevat, kenest? niiss? on kysymys.
Blott Du.
Blott Du! Blott Du allena! Du bland alla! Dig vill jag ?lska, Dig, blott Dig tillbe! O! m? mig v?rlden ?n en d?re kalla, F?rst?r v?l den mitt v?sens v?l och ve, Kan den v?l djupet av mitt hj?rta se?
Mig tyckes stundom att jag endast dr?mmer Om all min k?rleks underbara fr?jd, Och att uppvaknandet ?t mig blott g?mmer S? m?ngen sorg, fast ?n av mig ej r?jd, P? all min s?llhets rika blomsterh?jd.
Men n?r Din blick s? m?ktigt till mig talar, N?r Du mig varmt intill Ditt hj?rta tar; D? all min lyckas verklighet hugsvalar Mig ?ter, och min sj?l ej ord mer har F?r all den s?llhet som mig jorden bar!
Min himmel.
Jag jordens sorger gl?mmer vid din mund, O! Dit i tanken vill jag fly en stund! D?r vill jag ?n eng?ng min himmel finna, ?n eng?ng vid ditt hj?rta gl?da, brinna. Fritt kalla drivor m? omkring mig st?, Ej sn?, ej kyla k?nner jag ?nd?.
Var finns en salighet s? stor som min, D? tyst du viskar: ?Dyra, jag ?r din!? Och d? du till ditt varma br?st mig sluter Jag d?r en f?rsmak ren av himlen njuter. D?r ?r s? ljust, s? ljuvligt och s? gott, D?r allt ?r frid, och k?rlek -- k?rlek blott!
Seuraa sitten s?keist? siit?, kuinka el?m? monta kertaa tuntuu katkeralta ja ?hj?rtat sjunger tyst sin klagos?ng?, mutta silloin on lohdullista omistaa yst?v?, joka lahjoittaa h?nelle taivaan maan p??ll?. ?M? ?ren tiden kasta bort -- Med den min ungdom, som ?r sk?n fast kort; M? ?ren svalka hj?rtats heta flamma? -- se ei tee mit??n, on kuitenkin jotakin, jota aika ja vuodet eiv?t kalvenna, ja se on muisto, ja siin? muistossa on itse taivas!
Omituista kyll? ei p?iv?kirjanotteista saa tiet?? mit??n siit?, mit? Runeberg sanoi juuri n?ist? runoista, jotka kuitenkin niin selv?sti olivat h?nelle osoitettuja. -- Runojen osaksi tulleesta vastaanotosta kertoo kirjailijatar 19 p:n? kes?k. 1864: ?Olen n?hnyt pitk?aikaisen toivomukseni t?yttyv?n: runokokoelmani Sandperlor on tullut julkisuuteen. -- Siin? kirjeiden paljoudessa, joka vapunp?iv?st? asti, jolloin pieni runovihko ilmestyi, on minulle saapunut, olen n?hnyt pelkk?? yst?v?llisyytt? ja kiitosta, onko se vilpit?nt? vai ei, en tied?, sill? kuka n?kee syd?men sopukkoihin? J. V. [Snellman] ja Topelius ovat minulle l?hett?neet yst?v?llisi? kirjeit?, j?lkimm?inen my?s valokuvansa. Ah, aurinkoista aikaa ovat jonkun verran n?m? viime p?iv?t olleet, ja se tuli kyll? tarpeeseen. My?skin sanomalehdet ovat vastaanottaneet n?m? pienet laulut yst?v?llisesti, yst?v?llisemmin kuin konsanaan uskalsin uneksiakaan. -- _H?n itse_ on F[redrikan] kautta l?hett?nyt minulle yst?v?llisen tervehdyksen pienen kokoelmani johdosta.? (Ilm. nti Edelfelt.) Ylip??t??n oli kuitenkin kirjailijaturhamaisuus h?nelle vierasta, ja harvoin kuultiin h?nen puhuvan kirjallisista t?ist??n.
N?m? jatkuivat kuitenkin 1867 _Drottningar_-nimisell? vihkosella, joka sis?lsi kaksikymment?nelj? pient? runoa yht? monesta ruhtinaallisesta naisesta aina Semiramiksen ajoilta Hortense Beauharnais'hen saakka. Kokoelma, joka ilmestyi tukholmalaisen kustantajan painattamana, oli ?omistettu H?nen Majesteetilleen Ruotsin ja Norjan leskikuningattarelle Josefinalle? seuraavin s?kein:
En ton fr?n Finlands undang?mda skar Till Dig, o Drottning, ?ver havet klingar, Ett ?dmjukt hj?rtas hyllning han Dig b?r Och det ?r k?rlek, som hans flykt bevingar; Det ?r en diktarinnas blyga b?n Till en den ?dlaste av hennes k?n.
T?m?n runomuotoisen kronikan j?lkeen, jolla ei ole mit??n runollista arvoa ja jonka kohtalosta muuten en tied? mit??n, seurasi 1871 sikerm? suorasanaisia kuvauksia, _N?gra Minnen av e***_ (nimimerkki, jota h?n k?ytti aina). Niill? on mielenkiintonsa niiss? esiintyvien henkil?iden vuoksi, vaikkakin todellisuuskuvaus v?list? on v?hemm?n tukevaa ja t?sm?llist? kuin toivoisi ja tunteellinen ote ik??nkuin tulee p??asiaksi. Kuitenkin on esim. kertomuksessa h?nen ensimm?isest? tapaamisestaan Runebergin kanssa er?iss? h?iss? 1839 (oikeastaan 1838) -- ?F?rsta g?ngen? -- n?ytt?m? varsin havainnollinen ja samoin se luonnos, jossa h?n, laajemmin kuin p?iv?kirjassa, kuvaa soitannollista illanviettoa Runebergin luona Marcus Larssonin seurassa. Viel? kahdessa muussa palasessa on Runeberg p??henkil?n?: h?nen hopeah?ist?ns? kerrotaan, ja viimeisen? on kuvaus h?nen sairasvuoteeltaan -- ?Sista g?ngen? on kirjailijattaren antama otsikko sille, siin? h?n ottaa j??hyv?iset runoilijalta. Suurella ja tahdikkaalla itsehillinn?ll? h?n v?ltt?? n?iss? muistelmissa jokaista vihjausta sisimpiin tunteisiinsa, ainoastaan l?mmin ihailu ja ensimm?isess? kohtauksessa nuoruuden haavemieli puhuvat. -- Kahdessa muussa luonnoksessa on keskipisteen? Fredrik Pacius -- yksi Emilie Bj?rksténin hyvin innokkaita ihailijoita -- ja kahdessa viimeisess? vihdoin