Vanhan päiväkirjan lehtiä | Page 4

hyv?ksyy, sen hyv?ksyy h?nkin [rva R.]. 'Sinun t?ytyy oikein kirjoittaa paljon', sanoi h?n muun muassa, 'sill? kyky? sinulla kyll? on. Tule t?nne! Ole t??ll? ja kaikki on k?yv? hyvin.'? Ei liene v??rin otaksua, ett? n?m? rohkaisevat sanat oli esiinkutsunut enemm?nkin tarkoitus houkutella Emiliet? Porvooseen kuin vakaumus h?nen lahjakkuudestaan. My?hemmin, kun muuan n?ist? runoista julkaistiin er??ss? sanomalehdess?, kiiruhti er?s Emilien yst?v?t?r ilmoittamaan h?nelle, ett? Runeberg oli kokonaan unohtanut lukeneensa sen ennen. Kun Emilie vet?? runoilijan tilille siit?, lohduttaa t?m? h?nt? hell?sti ja vakuuttaa heti ensi hetken? pit?neens? h?nen laulujaan niin ?hyvin? ja herttaisina?.
H?n on julkaissut nelj? runokokoelmaa, kaksi suorasanaista muistelmakuvausta ja yhden k??nn?ksen. Ensimm?inen runokokoelma, Sandperlor, ilmestyi toukokuun 1 p:n tienoilla 1864, siis muutamia kuukausia Runebergin sairastumisen j?lkeen. Ett? h?n, kuten on oletettu (?ller: Ett kvartsekel av v?rt litter?ra liv, s. 329), jo 40-luvulla olisi sanomalehdiss? julkaissut nimett?m?n runon, on sangen ep?varmaa. P?iv?ykselt??n aikaisin runo mainitussa runokokoelmassa on joka tapauksessa ?Till Runeberg, d? han g?stade Sverige?, siis vuodelta 1851. Se on mukailu Runebergin runosta ?Till Franzén?: ?Gl?mmer du att Suomis lindar sn?ga sin blomdoft p? dig ner...? j. n. e. Runo ?G. J. L. Almquist? on kirjoitettu tiedon saavuttua j?rkytt?v?st? tapahtumasta. Se on muodoltaan moitteeton ja ilmaisee sit? suurta arvonantoa, jolla Suomessa, eritoten Runebergin piiriss?, suhtauduttiin Almquistin runouteen:
De ?rosor? uti diktens lustg?rd brutna, vid Skandiens br?st de frysa bort till is. Det finns ett land, som ?mmar vid Din sm?rta, som trycker Dina rosor mot sitt hj?rta,
mutta loppu, jossa ?kukistunutta henke?? kehoitetaan pakenemaan murheen maasta ?taivaallisen is?n lempe??n helmaan?, h?vitt?? erin?isten hyvien ajatusten aikaansaaman vaikutelman. Runo ?Till Fjalars skald? her?tti huomiota ja tuli vilkkaan keskustelun aiheeksi, kun se 1855 julkaistiin er??ss? sanomalehdess?. Se on niin sanoaksemme aivan virallinen kunnianosoitus, ja varsin arkip?iv?inen. Seuraava s?keist? on siin? paras, mik? kuitenkaan ei tahdo sanoa paljon:
Skaldekonung! Sk?n Du jorden m?lar som den borde vara -- gyllne str?lar, Himlens klarhet vilar ?ver den. I Din sj?l g?ms ?ven himmelen!
Er??ss? kohden p?iv?kirjassaan kertoo kirjailijatar Runebergin sanoneen t?st? runosta: ?On merkillist?, kuinka se on ihastuttanut kaikkia.? Kun kirjailijatar muistutti h?nen mieleens?, ett? juuri h?n itse siit? kiitt?ess??n oli sit? ylist?nyt, vastasi h?n: ?Niin, niin tein todellakin. Mutta en niin suuressa m??r?ss? kuin kaikki muut ihmiset.? Mit??n suurempaa innostusta ei tuo lausunto juuri osoita. Mutta kirjailijatar selostaa kohteliaisuuksia, joita h?n t?st? runosta on saanut muilta huomattavilta henkil?ilt?, kuten J. V. Snellmanilta, ja Fr. Cygnaeus oli sanonut, ?ett? n?kee, ett? se on kirjoitettu kaksin verroin con amore? -- mik? puolestaan osoittaa, kuinka yleisesti kirjailijattaren tunteet Runebergia kohtaan olivat tunnettuja (ilm. nti Edelfelt). Er??ss? runossa nimelt??n ?St?rst bland dem alla?, kulkevat ohitsemme Tegnér, Franzén, Wallin, Stagnelius, Atterbom, Geijer ja Oehlenschl?ger, mutta saavat v?isty? syrj??n Runebergin tielt?, jota he kunnioittavat ?laakerikruunuilla? ja nimitt?v?t kuninkaakseen. Runebergin oman runouden vaikutuksia kohtaamme jo runojen nimiss?: ?V?rt fosterland?, ?J?gargossen?, ?Flyttf?glarna? -- t?ytyy ihmetell? kirjailijattaren rohkeutta, eritt?inkin kun jo s?keist?jen rakenne kahdessa viimemainitussa v?litt?m?sti johtaa ajatuksen esikuviin. Ainoa, mik? her?tt?? mielenkiintoa t?ss?, varmaa muotoa lukuunottamatta, diletanttimaisessa ja useimmiten pelkki? arkip?iv?isyyksi? t?ynn? olevassa kokoelmassa, on kolme persoonallista runoa, jotka kaikki kohdistuvat Runebergiin -- mutta t?ll? kertaa ilman ett? nime? on asetettu n?kyviin!
Ensimm?inen ?Den nyckfulla?, on luonnekuvaus tekij?st? itsest??n; se on vain pantu toisen, h?nen luontonsa vastakohtaisuuksia ihmettelev?n rakastajan suuhun. Muotokuvasta ei voi erehty?, ei my?sk??n rakastavaisen ??nens?vyst? -- runo on kauttaaltaan Runebergin tapaan tehty. Koristelemattomassa rehellisyydess??n tekee se miellytt?v?n vaikutuksen, mutta loppukerto muunnoksineen, my?nnytys er??lle t?m?n ajan makusuunnalle, on sangen onneton keksint?. Koska se on todistuskappale ja joka tapauksessa yksi kirjailijattaren kaikkein parhaimmista runoista, painettakoon se t?h?n kokonaisuudessaan.
Den nyckfulla.
Flicka! S?g vad ?r som v?llar Att Du, fast av nycker full, S? min hela sj?l f?rtrollar, Ger mig ?n en stund av gull, ?n av idel harm den andra; Ack, men b?r jag v?l Dig klandra? Ty med allt man kan f?rst? Att Du ?lsklig ?r ?nd?.
Fast utur Ditt ?ga l?gar Hj?rtats djupa eld mot mig, Aldrig, aldrig dock jag v?gar Lita fullt och fast p? Dig. Varm Du tycks den ena dagen, Kall den andra. Och bedragen -- Vill jag Dig ej f?rebr?; Ty Du ?lsklig ?r ?nd?.
?n Du ler; ?n kan Du gr?ta, Tankfull ?r Du ock ibland; Stundom ?ppen, ?n en g?ta, T?nder Du mitt br?st i brand. En Du stundom h?ller f?ngen, Flere f?ngslar andra g?ngen. Ljus och m?rker hos Dig r?; Men Du ?lsklig ?r ?nd?.
?n i valsens vilda yra Flyr Du bort med v?gfull barm; ?r ej n?jd en enda styra, Ger envar en blick s? varm. ?n vid stj?rnors ljus du dr?mmer Vida v?rlden s? f?rgl?mmer, Men jag sv?ra vill d?rp? Att Du ?lsklig ?r ?nd?.
Ena timmen kan Du vara Full av liv i blick och ord; Andra timmen knappast svara P? den fr?ga Dig blir gjord. ?n av S?derns eld Du brinner, Isig k?ld man sedan finner I Ditt ?gas klara bl?, Men Du ?lsklig ?r ?nd?.
Yr och barnslig kan Du leka; -- Flicka! S?llsam ?r Din makt! -- Med