Vanhan päiväkirjan lehtiä | Page 2

Sofi (Kellgren) taas oli vain hyv? yst?v?t?r ja sukulainen. Ja vihdoin ?Emili?, joka ei ilman tarkoitusta ole viimeisen? j?rjestyksess? -- Emilie Bj?rkstén, jonka pitk?, onnenhurmaa ja tuskaa tulviva rakkaustarina on t?ytt?nyt tuon vanhan p?iv?kirjan lehdet h?nen palavan sielunsa purkauksilla ja lopuksi, kahdenkymmenen vuoden liekehtelyn j?lkeen, kauniilla ja syv?llisen vakavilla ilmaisuilla siit? kohtaloon alistumisesta, jolla h?n luopuu siit?, mik? ei voinut jatkua tulematta h?nelle ylivoimaiseksi.
Str?mborg kertoo El?m?kerrallisissa muistiinpanoissaan (IV, 1, 274 ja seur.) Emilie Bj?rksténist?, t?m?n kuvailtua ensimm?ist? tapaamistaan Runebergin kanssa (1838): ?H?n oli silloin viisitoistavuotias, kaunis ja unelmoiva, t?ynn? tulta ja viehkeytt? ja syd?n alttiina kaikelle suurelle ja kauniille el?m?ss?.? Ja Str?mborg lis??: ?Kirjailijattaren antoisaan ihailuun vastasi Runeberg pian l?mpim?ll? my?t?tunnolla, ja niin tuli h?n huomaamattaan lis??m??n niiden lemmittyjen lukua, jotka eri aikoina olivat runoilijan jatkuvasti nuorekkaan ja tunnekyll?isen syd?men ylitsevuotavan l?mm?n johdattimina. Lukuunottamatta rouva Runebergia, joka aina oli ja pysyi h?nen 'hj?rtemutter'inaan -- Runebergin k?ytt?m? kuvaava nimitys -- ja joka vallitsi koko taloa ja oli kaiken kilpailun yl?puolella, lienee kirjailijatar Runebergin mielitiettyjen joukossa mainittava l?hinn? Maria Prytzi?... Lopulla 1840-lukua ja seuraavan vuosikymmenen alussa oli Runeberg verrattain vilkkaassa kirjevaihdossa kirjailijattaren kanssa. Er??ss? n?ist? kirjeist? kirjoitti runoilija muun muassa, ett? t?m? h?nelle oli 'enemm?n kuin kev?t ja j?rvi ja kukat ja toukokuut'... Runebergin kodissa oli ja pysyi h?n ... my?skin Runebergin sairauden aikana usein n?htyn? vieraana, ja rouva Runebergin kanssa h?n oli vilkkaassa kirjevaihdossa 1850-luvun keskivaiheilta aina rouva Runebergin kuolemaan saakka. Kirjailijatar lopettaa kuvauksensa niill? s?keist?ill?, jotka Runeberg heid?n tuttavuutensa ensi vuosina kirjoitti h?nen muistokirjaansa. Kun ne eritt?in hyvin luonnehtivat Runebergin hyv?ntahtoista ja leikkis?? tapaa seurustella h?nen ja muiden nuorten tytt?jen kanssa, lainaamme ne t?h?n. Ne kuuluvat:
Vad m?ngd bekanta ren du hunnit samla, En v?n fr?n varje stad, fr?n varje ort! Ser du dem hos dig alla? Nya, gamla? S?g, eller v?ntar du blott deras kort?
Besinna dock, om hela denna skara En g?ng beg?rde att bli tagen mot, Hur brydd du skulle, som v?rdinna vara Att f? serveringen p? artig fot!
Och om ocks? ett ord, en min med mera Av socker ficks ihop ?t en och var, Hur ville du v?l alla h?rbergera D? tv? sm? kamrar blott ditt hj?rta har?
Men allra v?rst, hur gick det v?l p? st?llet Om, b?st man sluppit in, han kom burdus, Den r?tte ?garn, som r?r om hotellet, Och ville vara ensam i sitt hus?
Det bleve artigt nog att se oss vandra F?r hans kapris p? d?rren par om par! Dock g?rna, g?rna m? vi g?, vi andra, Blott lugn och gl?dje bli med honom kvar.?
Str?mborgin yll?lainatuissa riveiss? asetetaan Emilie Bj?rksténin ja Runebergin v?linen suhde tuon aikaisemmin mainitun traditsion puitteisiin, joka ilmenee rouva Runebergin antamassa kuvassa runoilijan lemmensuhteista. Jos tahtoo pit?? todistusvoimaisina muistokirjan s?keist?j? ?heid?n tuttavuutensa ensi vuosilta?, niin tukevathan ne jossakin m??rin tuota yleist? k?sityst?, vaikkakin edell? esitetty kaunis rivi Runebergin kirjeess? tuntuu puhuvan toista kielt?. Siihen aikaan, jolloin min? pyrin syventym??n runoilijan el?m?nvaiheisiin, tunnustelin traditsion j?lki? erikoisesti t?h?n suhteeseen n?hden, mutta kohtasin kaikkialla saman k?sityksen. Tosin sai juuri t?h?n kohtaan kuulla sovellutettavan sit?, josta rouva Runeberg sanoo, ett? ?ihmiset hieman h?lisiv?t siit?? -- pimeist? iltak?velyist? ja suudelmista kadunkulmissa tai muissa enemm?n tai v?hemm?n rauhoitetuissa paikoissa -- mutta lopputulos oli kuitenkin se, ett? kaikki oli ollut pelkk?? yst?vyytt?, joka yht? paljon ulottui Runebergin puolisoon ja jossa pieni? hellyydenosoituksia lukuunottamatta -- siihen aikaan ne olivat sallittuja yst?vien kesken -- ei ollut mit??n sopivaisuuden rajoja rikkovaa muuta kuin Emilien kyll?kin peittelem?t?n, ?hupsu? hurmaantuminen.
Emilie Bj?rksténin muistiinpanot olivat viel? silloin seitsem?ll? sinetill? lukittu kirja, ja oli tuskin toivoa siit?, ett? sit? koskaan julkaistaisiin. Runebergin lukuisat kirjeet h?nelle olivat talletettuina Helsingiss?, ja testamentin m??r?ys kielsi niit? aukaisemasta, ennenkuin viisikymment? vuotta oli kulunut h?nen kuolemastaan. Se katsaus h?nen tunnemaailmaansa, jonka seuraavat sivut meille tarjoavat, tulee oleellisesti muuttamaan k?sityst?mme h?nest? ja h?nen suhteestaan Runebergiin sek? t?m?n suhteesta h?neen. Me tulemme n?kem??n, ett? h?n hyvin pitk?n ajan kuluessa vangitsi runoilijan tunteita voimakkaammin kuin olisimme voineet aavistaakaan, ja sen kautta tulee my?skin Runebergin olemuksessa paljastumaan er?s puoli, jota t?h?n saakka h?nen el?m?ns? ja h?nen persoonallisuutensa kuvauksessa vain ohimennen on kosketeltu.
Julkaisijatar on kuvannut p?iv?kirjan kohtaloita ja niit? syit?, jotka ovat saaneet h?net tekem??n n?m? otteet tunnetuiksi. H?n on onnellisesti punonut yhteen poimintonsa referaattien ja viittausten avulla sek? liitt?nyt niihin kirjailijatarta koskevia selityksi? ja mietteit?. Merkitt?v?? n?iss? lis?yksiss? on kaiken kaunistelemisen karttaminen: er?it? heikkoja puolia jopa alleviivataankin erikoisesti. Mutta julkaisulla on kuitenkin tehty Emilie Bj?rksténin muistolle kielt?m?t?n palvelus. Onhan t?m? h?nen suuren tunne-el?myksens? tunnustus ennen kaikkea kappale naisen el?m?n historiaa. Se huvittaa ja liikuttaa meit? vivahteluissansa leikist? vakavaan, romanttisesta haltioitumisesta selv?katseiseen havahtumiseen, ja p?invastoin, kaikki h?nen itsens? v?kev?n v?litt?m?sti ja havainnollisesti erittelem?n? sek? oivallisiin puitteisiin pukemana. Se huipentuu lopuksi inhimillisesti j?rkytt?v??n epilogiin, miss? taistelu rauhan ja selvyyden saavuttamiseksi on taisteltu loppuun, ja t?m?n heijastuminen kirjailijattaren sanoissa vaikuttaa yht? voimakkaasti kuin taiteellisesti harkittu kuvaus. Mielenkiintoamme h?neen tai h?nen henkil?llisyytens? merkityst? ei suinkaan v?henn? se seikka, ett? mies, joka sitoo h?net itseens? vuosikymmenien kuluessa, joka alati valaa