Vanhan päiväkirjan lehtiä

턬Vanhan p?iv?kirjan lehti?

The Project Gutenberg EBook of Vanhan p?iv?kirjan lehti?, by Berta Edelfelt This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Vanhan p?iv?kirjan lehti? Episodi J. L. Runebergin el?m?st?
Author: Berta Edelfelt
Commentator: Werner S?derhjelm
Release Date: July 30, 2005 [EBook #16391]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHAN P?IV?KIRJAN LEHTI? ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

VANHAN P?IV?KIRJAN LEHTI?
EPISODI J. L. RUNEBERGIN EL?M?ST?
Berta Edelfelt
Johdannon kirjoittanut Werner S?derhjelm
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1922.

[Kuva: EMILIE BJ?RKSTéN 70-vuotiaana]

JOHDANTO
I
Kerran, niin kertoo perim?tieto, kun Runebergin kodissa Porvoossa er??t h?nen l?heisimm?t yst?v?ns? laskivat leikki? h?nen monista rakastumisistaan ja ?niist? erilaisista asteista, joita h?n itsekullekin oli kustantanut?, improvisoi runoilija, hetkisen kuunneltuaan, t?m?n usein lainatun s?keist?n:
?lskat har jag m?nga, m?nga, ?n en ful och ?n en sk?n, Unga, gamla, korta, l?nga, vilken blev v?l sen min l?n. Tvenne feta, resten skrikor: en Augusta, en Sofi, Tv? Marior, tv? Fredrikor och en Emili.
Kotona puhuttiin n?ist? rakastumisista hyvin vapaasti, sek? niiden kest?ess? ett? j?lkeenp?in, ja Runebergin oma leikillisen avomielinen tapa k?sitell? niit? taittoi k?rjen toisten pahoilta ajatuksilta. Rouva Runeberg sanookin, kun h?n muistelmissaan koskettelee t?t?, ett? ?ylip??t??n h?nen puoleltaan t?m? lemmiskely ei useinkaan ollut niin vakavasti tarkoitettua, vaikkakin ihmiset siit? hieman h?lisiv?t ja vaikkakin ne, jotka olivat sen esinein?, olivat v?list? kylliksi lapsellisia tunteakseen itsens? niin imarrelluiksi h?nen huomaavaisuudestaan, ett? he pitiv?t pient? mielikuvaleikki? suurena intohimona?. (Helena Westermarck: Fredrika Runeberg, s. 71.) T?m? k?sitys on tullut m??r??v?ksi, ja ep?ilem?tt? se on p??asiassa oikea, huolimatta siit?, ett? sen on vakiinnuttanut henkil?, joka voi n?ytt?? v?himmin puolueettomalta, runoilijan oma vaimo. Kenties yhtyneen? jonkinlaiseen vastenmielisyyteen kuvitella mit??n muuta t?m? selitt?? sen, ett? Runebergin el?m?kerran kirjoittaja, J. E. Str?mborg, joka muuten niin huolellisesti ja melkeinp? p?iv? p?iv?lt? kuvaa runoilijan el?m?n pienimm?tkin tapahtumat, ei n?ille episodeille anna teoksessaan mit??n merkitsev?? sijaa. Kun kirjallisuushistorioitsijatkaan eiv?t ole kiinnitt?neet erikoisempaa huomiota runoilijan el?m?kerran eroottiseen puoleen, on ?sken mainittu vakiintunut traditsio, siihen varmaan ollut osaltaan syyn?, kun viel? lis?ksi on ollut puute luotettavasta aineistosta. Mutta t?rkeint? on kuitenkin t?ss? ollut, ett? koko Runebergin tuotannossa, lukuunottamatta varhaisromanttista nuoruusrunoelmaa Svartsjukans n?tter, kihlausrunoja Friggalle ja enint??n paria muuta, ei huomaa mit??n vaikutelmia n?ist? el?myksist?. Ne j?ljet, joita Goethen ?flammat?, -- k?ytt??ksemme tuota Runebergin piireiss? suosittua ep?miellytt?v?? sanaa -- j?ttiv?t h?nen runouteensa, eiv?t tosin ole erityisemmin monet eiv?tk? syv?t; mutta on siell? kuitenkin Lida-runot rouva von Steinille ja Suleika-laulut Marianne von Willemerille, ja jotakin sen tapaista saa turhaan etsi? Runebergilla. T?m?h?n n?ytt?? antavan h?nen runoilijaluonteensa kuvaajille tarpeeksi syyt? sivuuttaa h?nen mielenkiintonsa noihin ?moniin, moniin?. Se ei ole mitenk??n vaikuttanut h?nen runoilijapersoonallisuutensa muodostumiseen, ja sen sisin olemus on j?lkimaailmalle j??nyt h?m?r?ksi.
?Ylip??t??n ei useinkaan niin vakavasti tarkoitettua?, sanoo rouva Runeberg h?nen suhteestaan mielitiettyihins?; t?ytyy my?nt??, ett? t?h?n sangen ep?r?iv??n sanamuotoon sis?ltyy jonkun verran pid?ttyv?isyytt?. Niinp? kertookin rouva Runeberg itse tuosta ensimm?isest? Mariasta, Saarij?rven morsiamesta, ett? sen j?lkeen kuin h?nell? ei en?? ollut sijaa runoilijan syd?mess?, t?m? kuitenkin katsoi kunniansa vaativan olemaan per?ytym?tt?, eik? rouva Runeberg tahdo puhua ?niist? taisteluista ja suruista, joita t?m? aiheutti? (kirjoittamani el?m?kerta, II, 538). Se oli tosin nuoruusromantiikkaa, mutta olihan se kuitenkin varsin paljon. Muistelihan h?n ensimm?ist? Fredrikaa, (?Nordanbruden?) viel? vanhuudessaankin ja l?hetti t?lle avustusta, kun h?n oli puutteessa. Toinen Maria, Maria Prytz, h?nen entinen oppilaansa, oli h?nen avioliittonsa ensimm?isin? vuosina Helsingiss? yksi Lauantaiseuran naisia ja vieraili my?hemminkin runoilijan kodissa Porvoossa. Maria Prytz kuoli kolmenkymmenenkolmen vuotiaana Turussa 1849, ja runoilija otti j??hyv?iset h?nelt? h?nen kuolinvuoteensa ??ress?. T?t? naista t?ss? julkaistujen p?iv?kirjanlehtien kirjoittajatar tarkoittaa, kun h?n puhuu jostakusta, ?jolle h?n oli mustasukkainen aina hulluuteen saakka?, ja p?iv?kirjan julkaisijattaren tiedonannon mukaan on Runeberg viel? vanhana ja sairaana sanonut h?nelle t?st? nuoruudenrakkaudestaan: ?H?n oli alttiimpi kuin sin?, h?nen mielest??n en min? koskaan rakastanut liiaksi.? Vaikkakin t?m? olisi ollut lausuttu kevyen leikillisesti, viittaa kaikki siihen, ett? t?m? kaunis ja ylpe? nainen, intohimoisine luonteineen, herkkine mielenlaatuineen ja runollisuuden siivitt?mine luonnonpalvontoineen, merkitsi Runebergille paljoa enemm?n kuin ?pient? mielikuvaleikki?? ja ett?, kuten my?skin el?m?kerrassa olen viitannut (I, 304), t?ss? oli kysymyksess? molemminpuolinen, syv? ja l?mmin suhde. T?st? suhteesta puhuttiin paljon, kertoo er?s samanaikuinen muistiinpano, ja jos t?m? nuori nainen s??styi silt? katkeralta moitteelta, joka sittemmin tuli Emilie Bj?rksténin osaksi, tapahtui se siit? syyst?, ett? otettiin huomioon h?nen sairautensa (keuhkotauti) ja ett? h?nen aikainen kuolemansa toi mukanaan sovitusta ja unhoa. H?nen sanotaan olleen mallina ylioppilaan sisarelle Runebergin Hannassa, ja er?s erinomaisen kaunis luonnonkuva, jota Runeberg on k?ytt?nyt Vanhan puutarhurin kirjeiss?, on h?nen kyn?st??n l?ht?isin (Str?mborg: Biogr. anteckn. IV, 1, 176). H?n on ep?ilem?tt? se varhaisempain aikojen rakastettu, jota Fredrika Runeberg l?hinn? ajattelee, kun h?n edell? lainatuissa sanoissa n?ytt?? tekev?n er?it? poikkeuksia. -- Augusta (Lundahl), ?lyll? ja taiteellisilla lahjoilla runsaasti armoitettu Lauantaiseuran ihastuttava kaksikymmenvuotias ?Hebe?, oli J. J. Nervanderin suuri rakkaus eik? Runebergin, niin paljon kuin t?m? ihailikin h?nt?.