Vanha tarina Montrosesta | Page 8

koko l?sn?olevan joukon neli?juuren vertainen,--mit? etua minulle tulisi t?m?n sotataidon kultaisen s??nn?n neuvomisesta? Ei muuta kuin ett? saisin v?kipuukon vatsaani, kun muka olisin asettanut sivu- tai takariviin jonkun Mac Alister More'n, Mac Shemey'n tai Copperfae'n, joka olisi tahtonut seisoa eturiviss??--Totta tosiaan on, mit? Pyh? Raamattu sanoo: '?lk?? viskatko helmi? sikojen eteen, ettei he k??ntyisi teit? vastaan ja repisi teit?.'?
?Luullakseni, Anderson?, virkkoi kreivi Menteith, katsahtaen taakseen toisen palvelijansa puoleen (he kulkivat molemmat aivan h?nen j?ljess??n), ?sin? voit vakuuttaa t?lle herralle, ett? meill? tulee olemaan tilaisuutta kokeneen upseerin taidon n?ytt?miseen ja halua h?nen neuvojansa tottelemaan paljo enemm?n, kuin mit? h?n n?kyy arvelevan.?
?Teid?n luvallanne puhuen, kunnioitettava herra?, vastasi Anderson, kunnioittavaisesti lakkiansa kohottaen, ?meid?n tulee suuresti tarvis kelpo upseereja rekryyttiemme harjoittajiksi, kun se irlantilainen jalkav?ki joutuu, jota odotamme ja joka luultavasti onkin jo saapunut l?ntisen vuoriston rannikolle.?
?Ja min? ottaisin mielell?ni, sangen mielell?ni semmoisen toimen?, sanoi Dalgetty; ?irlantilaiset ovat kelpo poikia, oikein kelpo poikia. Kerran n?in er??n irlantilaisen prikaatin, kun rynn?k?ll? valloitimme Frankfurtin Oder-joella, niin lujasti pit?v?n puoliaan miekalla ja peitsell?, ett? torjui takaisin keltaisen ja sinisen ruotsalais-prikaatin, molemmat niin miehuulliset kuin suinkin yksik??n ikimuistettavan Kustaavuksen johdossa taistelevista joukoista. Uljas Hepburn, urhokas Lumsdale, peloton Monroe ja min?, muiden kavaljeerien avulla, raivasimme tosin itsellemme toisessa paikassa p??s?tien, peitsi k?dess?; mutta jos meill? kaikilla olisi ollut yht? luja vastarinta vastassa, olisi meid?nkin silloin t?ytynyt per?yty? tyhjin toimin ja suurella mieshukalla. Ij?ti katoomattoman ylistyksen ja kunnian ovat siis nuo urhoolliset irlantilaiset ansainneet, vaikka heid?t kyll? hakattiin maahan jok'ainoa mies, niinkuin semmoisissa tilaisuuksissa on tapana. Niin ett? heid?n t?htens? aina olen rakastanut ja kunnioittanut sit? kansaa kaikkein enimmin, omien skotlantilaisteni j?lkeen.?
?Upseeripaikan irlantilaisessa v?ess??, sanoi Menteith, ?arvelen melkein voivani luvata teille, jos kuninkaan puolelle taipuisitte.?
?Mutta yht? hyvin?, virkkoi kapteeni Dalgetty, ?on toinen ja t?rkein esteeni viel? kumoomatta. Sill? minun mielest?ni tosin se 'soldado' h?p?isee ja halventaa itse??n, joka suussansa yh? vaan pitelee sanoja 'palkka' ja 'gelt' (raha), niinkuin ennen mainitsemani saksalaiset palkkasoturit, h?vytt?m?t lurjukset. Ja samaten tahdon miekallani puolustaa sit? ajatusta, ett? kunnia on suuremmassa arvossa pidett?v? kuin palkat, vapaat kortteerit sek? saatavat. Mutta 'ex contrario' (toiselta puolen) soturin palkka on sotamiehen palvelusvelvollisuuden vastine, jonkat?hden viisaan ja ?lykk??n aatelissoturin sopii arvostella, mink?laisen palkkion h?n saa palveluksestaan ja mist? varoista se palkkio tulee. Ja, totta puhuen, korkea herra, sen verran kuin kuulen ja n?en, on kukkaro s??ty-liittokunnan hallussa. Vuorelaiset te kyll? saatatte pit?? hyv?ll? mielell? siten, ett? sallitte heid?n varastaa karjaa. Ja mit? irlantilaisiin tulee, te voitte, semmoisissa asioissa yleisen sotatavan mukaan, maksaa heille niin v?h?n ja niin harvoin, kuin te ja korkeasukuiset liittolaisenne suvaitsette tai sopivaksi katsotte. Mutta semmoinen kohtelu ei kelpaakaan minunlaiselleni kavaljeerille, jonka on el?tt?minen ja kunnossa pit?minen hevosiaan, palvelijoitaan, aseitansa ja varuksiansa ja joka ei voi eik? tahdokaan k?yd? sotaa omalla kustannuksellaan.?
Anderson, sama palvelija, joka ennenkin oli puhunut, k??ntyi nyt kunnioittavaisesti is?nt?ns? puoleen. ?Luullakseni, korkea herra?, sanoi h?n, ?voisin teid?n luvallanne virkkaa pari sanaa, jotka kumonnevat kapteeni Dalgettyn toisenkin vastasyyn. H?n kysyy, mist? varoista ottaisimme palkkamme? No, minun v?h?ll? ymm?rryksell?ni p??tt?en, luulisin rahal?hteitten olevan meille tarjona yht? hyvin kuin s??ty-liittokuntalaisille. He haalivat maakunnalta veroja mielt?ns? my?ten ja ry?stelev?t kuninkaan yst?vien omaisuutta. No, kunhan joudumme alangoille vuorelais- ja irlantilaisjoukkojemme kanssa ja miekat k?dess?, pianpa l?yd?mme monta lihavaa kavaltajaa, joiden varoista, v??ryydell? ko'otuista, sopii t?ytt?? sotarahastomme ja tyydytt?? sotamiehemme. Sit?paitsi annetaan oikein satamalla sellaisia tuomioita, joilla omaisuus julistetaan menetetyksi; ja ry?stettyjen maiden lahjoittamisella jokaiselle h?nen puolelleen ruvenneelle retkeilij?soturille saa kuningas yhdell? kertaa palkita yst?vi??n ja rangaista vihollisiaan. Sanalla sanoen se, joka noiden kerop??-koirien puolelle antautuu, voinee tosin saada jonkun pikkuisen summan palkakseen--mutta meid?n lippumme juurella on tarjona tilaisuus p??st? ritariksi, lordiksi tai kreiviksikin, jos miehell? on onni mukanaan.?
?Oletko koskaan ollut sotapalveluksessa, kunnon yst?v?ni?? kysyi kapteeni puhujalta.
?Olenpa hiukan, herra, n?iss? kotimeteleiss?mme?, vastasi mies n?yr?sti.
?Vaan et yht??n Saksassa etk? Hollannissa?? kysyi Dalgetty viel?.
?Sit? kunniaa ei minulla ole ollut?, vastasi Anderson.
?Teid?n palvelijallanne, korkea herra?, virkkoi Dalgetty, kreivi Menteith'in puoleen k??ntyen, ?on sangen j?rkev?, luonnollinen ja siev? k?sitys sota-asioista. V?h?n ep?s??nn?llinen se tosin on ja v?h?n liiaksi vivahtaa vuodan my?miselle ennenkuin karhu viel? on saatu.--Tahdonpa sent??n ottaa t?t? asiaa mietti?kseni.?
?Tehk?? niin, kapteeni?, sanoi kreivi Menteith. ?Te saatte koko y?n sit? mietti?, sill? nyt olemme aivan likell? taloa, miss? luulen voivani vakuuttaa teille runsaasti vieraanvaraa.?
?Ja se on minulle sangen tervetullutta?, virkkoi kapteeni, ?sill? p?iv?nnoususta alkaen en ole maistanut mit??n ruokaa, paitsi yht? kauraleiv?n palasta, jonka jaoin hevoseni kanssa. Onpa minun oikein t?ytynyt vatsan tyhjyyden t?hden vet?? miekkavy?ni kolmea reik?? tiukemmaksi, ettei n?lk? ja raskas rauta livahuttaisi vy?t?ni paikaltaan.?

NELJ?S LUKU.
Yhtyip? kerran laaksossa Vuoriston kelpo poikia. Ei n?hty koskaan uljaampia Tikarin, miekan kantajia, Kaikissa, jotka p?ksyin sijaan Kilt-hamein verhoo polvuisiaan, Plaid-vaatteen pukee p??lle takin Ja kovaan p??h?n suikulakin.
Meston.
Matkustajilla oli nyt edess??n vuori, jolla kasvavan hongikon korkeimmat puut, ojentaen kuivuneita oksiansa l?ntist? taivaan??rt? kohti, rusoittivat laskeutuvan p?iv?n s?teist?. T?m?n hongikon keskelt? t?rr?tti torneillaan tai oikeastaan savupiipuillaan se kartano eli linna, niinkuin sit? nimitettiin, joka oli matkan p??m??r?n?. Asuinpuoli oli senaikuisen tavan mukaan jaettu kahteen korkeaharjaiseen, kaitaiseen rakennukseen,