Vanha tarina Montrosesta | Page 7

moitteen sijaa. Mutta, herra, he ovat kovin tarkkoja, ankaria herroja, jotka eiv?t salli pienint?k??n koirankujetta. Niin ett? jos talonpoika valittaa p??ns? rikkily?misest? tai kapakoitsija olutpullon s?rkemisest?, taikka jos joku tytt?tolvana v?h?nkin vingahtaa, jotta se kuuluu kauemmaksi kuin h?nen hengityksens?, temmataan kohta kunnon sotamies siit? oikeuteen eik? edes oman sotatuomarinsa eteen, joka paraiten ymm?rt?isi tutkia ja mutkia h?nt? ansion mukaan, vaan jonkun halvan k?sit?it? tekev?n pormestarin eteen, joka soturille uhkaa ty?huonetta, hirsipuuta ja mit? kaikkea muuta uhanneekaan, aivan kuin h?nen edess??n olisi joku h?nen omia arvottomia talonpoika-konniaan, jotka asuvat puoleksi manterella, puoleksi vedess?, ja pukevat ylleen parikymment? p?ksyparia p??llekk?in. En min? iljennyt kauan el?? noiden kiitt?m?tt?m?in roistojen kanssa, jotka eiv?t kykene omin voimin puolustamaan itse??n, vaan eiv?t kuitenkaan tahdo heid?n puolustajakseen rupeavalle ulkomaalaiselle aatelisherralle my?nt?? mit??n muuta etua h?nen kuivan palkkansa lis?ksi. Ja mit? semmoinen palkka onkaan jalomieliselle miehelle luvallisen vapauden ja kunnioittavaisen kohtelun rinnalla? Senvuoksi p??tin taas luopua mynheer'ien[11] palveluksesta. Ja kun samassa suureksi ilokseni kuulin, ett? t?n? kes?n? saattaisi tulla jotakin minun virkaani kuuluvaa tarjolle omassa rakkaassa kotimaassani, niin tulinpa t?nne, sananlaskulla puhuen 'niinkuin kuokkavieras h?ihin', k?ytt?m??n ulkomailla saatua kokemustani rakastettujen kansalaisteni hy?dyksi. Semmoinen on, korkea herra, minun el?m?ni ollut lyhyesti kerrottuna ja puhumatta k?yt?ksest?ni kaikissa taisteluissa tasaisella tanterella ja leireiss?, v?kirynn?k?iss? ja veril?ylyiss?, joista tulisi liian pitk?llinen juttu ja joiden kertominen kenties sopineekin paremmin toiselle suulle kuin omalleni.?

KOLMAS LUKU.
P??t?ns? valtamiehet vaivatkoot Ja riidan oikeutta punnitkoot; M?, niinkuin sveitsil?inen, sanon vaan: Se oikeess' on, jolt' oikein palkan saan.
Donne.
Kuljettava tie tuli nyt niin vaivaloiseksi ja ahtaaksi, ett? matkustajain puheen t?ytyi keskeyty?, ja kreivi Menteith, hevostansa pid?tt?en, virkkoi matalalla ??nell? muutamia sanoja palvelijoilleen. Kapteeni etup??ss?, kulki matkajoukko nyt puolen virstan verran hitaasti ja vaivaloisesti ep?tasaista ja jyrkk?? vastam?ke? yl?s ja p??si sitten yl?ng?lle, josta liiat vedet valuivat vuoripurona pois. T?m?n puron nurmikkoranta soi taas matkustajille tarpeeksi sijaa, niin ett? he saattoivat paremmin seuraa pit?en jatkaa kulkuansa.
Kreivi Menteith alotti j?lleen saman keskustelun, jonka tien vaikeus oli v?h?ksi aikaa lopettanut. ?Olisinpa luullut?, virkkoi h?n kapteeni Dalgettylle, ?ett? teid?n kaltainen kunnon aatelismies, joka niin kauan palveli urhokasta Ruotsin kuningasta ja joka, niinkuin sopiikin, ylenkatsoo Hollannin S??tyjen halpamielisi? poroporvareita, ilman pitki? arveluita antautuisi mieluummin Kaarle kuninkaan puolelle kuin apumieheksi noille alhaissukuisille, kerop?isille, nen?n kautta honottaville lurjuksille, jotka ovat nostaneet kapinan kuninkaan valtaa vastaan??
?Te puhutte j?rkev?sti, korkea herra?, sanoi Dalgetty, ?ja _caeteris paribus_ (jos muut seikat ovat yht?l?iset) saattaisikin tapahtua, ett? katsoisin asiaa samalta kannalta. Mutta, n?ette, herra, sanoohan sananparsi: koreista sanoista ei tule voita leip??n. Ja sen verran olen jo kotiin tultuani saanut t??ll? kuulla, ett? n?en kunnon aatelismiehelle olevan soveliasta valita t?m? tai tuo puolue t?ss? keskin?isess? meteliss?, kumman havaitsee paraiten oman etunsa mukaiseksi. 'Uskollisuus kuninkaalle', se on teid?n tunnussananne, herra--'Vapaus', niin huutaa toinen vastaiselta kadun varrelta-- 'Kuninkaan puolesta' on toinen sotahuuto--'Parlamentin puolesta!' toinen. 'Montrose el?k??n!' kiljuu Donald[12], lakkiansa heiluttaen--Argyle ja Lewen el?k??t!' huhuilee etel?maan Saunders,[13] kohottaen sulkatupsuista hattuaan. 'Puolusta piispautta!' lausuu t?m? pappi, jolla on messupaita ja alttarikaapu p??ll??n--'Pid? lujasti seurakunnan puolta!' intt?? tuo saarnamies, genevel?inen patalakki p??ss? ja ympyr?kaulus kaulassa.--Kelpo tunnussanoja ne ovat jokainen--erinomaisia tunnussanoja. Kumpi puoli on oikeammassa, sit? en osaa p??tt??. Sen vaan tied?n, ett? monta kertaa olen seisonut polvia my?ten veress? ja taistellut asiain puolesta, jotka eiv?t maksaneet kymmenett?k??n osaa siit?, mit? huonoin n?ist?.?
?No, olkaapa hyv? ja virkkakaa, kapteeni Dalgetty?, sanoi kreivi, ?koska pid?tte kummankin puolueen asioita niin tasa-arvoisina, mitk? seikat sitten saattaisivat teid?n p??t?kseenne vaikuttaa??
?Kaksi seikkaa vaan, korkea herra?, vastasi soturi. ?Ensiksikin, kumpi puolue kunnioittavammalla tavalla pyyt?isi minun palvelustani;--ja toiseksi (se on vaan seuraus edellisest?), kummalta puolueelta sopisi kiitollisinta palkitsemista toivoa.--Ja, suoraan puhuen, hyv? herra, minusta n?ytt?v?t t?t? nyky? molemmat n?m? seikat kallistuvan parlamentin puolelle.?
?Virkkakaa syynne, olkaa hyv??, sanoi kreivi Menteith, ?niin kenties voinen tuoda toisia, viel? voimallisempia vastasyit? esiin.?
?Herra, min? olen aina taipuvainen kuulemaan j?rkisyit??, virkkoi kapteeni Dalgetty, ?kun ne vaan puhuvat kunnialleni ja edulleni. Kuulkaa siis, korkea herra. Jotakin vuoristoarmeijan tapaista, kuulen ma, on nyt koolla taikka kokoontumaisillaan n?iss? jylhiss? vuorimaissa kuninkaan asian puolustamiseksi. Vaan tunnettehan te itsekin, hyv? herra, vuorelaistemme luonteen. En tahdo suinkaan kielt?? heid?n olevan vahvaraajaista, urhomielist? kansaa, jolla on kyllin miehuutta, taistellessaan omalla raa'alla tavallaan. Mutta t?m? heid?n tapansa on yht? poikkeava s??nn?llisest? sodank?ynnist? ja sotakurista, kuin muinaisten skyyttien tai viel? nytkin Amerikan mets?l?isten taistelut. Eih?n heill? ole edes sen vertaa kuin saksalainen sotapilli taikka rumpu, mill? voi soittaa aamu- ja iltar?mpytyst? ja k?ske? marssiin, rynn?kk??n, per?ytymiseen taikka johonkuhun muuhun sotatemppuun; ja heid?n riivattu rakkopillins?, jota he itse ovat ymm?rt?vin?ns?, on umpiouto jokaisen sivistyneeseen sotatapaan tottuneen soturin korville. Niin, ett? jos rupeaisinkin harjoittamaan tuommoista p?ksyt?nt?[14] roistojoukkoa, minun olisi mahdoton saada heit? itse?ni ymm?rt?m??n. Ja jos he ymm?rt?isiv?tkin, arvelkaapa itse, korkea herra, olisiko mulla yht??n toivoa saada noita puolivillej? tottelemaan, jotka ovat tottuneet osottamaan ainoastaan omille is?nnilleen ja heimop??llik?illeen sit? kunnioitusta ja kuuliaisuutta, mik? olisi tuleva valtuuskirjalla virkaan asetetuille upseereille. Jos heit? opettaisin sotarintamansa laittamaan neli?juuren s??nn?n mukaan,--se on, niin ett? asettaisin pataljoonan neliskulmaan, jonka jokaisessa riviss?, sek? pitkin ett? poikin, miesluku olisi