Vanha tarina Montrosesta | Page 9

jotka ristikk?in k?viv?t toinen toisensa l?pi. Yksi tai pari oli ulkonevaa kylkirakennusta, ja kulmilla pienet tornit, aivan pippurirasiain n?k?iset; siit? oli Darlinvarach'in kartano saanut ?linnan? arvonimen. Sen ymp?ri k?vi matala pihamuuri, jonka sis?puolella olivat tavalliset ulkohuoneet.
Likemm?ksi saapuessaan, matkustajat huomasivat uudempiakin lis?yksi? linnan varustuksiin, joihin ep?ilem?tt? oli ollut syyn? ajan rauhattomuus. Useammista kohdin oli rakennuksen seiniin ja samoin ulkovalliin hakattu ampumareiki? pyssyj? varten. Ikkunain suojaksi oli ?skett?in pantu rautakankia eteen ristikk?in, jollaisia n?hd??n vankihuoneen rautaristikoissa. Pihaportti oli lukossa, eik? sit? avattu ennenkuin varovaisten tiedustelemisten per?st?. Avaajina oli kaksi vahvaa, aseilla varustettua vuorelaista, jotka samoin kuin Bitias ja Pandarus Aeneidassa n?kyiv?t olevan valmiit p??s?? est?m??n, jos jokin vihollisen tapainen pyrki sis??n.
Pihaan p??sty?ns? matkustajat n?kiv?t viel? enemm?n uusia vastarinnan varustuksia. Lautatelineit? oli muuria pitkin rakennettu pyssymiehi? varten, ja pari pikkuista tykki?, sit? laatua, joita sanottiin falkoneteiksi, oli nostettu rakennuksien kulmille sek? sivutorneihin.
Useampia palvelijoita, mitk? vuorelais-, mitk? alankolaispuvussa, karkasi kohta ulos kartanon sis?st?. Muutamat riensiv?t hevosia vastaanottamaan, toiset sill? v?lin odottivat, neuvoakseen vieraat asuinhuoneisiin. Mutta kapteeni Dalgetty kielsi niit?, jotka tahtoivat h?nelt? s??st?? hevosen korjaamisen vaivan. ?Minulla on tapana, hyv?t yst?v?t, itse hoitaa Kustaavusta (sen nimen olen hevoselleni pannut ikivoitollisen sotaherrani muistoksi). Me olemme vanhoja yst?vyksi? ja matkakumppanuksia, ja koska h?nen jalkansa ovat minulle niin usein apuna, autan min? taas puolestani h?nt? kielell?ni, itse k?skien, mit? h?n tarvitsee.? N?in sanoen h?n ilman pitemp?? kursastelemista astui talliin ratsunsa per?st?.
Yht? hell?? huolta ei kreivi Menteith eik? h?nen palvelijansa pit?nyt hevosistaan; he j?ttiv?t ne apua tarjoavain palvelijain haltuun ja astuivat sis??n, jonkintapaiseen pime??n, kumukattoiseen eteiseen. Siell? seisoi monellaisten muiden kalujen seassa summattoman suuri tynnyri t?ynn? kaljaa ja sen vieress? kaksi, kolme puista haarikkaa, varalla n?ht?v?sti ket? hyv?ns? varten, joka tahtoi niit? k?ytt??. Kreivi kiskoi tapin tynnyrist?, t?ytti haarikan, joi kursastelematta ja ojensi sitten astian Andersonille, joka seurasi is?nt?ns? esimerkki?, eip? kuitenkaan ennen, kuin oli kaatanut maahan astian pohjaan j??neen kaljatilkan ja v?h?isen pyyhkinyt haarikkaa.
?Mit? pirua, mies?, sanoi vanha vuorelainen, joka kuului talon palvelijoihin, ?etk? voi juoda oman is?nt?si per?st? muuten kuin ett? ensin huuhdot haarikan ja hukkaat oluen t?hteet, senkin viet?v???
?Min? olen Ranskassa kasvatettu?, vastasi Anderson, ?miss? ei kukaan juo samasta kupista toisen, paitsi nuoren neidon, per?st?.?
?Piru viek??n nuo herkkusuut!? sanoi Donald. ?Kunhan vaan olut on hyv??, eih?n se siit? pahene, jos toisen miehen parta on kastunut haarikkaan ennenkuin sinun??
Andersonin kumppani ei juodessaan tehnyt sit? temppua, josta Donald oli niin pahasti suuttunut, ja molemmat seurasivat herraansa matalakupuiseen muurattuun saliin, joka oli vuorelaisperheen yhteisen? kokouspaikkana. Suuri turvevalkea, joka paloi salin yl?p??ss? summattomassa kiukaassa, valaisi huonetta h?m?r?ll? valolla ja oli muutenkin tarpeellinen, sill? kosteus tuntui t?ss?, nyt kes?aikanakin, sangen kolkolle. Kaksi- tai kolmekymment?, kilpe?, yht? monta kalpaa ynn? viel? lis?ksi v?kipuukkoja ja ?plaideja? (skotlantilaisten vanha p??llysvaate) ja pyssyj?, muutamat luntulla, muutamat piilukolla syttyvi? ja k?si- sek? pyssyjoutsia ja Lochaber'in sotakirveit?, rautapaitoja ja ter?slakkeja sek? kyp?ri? ynn? viel? vanhanaikuisempia, rautarenkaista tehtyj? sotapaitoja p??hineineen, hihoineen, kaikkia n?it? riippui sekaisin ymp?ri seini?--olisipa siin? ollut kuukauden p?iviksi ihastelemista jonkun nykyaikaisen muinaistieteellisen seuran j?senelle. Mutta semmoiset kalut olivat siihen aikaan kovin tavalliset, vet??kseen eritt?in puoleensa silloisten katselijani huomiota.
Siell? seisoi my?s suuri, k?mpel?sti tehty tamminen p?yt?, jolle ?skenmainittu palvelija kiireisen vierasvaraisesti kohta asetti maitoa, voita, vuohenjuustoa, pullollisen olutta ynn? pullollisen paloviinaa, kaikki kreivi Menteithille virvoitukseksi; ja alhaisempi palvelija varusteli sill'aikaa samalla tavalla p?yd?n alap??h?n ruokaa h?nen seuralaistensa tarpeeksi. Keskelle j?tetty tyhj? v?li, sen ajan tavan mukaan, erotti kylliksi is?nn?n ja palvelijat, vaikka edellinen, niinkuin t?ss?, olikin korkeinta s??ty?. P?yt?? katettaessa vieraat seisoivat valkean ??ress?--nuori herra aivan lieden reunalla, palvelijat v?h?n syrjemp?n?.
?No, mit?p? sin?, Anderson?, virkkoi edellinen, ?arvelet matkakumppanistamme??
?Reipas mies?, vastasi Anderson, ?jos kakun sisus on kuoren mukainen. Soisinpa, ett? meill? olisi kaksikymment? sellaista, niin ett? saisimme meid?n irlantilaiset v?h?nkin sotatemppuihin harjoitetuiksi.?
?Minun mieleni on toisellainen, Anderson?, sanoi taas kreivi Menteith. ?Minusta n?ytt?? t?m? mies Dalgetty olevan niit? hevos-verimatoja, jotka ulkomailla verta imiess??n ovat makuun p??sseet ja nyt tulevat kotiin lihoittamaan itse??n omain kansalaistensa verell?. H?pe? noille palkkasoturi-roistoille! Heid?n kauttansa on skotlantilaisnimi yli koko Euroopan tullut merkitsem??n samaa kuin halpa palkkalainen, joka ei huoli mit??n kunniasta eik? periaatteista, vaan ainoastaan rahasta; joka vannoo milloin t?lle, milloin tuolle lipulle uskollisuutta, aina sit? my?ten, kuinka onni kallistuu tai kuka enimmin tarjoo; ja jonka ikityytym?t?n saaliin sek? l?mpim?in majain himo suureksi osaksi on syyn? t?h?n sis?lliseen sotaan, jossa nyt miekoillamme raatelemme omia sisuksiamme. Tuskinpa sain vihani hillityksi, kun kuuntelin tuon palkatun gladiaattorin[15] puhetta, vaan samassa olin kuitenkin purskahtaa nauruun h?nen ??rett?m?st? h?vytt?myydest??n.?
??lk?? panko pahaksi, herra kreivi?, sanoi Anderson, ?jos pyyd?n, ett? niin kauan kuin asiat ovat nykyisell? kaunallaan, salaisitte t?t? jaloa vihastustanne, kumminkin osaksi. Sill? valitettavasti kyll? emme voi saada teht?v??mme toimeen, ellemme ota apua semmoisiltakin, joiden tekoihin vaikuttavat halvemmat yllyttimet kuin meid?n omamme. Me emme tule toimeen ilman semmoisten miesten apua, kuin on meid?n yst?v?mme, tuo 'soldado'. K?ytt??kseni Englannin parlamenttipyh?in ulkokullattua puhetapaa, Zeruijan poikien paljous on meid?n lukumme suhteen viel? liian suuri.?
?T?ytyneeh?n minun siis peitell? todellista mielt?ni, niin paljon kuin voin?, sanoi kreivi Menteith, ?ja niinkuin t?h?nkin asti olen