Vanha tarina Montrosesta | Page 6

heit? kohtaan ollut liian tarkka keritsij?. Tottunut soturi, joka osasi, niinkuin meid?n skotlantilainen sananpartemme sanoo: 'sovittaa em?sian kuonon kiinni porsaan saparoon', sai kyll? maakunnalta sen palkkansa, jota ei keisari maksanut.?
?Kukkuramitalla, herra, eik? niin, ja viel? korkoa lis?ksi?? virkkoi kreivi Menteith.
?Se on tietty?, vakuutti Dalgetty h?mm?stym?tt?. ?Sill? korkeampiarvoiselle soturille olisi kaksinkertainen h?pe?, jos h?nen nimens? tulisi mainituksi pieness? kepposessa.?
?No ent?, virkkakaa, hyv? herra?, pitkitti kreivi Menteith, ?mist? syyst? te niin edullisesta palveluksesta luovuitte??
?Asia, n?ette korkea herra, oli t?mm?inen?, vastasi soturi. ?Minulle sattui er??n? iltana muutaman irlantilaisen upseerin kanssa--h?n oli nimelt??n O'Quilligan ja majurina meid?n rykmentiss?mme--pieni sanasota siit?, kummanko kansa on etev?mpi ja arvokkaampi. Seuraavana aamuna h?n, antaessaan k?skyj??n, viittasi minua kohti komentosauvansa p??ll? ja sitten kohotti sauvan, sen sijaan ett? h?nen olisi pit?nyt laskea sauvan p?? maata kohti, niinkuin kohtelias upseeri aina tekee, komentaessaan toista upseeria, joka on h?nen vertaisensa aatelisarvossa, vaikka kenties alhaisempi sotaviraltaan. T?st? riidasta, jalo herra, seurasi kaksintaistelu. Ja kun sitten asia otettiin tutkittavaksi ja meid?n 'oberst' eli everstimme Walter Butler katsoi hyv?ksi m??r?t? kansalaisellensa helpomman rangaistuksen, minulle kovemman, niin min?, jonka sappi ei voinut t?mm?ist? v??ryytt? sulattaa, muutin t?st? espanjalaiseen palvelukseen.?
?Ja arvattavasti se muutos k??ntyi teille hy?dyksi, vai kuinka?? sanoi kreivi Menteith.
?Totta puhuakseni?, vastasi kapteeni, ?ei siin? ollut paljo syyt? valittaa. Palkan maksu oli jotenkin s??nn?llinen, sill? sen hankkivat Alankomaitten rikkaat flanderilaiset ja vallonit. Kortteerit ja ruoka olivat erinomaiset; toista olivat Flanderin hyv?t vehn?m?ykyt kuin ruotsalaisten ruiskorput, ja Rheinin viini? meill? oli siell? runsaammin kuin ikin? olin n?hnyt Rostockin mustaa olutta Kustaavuksen leiriss?. Sotapalvelusta ei ollut yht??n, muutakin ty?t? v?h?n; ja sen v?h?n saimme tehd? tai j?tt?? tekem?tt? oman mielemme mukaan. Se oli todella erinomainen vanhainp?iv?in paikka kavaljeerille, joka jo alkoi hieman kyll?sty? leireihin ja taisteluihin ja ostettuaan verell? tarpeensa kunniaa nyt halusi v?h? huokeaa ja kyll?ist? el?m??.?
?Ja saanko kysy??, virkkoi kreivi Menteith, ?mist? syyst? te, kapteeni, koska arvattavasti olitte p??ssyt ?sken kerrottuun hyv??n tilaan, siit? huolimatta Espanjankin palveluksesta luovuitte??
?Teid?n pit??, korkea herra, huomata, ett? tuo espanjalainen?, vastasi kapteeni Dalgetty, ?arvelee itse??n aivan verrattomaksi eik? siis sopivalla kunnioituksella kohtele niit? urhokkaita ulkomaisia sotureita, jotka ovat niin hyv?t ja h?nen palvelukseensa antautuvat. Ja karvasteleehan jokaisen kelpo soldado'n (soturin) sappea, kun h?net yh? syrj??n sys?t??n ja j?ljelle j?tet??n ja kun h?nen t?ytyy antaa etusija jokaiselle p?yhistelev?lle signor'ille (herralle), joka, jos puheeksi tulisi, kummanko ensinn? pit?isi rynn?t? muurinaukolle peitsi k?dess?, kohta ja kernaasti p??st?isi skotlantilais-herran edelt?ns? menem??n. Paitsi sit?, herra, min? tunsin v?h?n kutkutusta omassatunnossani er??n uskonkappaleen t?hden.?
?Enp? olisi luullut, kapteeni Dalgetty?, sanoi nuori herra, ?ett? vanhalla soturilla, joka niin monta kertaa oli muuttanut palvelusta, saattaisi olla kovin arka omatunto semmoisissa asioissa.?
?Kovin arkatuntoinen en olekaan?, virkkoi kapteeni, ?sill? minun mielest?ni on rykmentin sotapapin virkana noiden asiain hoitaminen minun ja muiden urhokasten soturien puolesta; eih?n h?nell?, minun tiet??kseni, ole mit??n muuta teht?v?? palkkansa ja saatavainsa edest?. Mutta t?m?, n?ette korkea herra, oli eri asia, ?casus improvisus? (aavistamaton asia), niin sanoakseni, eik? ollut omauskoista sotapappia k?sill?, jolta olisin neuvoa saanut. Sanalla sanoen, min? n?in, ett? protestanttilaisuskoni kyll? annettiin minulle anteeksi siit? syyst?, kun olin toimen mies ja sotataidossa parempi kuin kaikki meid?n tertia'n (rykmentin) don'it (herrat) yhteens?, mutta ett? minua linnaleiriss? ollessamme vaadittiin messuun muun v?en kanssa. Vaan, n?etteh?n, korkea herra, minun velvollisuuteni, totisena Skotlannin miehen? ja Aberdeenin Mareschal-kollegion oppilaana, oli katsoa messua taikauskoiseksi paavilaistempuksi ja sulaksi ep?jumalanpalvelukseksi, jota en mill??n muotoa tahtonut l?sn?olollani hyv?ksy?. Totta on, ett? t?st? asiasta neuvottelin er??n arvoisan kansalaiseni, ?pater? Fatsides'in kanssa, joka kuuluu Würtzburg'in skotlantilaisluostariin?--
?Ja toivottavasti?, keskeytti kreivi Menteith, ?saittekin t?lt? hengelliselt? is?lt? selv?n neuvon??
?Niin selv?n, kuin se saattoi olla?, vastasi kapteeni Dalgetty, ?siihen n?hden, ett? olimme tyhjent?neet kuusi pullollista renskaa ja noin kaksi tuopillista ?Kirchenwasser.?[10] Is? Fatsides selitti minulle, ett? h?nen ymm?rryksens? mukaan minunlaiselleni v??r?uskoiselle oli aivan yhdentekev?, k?vink? messua kuulemassa vai en, koska kuitenkin auttamattomasti olin tuomittu ja ty?nnetty ijankaikkisen kadotuksen omaksi siit? syyst?, ett? katumattomana ja paatuneena pidin kiinni kirotusta v??r?st? uskostani. T?st? vastauksesta surullisena k??nnyin er??n hollantilaisen, kalvininoppisen papin puoleen, joka arveli, ett? minun olisi luvallista kuunnella messua, samoin kuin profeetta salli Naaman'in, tuon mahtavan sotasankarin ja kunniallisen ritarin Syyrian maalla, seurata herraansa, jonka palvelukseen h?n oli sitoutunut, Rimmon-ep?jumalan temppeliin ja kumartaa sit? ep?jumalana, sill'aikaa kun kuningas nojautui h?nen k?sivarteensa. Vaan eip? t?m?k??n vastaus ollut minulle mieleen, sill? aika erotushan on voidellulla Syyrian kuninkaalla ja meid?n espanjalaisella everstill?mme, jonka olisin saattanut yhdell? puhalluksella lenn?tt?? ilmaan kuin pavunkuoren. Paitsi sit? en l?yt?nyt sotas??nu?iss? yht??n pyk?l??, joka olisi semmoista k?skenyt; eik? my?s minulle tarjottu mit??n etua, ei palkan eik? saatavien lis?yst?, korvaukseksi siit? pahennuksesta, joka tulisi omalletunnolleni.?
?Ja niin taas muutitte palvelusta?? kysyi kreivi Menteith.
?Niinp? tein kun teinkin. Ja koeteltuani v?h?n aikaa paria, kolmea muuta hallitsijaa, palvelin my?s kotvasen Korkeavaltaisia Hollannin S??tyj?.?
?Ja milt? se palvelus teist? maistui?? kysyi j?lleen matkakumppani.
?Voi, hyv? herra!? sanoi soturi aivan ihastuksissaan, ?heid?n k?yt?ksens? maksup?ivin? sopisi esikuvaksi koko Euroopalle--ei mit??n lainaamisia, ei mit??n v?hennyksi?, ei pid?tt?mist?, ei r?stej?--kaikki maksettiin ja kuitattiin niinkuin pankkiirin vekseli. Majapaikat my?s olivat oikein hyv?t, eik? elatuksessa