Vanha tarina Montrosesta | Page 4

kolmenkymmenen kyyn?r?n matkan p??h?n vastaantulijoista h?n pys?htyi ja seisoi paikallansa, kohoten seisomaan jalustimilleen, ik??nkuin tiedustellaksensa vastaantulijoiden aikomusta, ja temmaten pyssyns? oikeanpuoliseen k?teens? silt? varalta, ett? sit? tulisi tarvis k?ytt??. Kaikessa muussa, paitsi miesluvun puolesta, h?n olikin paremmin varustettu taisteluun kuin nuo miehet, jotka n?kyiv?t tahtovan sulkea h?nelt? tien.
Vastustajain p??llik?ll? oli tosin kelpo ratsu, ja h?nen yll??n oli h?r?nnahkainen, kalliisti tikattu nuttu, sen ajan puolisotainen puku. Mutta palvelijain mekot olivat vaan paksua huopaa ja olisivat tuskin kest?neet miekanter?? vastaan, jos vahvan miehen k?si sivaltaisi; eik? ollut yhdell?k??n koko matkueessa muita aseita kuin miekat ja pistoolit, joita vailla noilla metelisill? ajoilla herrat ja heid?n palvelijansa harvoin liikkuivat ulkona.
Kun he hetken aikaa n?in olivat seisoneet vastakkain ja katsastelleet toisiansa, lausui nuori herra sen kysymyksen, joka siihen aikaan oli tavallinen kaikkien suussa, kun t?mm?isell? tavalla satuttiin outojen kanssa yhteen: ?Kenenk? puolta te pid?tte??
?Virkkakaa mulle ensin?, vastasi soturi, ?kenenk? puolta te pid?tte?--Vahvemman puolueen tulee ensiksi puhua.?
?Me pid?mme Jumalan ja Kaarle kuninkaan puolta?, sanoi taas ensimm?inen puhuja, ?ja nyt ilmoittakaa te puolueenne, kun saitte tiet?? meid?n.?
?Min? pid?n Jumalan ja sotalippuni puolta?, vastasi yksin?inen ratsumies.
?Vaan mink? sotalipun?? kysyi taas toisen joukon p??mies.--?Kavaljeerienko vai Kerop?iden[7], kuninkaan vai s??ty-liittokunnan??
?Totta puhuakseni?, vastasi soturi, ?en tahtoisi vastata teille valheella, sill? se olisi h?pe?llist? retkeilij?ritarille ja soturille. Mutta jotta voisin t?ydell? todella, niinkuin sopii, vastata teid?n kysymykseenne, olisi v?ltt?m?t?nt?, ett? olisin itse p??tt?nyt, kumpi puolue niist?, joihin t?t? nyky? t?m?n kuningaskunnan asukkaat ovat jakaantuneet, minun vihdoinkin on valitseminen. Mutta siit? asiasta en olekaan viel? mihink??n varmaan p??t?kseen tullut.?
?Min? olisin luullut?, virkkoi nuori herra, ?ett? kun uskollisuus kuninkaalle ja uskonto on kysymyksess?, ei kukaan aatelinen eik? muu kunnian mies kauan voi ep?ill?, kummalleko puolelle on rupeaminen.?
?Kuulkaas, herra?, vastasi soturi, ?jos niill? sanoilla tahdotte soimata minua taikka saattaa aatelisarvoni ja kunniani ep?ilyksen alaiseksi, niin k?yn mielell?ni taisteluun niiden puolesta, uskaltaen yksinkin tapella teit? kolmea vastaan. Mutta jos se vain oli olevinansa ajatusopillinen viisastelu, jommoisia min?kin nuorempana opin kokoonpanemaan Mareschal-kollegiossa Aberdeen'in kaupungissa, niin olen valmis todistamaan teille logice (ajatusopin s??nt?jen mukaan), ett? p??t?kseni olla viel? jonkun aikaa p??tt?m?tt?, kumpaanko noista riitapuolueista rupean, hyvin sopii minulle, ei ainoasti aatelisena ja kunnian herrana, vaan my?s ?lykk??n? ja viisaana miehen?, joka nuorella ij?ll?ns? on tutustunut vapaisiin tieteisiin ja sittemmin on k?ynyt sotaa, seuraten ikivoitollisen Kustaavus Aadolfin, Pohjoismaiden leijonan, lippua ynn? monta muuta sankarillista p??llikk??, sek? luterilaista ett? kalvinilaista, sek? paavilaista ett? arminiolaista.?
Puheltuaan pari sanaa seuralaistensa kanssa vastasi nuori herra taas: ?Suurestipa mieleni tekisi, hyv? herra, teid?n kanssanne keskustella t?st? t?rke?st? aineesta ja suureksi kunniaksi katsoisin, jos minun onnistuisi taivuttaa teid?tkin sille puolelle, jonka itse olen valinnut. Min? aion t?n? iltana ratsastaa er??n yst?v?ni luokse, jonka kartano on noin nelj?n virstan p??ss? t??lt?. Siell? te, jos tahdotte tulla kanssani, saatte hyv?n y?majan ynn? sitten vapaan luvan huomenna aamulla jatkaa omaa tiet?nne, jos ette siksi taipune yhtym??n meihin.?
?Kenenk? sana on minulle siit? vakuutuksena?? virkkoi varovainen soturi.--?Miehen pit?? tuntea takausmiehens?; muuten h?n voi sattua paulaan.?
?Nimitet??nh?n minua?, vastasi nuori herra, ?Menteith'in kreiviksi, ja toivon, ett? katsotte kunniasanaani kyllin vahvaksi takaukseksi.?
?Se on kelpo aatelismiehen nimi?, virkkoi soturi, ?jonka sanaa ei sovi ep?ill?.? Yhdell? k?denliikkeell? h?n siirsi pyssyn selk??ns? takaisin, toisella h?n tervehti nuorta herraa sotamiehen tavan mukaan ja ratsasti likemm?ksi, yh? puhuen: ?Ja min? toivon?, sanoi h?n, ?ett? oma lupaukseni olla teille, jalo herra, buono camarado (uskollisena kumppanina), niin h?d?ss? kuin rauhassa, niin kauan kuin yhdess? seurustelemme, ei ole aivan halveksittava n?in? metelisin? aikoina, jolloin, niinkuin sananlasku sanoo, miehen p?? on paremmin suojattuna rautakyp?r?ss? kuin marmoripalatsissa.?
?Vakuutan teille, ett? n??st?nne p??tt?en katson sangen edulliseksi matkustaa t?mm?isen soturin suojeluksessa. Mutta toivonpa, ettei tulekaan tilaisuutta n?ytt?? urhouttanne, sill? min? aion vied? teid?t yst?v?in luokse hyv??n majapaikkaan.?
?Hyv? majapaikka, jalo herra?, vastasi soturi, ?kelpaa aina, eik? ole muuta paitsi hyv? palkka tai hyv? saalis, joka sen voittaisi--j??k??n mainitsematta kavaljeerin kunnia ja k?sketyn velvollisuuden v?ltt?m?t?n t?ytt?minen. Ja totta puhuen, herra, teid?n jalo tarjouksenne on sit? terveellisempi, kuin en juuri tarkoilleen tiet?nyt, miss? min? ja kumppaniparkani? (h?n silitti hevostaan) ?saisimme y?majan.?
?Saisinko sitten luvan kysy??, sanoi kreivi Menteith, ?kelle minulla on kunnia toimittaa majoittajan virkaa??
?Tietysti, jalo herra?, sanoi soturi; ?nimeni on Dalgetty--Dugald Dalgetty--rittmeister Dugald Dalgetty, Drumthwacket'in herra, teid?n palvelijanne kaikissa, kunniallisissa asioissa. Se on nimeni, jonka kenties olette sattunut n?kem??n sanomalehdiss? Gallo Belgicus ja Swedish Intelligencer taikka jos Yl?-Saksan kielt? lukenette, Leipzig'in lehdess? Fliegender Mercoeur. Is?ni oli, n?ette hyv? herra, tuhlaavaisella el?m?ll??n kuluttanut kelpo perint?ns? aivan tyhjiin. Minulla ei siis ollut kahdeksantoista vuoden ij?ll? parempaa keinoa tarjona, kuin vied? Mareschal-kollegiossa Aberdeenin kaupungissa saatu oppini, aatelisvereni ja Drumthwacket'in herran nimi ynn? viel? kaksi ter?ksenkovuista k?sivartta sek? samallaista jalkaa Saksan sotaan, retkeilij?-ritarina onneani hakien. Ja olipa, hyv? herra, minulla siell? parempi apu jaloistani sek? k?sivarsistani kuin koko aatelisnimest?ni ja kirjaopistani, ja pian seisoin, peitsi olalla, rivisoturina ritari Ludovik Leslien komennossa, miss? niin perinpohjin opin kaikki sotatemput, etten niit? juuri taida vilauksessa unohtaa. Herra, min? olen saanut seisoa vartijana kahdeksan tuntia per?kk?in, kello kahdestatoista p?iv?ll? kello kahdeksaan illalla, palatsin edustalla, varustettuna rinta- ja selk?haarniskalla,