Vanha tarina Montrosesta | Page 2

osoittaisi sit? luultavasti edelleenkin. Sit?vastoin, vaikka kuningas aivan ?sken oli s??t?nyt kirkonj?rjestyksen heid?n tahtonsa mukaan, ei ollut siihen suostumukseen paljo luottamista; sill? he olivat huomanneet, etteiv?t h?nen lupauksensa ja tekonsa aina sopineet yhteen. ?Meid?n omatuntomme?, niin he lopussa lausuivat, ?ja Jumala, joka on meid?n omaatuntoamme korkeampi, todistavat puolestamme, ett? meill? ainoastaan Jumalan kunnia, molempain kansain rauha ja kuninkaan arvo on silm?m??r?n?, kun kukistamme ja lain mukaan rankaisemme meid?naikuiset Israelin villitsij?t, helvetin kek?leet, Korat, Balaamit, Doeg'it, Rabsaket, Haman'it, Tobiat ja Sanballat'it;[5] sen tehty?mme olemme tyytyv?iset. Emmek? ole noiden Jumalalle otollisten tarkoitustemme toteuttamiseksi ryhtyneet sotav?en l?hetykseen Englantiin, ennenkuin kaikki muut mahdollisesti keksitt?v?t keinot meilt? olivat tyhjiin menneet, ja t?m? yksi keino vaan, ultimum et unicum remedium, viimeinen ja ainoa keino, oli j?ljell?.?
Heitt?k??mme kasuistain eli omantunnon kysymysten tutkistelijoiden p??tett?v?ksi, onkohan toisella asianomaisella oikeus rikkoa juhlallinen sovinto sen pelon t?hden, ett? kukaties toinen, jonkun vastaisen tilaisuuden tullessa, on sen rikkova, ja ottakaamme katsoaksemme viel? kahta seikkaa, jotka Skotlannin hallitseviin miehiin ja kansaan vaikuttivat v?hint?ns? yht? paljo kuin ep?ilys kuninkaan pysymisest? sanassaan.
Ensinmainittava n?ist? syist? oli Skotlannin armeijan luonto ja laatu. Sen ylijohto, n?et, oli k?yh?in, tyytym?tt?m?in aatelisherrain k?siss?. Ja alap??llikk?in? enimm?ksi osaksi oli retkeilij?it?, jotka kauan aikaa Saksan sodassa palveltuansa eiv?t en?? hiukkaakaan huolineet valtiollisista periaatteista eik? kotimaasta. Sen sijaan he olivat oppineet sen palkkasoturin uskonkappaleen, ett? sotamiehen velvollisuus on olla uskollisena sille valtakunnalle tai hallitsijalle, jolta h?n palkkansa saapi, v?h??k??n huolimatta puolustettavan asian oikeudesta tai h?nen omasta heimolaisuudestansa toisen tai toisen riitaveljen kanssa. T?m?n laatuisia miehi? tarkoitti Grotiuksen ankara lause: ?_Nullum vitae genus est improbius, quam eorum, qui sine causae respectu, mercede condudi, militant_? (Ei mik??n elinkeino ole h?pe?llisempi kuin niiden, jotka sotivat asiasta huolimatta, ainoasti palkan t?hden). N?ille palkkasotureille ja niin my?s niille k?yhille aatelismiehille, jotka heid?n rinnallaan palvelivat ja heist? saman opin halukkaasti omistivat, oli ?skeisen, v:na 1641 tehdyn Englannin-retken menestys kyllin yllytt?v?n? syyn? saman edullisen yrityksen uudestaan tekemiseen. Runsas palkka ja vapaa kortteeri Englannissa oli painunut syv?lle n?iden sotaisten onnenhakijain muistiin, ja se toivo, ett? he taas saisivat kolmattakymment? markkaa p?iv?palkkaa, voitti kaikki vastasyyt, sek? valtiolliset ett? siveelliset.
Toinen syy yllytti Skotlannin kansaa yleens? yht? paljon kuin Englannin rikkauden n?keminen kiusasi sotamiehi?. Molemmin puolin oli paljon puhuttu ja kirjoitettu seurakunnallisen hallituksen muodosta, niin ett? t?m? muoto kansan silmiss? nyt n?ytti monta vertaa t?rke?mm?lt? kuin oppisanat raamatussa, joka oli kumpaisellakin kirkkokunnalla perustuksena. Kiihkoiset piispalaiset ja presbyteril?iset[6] tulivat yht? suvaitsemattomiksi kuin paavilaiset, ja tuskin my?nsiv?t mit??n sieluni pelastusta mahdolliseksi kirkkokuntansa rajojen ulkopuolella. Turhaan osoitettiin n?ille kiivastelijoille, ett? pyh?n uskontomme Perustaja, jos H?n olisi arvellut autuutemme v?ltt?m?tt?m?sti riippuvan t?st? tai tuosta kirkonhallituksen muodosta, ep?ilem?tt? olisi ilmoittanut sen yht? tarkasti kuin se oli s??detty Vanhassa Testamentissa. Molemmat lahkokunnat vainosivat toisiansa yh? edelleen, ik??nkuin olisi heill? taivaasta ollut selv? k?sky suvaitsemattomuutensa puolustuksena. Laud oli valtansa aikana tulen sytytt?nyt sill?, ett? h?n yritti pakottaa Skotlannin kansaa kirkonmenoihin, jotka heille olivat oudot ja vastenmieliset. Mutta hyv?ll? menestyksell? oli h?nt? vastustettu ja presbyteril?isj?rjestys j?lleen sijaan pantu, joka menestys oli tehnyt presbyteril?isj?rjestyksen viel? rakkaammaksi, koska sit? puolustettaessa oli semmoinen voitto saatu. Juhlallinen Liitto ja Sovinto, johon enin osa Skotlantia oli niin hartaasti suostunut ja miekan k?rjell? vastahakoisetkin kansalaisensa pakottanut, tarkoitti p??asiallisesti presbyteril?isen opin ja kirkonhallituksen yll?pit?mist? ja kaikkien hairausten sek? v??r?in oppien kukistamista. Ja kun he t?ll? tavoin olivat onnellisesti saaneet kultaisen kynttil?njalan asetetuksi pystyyn omassa maassaan, rupesi skotlantilaisten halu jalomielisesti ja veljellisesti tavoittamaan sit?, ett? kynttil?njalka my?s Englannissa tulisi nostetuksi pystyyn. T?m?n he luulivat helposti saavansa aikaan sill?, ett? Englannin parlamentille lainasivat Skotlannin sotajoukon voimallisen avun. Presbyteril?iset, joka puolue Englanninkin parlamentissa oli lukuisa ja mahtava, olivat n?et t?h?n asti johtajina vastarinnan teossa kuningasta vastaan. Independentit ja muut lahkolaiset, jotka sittemmin Cromwell'in johtamina miekalla anastivat vallan ja kumosivat presbyteril?isen kirkonj?rjestyksen sek? Englannissa ett? my?s Skotlannissa, piiliv?t silloin viel? tuon rikkaamman ja mahtavamman puolueen suojassa. Kirkonmenojen ja kirkonhallituksen saaminen yht?l?iseksi sek? Englannissa ett? Skotlannissa n?kyi siis olevan yht? luultava kuin suotavakin asia.
Mainio ritari Henrik Vane, yksi niist? asiamiehist?, joilla oli toimena liitonsolmiminen Englannin ja Skotlannin v?lill?, n?ki, kuinka halukkaita t?lle sy?tille ne olivat, joiden kanssa h?n asioitsi. Vaikka h?n itse oli kiivas independentti, koki h?n siis yht'aikaa mielitell? ja kierrell? presbyteril?isten hartainta tahtoa siten, ett? sitoumus muuttamaan Englannin kirkollista laitosta annettiin n?ill? sanoilla: t?m? muutos on teht?v? ?Jumalan sanan ja parasten puhdistettujen kirkkokuntain esikuvan mukaan.? Skotlannin s??tyjen liittokunta ynn? sen kirkonhallitus luuli n?iden sanain ep?ilem?tt?m?sti tarkoittavan presbyteril?ist? kirkkolaitosta; heid?n oma kiivautensa petti heid?t, kun eiv?t v?h??k??n ep?illeet kirkollisten laitostensa jumalallista perustusta eiv?tk? katsoneet ep?ilyst? siit? muissakaan ihmisiss? mahdolliseksi. T?m? heid?n v??r? luulonsa kesti siksi, kunnes lahkolaiset, koska, eiv?t heid?n apuansa enemp?? tarvinneet, suoraan ilmoittivat, ett? yll?mainittu lause yht? hyvin saattoi tarkoittaa independentti-uskontoa taikka mit? muuta uskonnonlaatua hyv?ns?, jonka vallanpit?j?t kullakin ajalla katsoisivat ?Jumalan sanan ja parasten puhdistettujen kirkkokuntain esikuvan mukaiseksi.? Yht? suuri my?s oli peijattujen skotlantilaisten h?mm?stys siit?kin seikasta, kun huomasivat Englannin lahkolaisten tarkoittavan kuningasvallan kumoamista koko Britannian saarella; sill? heill? itsell??n oli ollut aikomuksena ainoasti kuningasvallan rajoittaminen eik? mill??n muotoa sen