Vanha tarina Montrosesta

盚
Vanha tarina Montrosesta

The Project Gutenberg EBook of Vanha tarina Montrosesta, by Walter Scott This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Vanha tarina Montrosesta
Author: Walter Scott
Release Date: July 2, 2004 [EBook #12802]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VANHA TARINA MONTROSESTA ***

Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and Distributed Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net.

VANHA TARINA MONTROSESTA
Historiallinen kertomus
Kirj.
Walter Scott
Englanninkielest? suomentanut J. Krohn
1910.

ENSIMM?INEN LUKU.
Raamattu, peitsen piirt?m?, On heille uskon perustus, Ja pettym?t?n laukaus V?itelm?n varmin p??tt?j?. Ja kelpo sivallus tai kaks Koht' opin n?ytt?? oikeaks.
Butler.
Kerrottavamme alkaa sen suuren, verisen sodan aikana, joka raivosi Suur-Britanniassa seitsem?nnell?toista vuosisadalla. Skotlanti oli viel? s?ilynyt keskin?isen sodan raatelemisista, vaikka senkin asukkaat olivat valtiollisissa mietteiss?ns? suuresti eripuraiset. Olipa heiss? monta, jotka kyll?stynein? parlamentin hallitukseen ja suuttuneina siit?, kun parlamentti oli rohjennut laittaa suuren armeijan Englannin parlamentille avuksi, olivat puolestansa p??tt?neet ensimm?isen tilaisuuden tarjoutuessa nousta aseisiin kuninkaan puolesta. T?mm?isell? sivurynn?k?ll? he arvelivat voivansa pakottaa parlamentin kutsumaan kenraali Leslien armeijan Englannista pois, viel?p? kenties voivansa palauttaa suuren osan Skotlantia kuninkaalle uskolliseksi. T?h?n tuumaan taipuvaiset olivat varsinkin pohjoisten seutujen aatelisherrat, jotka kovin vastahakoisesti olivat Juhlallisen Liiton ja Sovinnon[1] aikaantulemista vastustelleet, ja samanmieliset olivat my?s useammat vuorelais-klanien[2] p??llik?ist?. Sill? n?m? viimemainitut arvelivat oman etunsa ja valtansa riippuvan kuningasvallan vahvuudesta; sit? paitsi presbyteril?inen uskonto inhotti heit? kovasti; ja vihdoin viimeinkin oli heid?n keskuusel?m?ns? sit? puolivilli? laatua, jossa sota aina on rauhaa mieluisampi.
Yleisesti pel?ttiin, ett? n?m? yhdistyneet syyt synnytt?isiv?t suuria meteleit?; ja ne ry?st?- ja rosvoretket, joita Skotlannin vuorelaiset kaikkina aikoina tekiv?t alangoille, alkoivatkin jo saada vahvemman, julkisemman, paremmin j?rjestetyn muodon, ik??nkuin yhteinen sotatuuma olisi ollut niit? johtamassa.
Valtakunnan asiain hallitsijat eiv?t voineet olla t?m?n hetken vaarallisuutta huomaamatta; huolellisesti he varustelivat itse?ns? uhkaavaa vaaraa vastustamaan ja torjumaan. Suuri oli kuitenkin heid?n mielihyv?ns? siit?, ettei kukaan sotataidoltaan tai nimelt??n arvokkaampi mies viel? ollut ruvennut kokoilemaan kuninkaanpuolista armeijaa eik? edes johtamaan noita sissijoukkoja, joiden sotavehkeisiin ry?st?nhalu kenties oli yht? paljo syyn? kuin valtiollinen viha. Yleisesti toivottiin vuorelais-p??llik?t sill?kin keinolla saatavan hillityksi, ett? tarpeeksi suuri sotavoima majoitettaisiin alankojen ja vuoriston rajaa pitkin. Ja niill? pohjoisilla parooneilla, jotka Liittoon ja Sovintoon olivat suostuneet--esim. kreivi-sotamarski, mahtavat Forbes'in sek? Leslien suvut ja Iwinet, Grant'it ynn? muut presbyteril?iset klanit--oli kyll?ksi voimaa pit?m??n vastapainoa ja tekem??n estett? Ogilvies'ille sek? muille Angus'in ja Kincardinen kreivikuntain kuninkaanpuolisille herroille, viel?p? suurelle Gordon-suvullekin, vaikka sen valta oli yht? ??ret?n kuin sen viha presbyteril?is-uskontoa vastaan.
L?ntisess? vuoristossa oli hallitsevalla puolueella paljo vihollisia. Mutta Argylen markiisilla, johon valtakunnans??tyjen liittokunta j?rk?ht?m?tt?m?sti luotti, oli niiss? seuduissa verraton valta, jonka arveltiin kukistaneen vihollisten klanien voiman ja masentaneen heid?n p??llikk?jens? rohkeuden. Sill? Argylen markiisin valta, joka vanhastansa jo oli ??ret?n, oli viime rauhanteossa kuninkaalta v?kisin otetuilla my?nnytyksill? paisunut viel? suuremmaksi. Tosin oli tuttu seikka, ett? Argylessa enemm?n oli valtiollista viisautta kuin mielen miehuutta, ja ett? h?n paremmin kelpasi valtiollisen juonen kutojaksi kuin vihollisten vuorelaisten kurissapit?j?ksi. Mutta h?nen klaninsa suuri miesluku ja h?nen uljasten alap??llikk?jens? rohkeus oli, niin toivottiin, t?ytt?v? johtajan persoonalliset puutteet. Eik? ollut luultavaa, ett? naapuriheimokunnat, joista useammat jo olivat Campbelleilta[3] saaneet kovasti selk??ns?, juuri aivan kernaasti yllytt?isiv?t n?in mahtavan klanin uuteen taisteluun.
N?inmuodoin oli koko l?nsi- ja etel?puoli Skotlantia, ep?ilem?tt? valtakunnan rikkain osa, Covenantilaisten[4] vallassa. Fifeshire eritt?inkin oli heid?n omansa, ja Forth'in sek? Tay'n lahtien pohjoispuolellakin oli heill? monta voimallista yst?v??. Skotlannin s??tyjen liittokunta ei siis katsonut tuota uhkaavaa vaaraa niin suureksi, ett? sen t?hden olisi ollut tarpeellista poiketa aletulta valtiolliselta polulta taikka kutsua kotiin heid?n veljellens?, Englannin parlamentille, avuksi l?hetetty kahdenkymmenentuhannen miehen armeija, joka voiman lis?ys jo oli pakottanut kuninkaan puoluelaiset, kesken heid?n voittoansa ja menestyst?ns?, tyytym??n pelkk??n puolustussotaan.
Jokainen historia kertoo ne syyt, jotka silloin olivat yllytt?neet Skotlannin s??tyjen liittokunnan niin v?litt?m?sti ja voimallisesti ottamaan osaa Englannin sis?lliseen sotaan; mutta eip? haitanne lyhyesti luetella ne t?ss? uudestaan. Skotlannin s??dyill? tosin ei ollut valittamista mist??n vereksest? loukkauksesta tai lainrikkomisesta kuninkaan puolelta, ja Kaarle oli skotlantilaisten alamaistensa kanssa tehty? sovintoa tarkasti noudattanut; mutta Skotlannin hallitsijat tiesiv?t hyvin saaneensa t?m?n v?kin?isen my?nnytyksen kuninkaalta yht? paljon Englannin parlamenttipuolueen avulla kuin omain aseittensa pelottavalla voimalla. Kaarle kuningas oli tosin sen per?st? k?ynyt vanhan kuningaskuntansa p??kaupungissa, oli suostunut uuteen kirkonj?rjestykseen ja jaellut arvopaikkoja sek? muita palkintoja niille puolue-johtajille, jotka h?nen etuansa olivat kiivaimmin vastustaneet; mutta syyt? oli pel?t?, ett? n?m?t vastahakoisesti suodut palkinnot kohta ensi tilaisuuden tarjoutuessa j?lleen per?ytett?isiin. Pahasti pel?ten n?kiv?t siis skotlantilaiset Englannin parlamentin tappioita. Sill? jos Kaarle aseittensa voimalla voitti kapinoitsevat englantilaiset alamaisensa, niin ei kest?isi pitk?? aikaa, semmoinen oli luulo, ennenkuin my?s skotlantilaiset saisivat sen rangaistuksen, jonka h?nen mielest?ns? kapinan alkajat olivat ansainneet. T?m? valtiollinen seikka oli ollut syyn? apuarmeijan l?hett?miseen Englantiin; ja se olikin tullut julkisesti tunnustetuksi siin? julistuksessa, jossa s??dyt selittiv?t, mink?t?hden olivat Englannin parlamentille tuon voimallisen ja hyv??n aikaan tulleen avun suoneet. Englannin parlamentti, niin selitys kuului, oli jo osoittanut heille yst?vyytt? ja