Valtaset | Page 8

kumartaen): Uskallan t?ten korkeimman kunnioitukseni ohella n?yrimm?sti ilmaista syvimm?n osanottoni ... valitettavaan tapaturmaan, joka on kunnianarvoisaa taloanne kohdannut.
VALTANEN (vastaa ainoastaan j?yk?ll? kumarruksella).
ROUVA VALTANEN (l?hestyy miest?ns?, kuiskaa): Pit??k? tarjota kahvia?
VALTANEN (syrj?ytt?? vaimonsa): Ole nyt!
MARTTA (vet?? ?itins? pois): Ei, ei, ?iti.
VALTANEN: Kuten jo puhelimitse ?sken mainitsin, pyyd?n toimittamaan tutkimuksen t?st?--sanokaamme tapaturmasta, mit? tarkimman, v?himpiin erikoisuuksiin menev?n tutkimuksen.
POLISIMESTARI: Saan herra Kauppaneuvokselle kunnioittavimmin ilmoittaa, ett? virkavelvollisuuteni on t?ss? asiassa t?ydellisess? sopusoinnussa herra Kauppaneuvoksen arvoisan toivomuksen kanssa. (Kumarrus).--Saamme siis alkaa.
(Kutsuu esille kaksi konstaapelia, asettuu itse kirjoittamaan p?yt?kirjaa.)
KONSTAAPELIT (per?lt?, j??v?t todistajina seisomaan oven kummallekin puolelle).
POLISIMESTARI (kirjoitettuaan jonkun aikaa): Suokaa anteeksi ... rouva Kauppaneuvoksettaren etunimi?--
ROUVA VALTANEN: (neuvottomana): Mit? minun pit?? vastata? Min? en tied? mit??n!
(On py?rty? Martan syliin.)
UUNO (polisimestarille): Sofia Maria.--Sisareni--jaha, te tied?tte.
POLISIMESTARI: Suokaa anteeksi--mutta t?m? neiti?
UUNO: Asiaan kuulumaton.
VALTANEN: Leena H?gdal--vainajan morsian.
UUNO: Tarpeetonta mainita.
VALTANEN: Mainitkaa p?yt?kirjaan: kahdesti kuulutettu morsian.
ROUVA VALTANEN: Ah, mit? t?st? tulee!
POLISIMESTARI: K??nnyn puoleenne, nuori herra Valtanen, pyyt?en kertomaan mit? tiedossanne on asiasta yleens? ja onnettomuuden tuottaneesta purjehduksestanne eritt?in.
UUNO: Toistan siis mink? jo ?sken teille sanoin, ett? min?kin pid?n asiallista, yksityiskohtaista polisitutkintoa eritt?in suotavana, katsoen niihin per?ti poikkeuksellisiin oloihin, joissa onnettomuus on tapahtunut.
VALTANEN: Mit??
POLISIMESTARI: Sallikaa kysy?, mit? tarkoitatte noilla poikkeuksellisilla oloilla?
UUNO: Esimerkiksi sit?, ett? min? olin juuri ennen purjehtimaan-menoa saanut tiet?? is?ni tehneen testamentin kaiken omaisuutemme siirtymisest? veljelleni.
ROUVA VALTANEN: Herra siunatkoon ja varjelkoon meit?!
MARTTA: (yhtaikaa): Uuno!
LEENA (yhtaikaa): Mutta Uuno!--
VALTANEN: Olkaa huoletta, Uuno ei ole niit? kaloja, jotka mertaan menev?t.
POLISIMESTARI: Sallikaa huomauttaa, nuori herra Valtanen, ett? tuo mainitsemanne seikkahan puhuu p?invastoin teit? vastaan.
UUNO: Mutta eik? t?m?n tutkinnon tarkoitus ole juuri totuuden selville saaminen?
POLISIMESTARI: Tietenkin, tietenkin... (Viivyttelee, eik? ole huomaavinaan, ett? perheenj?senet kuiskuttelevat kesken??n).
ROUVA VALTANEN (miehelleen): Keskeyt?, jumalan nimess? keskeyt?! Voi, miksi olet h?nelle niin ankara!
LEENA (kinailtuaan Martan kanssa): Se ei ole totta!
UUNO (syrj?ytt?? kaikki l?hestyv?t luotaan): Miksi ette jatka?
VALTANEN: Olenpa varma, ett? h?nell? on jotain juonia mieless?.
POLISIMESTARI: Voimme supistua lyhyeen.--Nuori herra Valtanen,--mik? kaasi veneenne?
UUNO: Tuulisp??.
POLISIMESTARI: Kuka oli per?simess??
UUNO: Min?.
POLISIMESTARI: Olette harjaantunut purjehtija.
UUNO: En huomannut l?hestyv?? vihuria.
POLISIMESTARI: Mik? k??nsi avosel?ll? huomionne muuanne?
UUNO: Olimme kiivaassa v?ittelyss?.
POLISIMESTARI: Se on--mihin m??r??n ?kiivaassa??
UUNO: No, niinkuin veljesten v?lill? vaan voi olla. Kumpikin huusimme-- ei ollut en?? kysymyst?k??n toisen perusteiden kuuntelemisesta--sanalla sanoen: v?h?ll? ettemme k?yneet k?sik?hm??n...
POLISIMESTARI: Ja v?ittelynne koski--?
UUNO (vaikenee merkitsev?sti): Hm!
VALTANEN (kauhistuu): Uuno!
ROUVA VALTANEN (Martalle): En ymm?rr? mit??n.
MARTTA (?idilleen): Uuno aikoo paljastaa, ett? is? kirjoitti vekselin tireht??rille.
ROUVA VALTANEN (ymm?ll?): ?Kirjoitti vekselin tireht??rille?, no mit? siit??
MARTTA: Ssh...
UUNO (Valtaselle): No, is?,--mist? nyt saadaan airo hukkuvalle?!
POLISIMESTARI: Arvatenkin v?ittelynne koski juuri tuota rahakysymyst??
UUNO: No niin, niin,--rahakysymyst? se koski.
ROUVA VALTANEN: Pelasta Uuno perikadosta, Aleksander!
VALTANEN: Etk? ymm?rr?, ett? h?n aikoo sy?st? minut perikatoon!
ROUVA VALTANEN: Ah, aina te kaksi taistelette kesken?nne.
POLISIMESTARI: Tahdoitte saada veljenne luopumaan?
UUNO: Niin, tahdoin saada veljeni luopumaan.
POLISIMESTARI: Mutta olihan is?nne asian jo p??tt?nyt.
UUNO: Oli, se oli is?ni vaatimus, mutta se sis?lsi petoksen.
POLISIMESTARI: Petoksen?!
UUNO: Hm! (Katsoen merkitsev?sti is??ns?): Eik? se ole ilmeist? petosta kun...
VALTANEN: Uuno!
UUNO: Kun ... kun pelkkien liike-etujen vuoksi...
VALTANEN: Vaiti! Vaiti! (Polisimestarille): Minun t?ytyy selitt?? teille t?m?n polisitutkinnon ainoa tarkoitus. Kysymyksenne eiv?t ole asiallisia.
POLISIMESTARI: P?lisitutkintojen tarkoituksista olemme tietoiset, herra Kauppaneuvos.
VALTANEN: Poika-vainajani henki oli n?ette suuresta summasta vakuutettu ja vakuutusyhti?, kuten hyvin ymm?rr?tte, voi vaatia tarkkaa tutkintoa.
UUNO: Vai niin, eik? tarkoituksena siis ollutkaan ?totuuden ilmisaaminen?? Min? luulen ?sken kuulleeni--
POLISIMESTARI: Ja kysymystemme asiallisuus j??k??n niinik??n yksin minun ratkaistavakseni. Nyt en en?? voi per??nty?, herra Kauppaneuvos. (Uunon puoleen): Nuori herra Valtanen, viel? muuan kysymys. ?sken t?nne saapuessani te tulitte lausuneeksi er??n sanan--ehk? tarkemmin ajattelematta, tai ehk? niin sanoakseni vahingossa--te sanoitte tapausta ?onneksi?. Mit? sill? tarkoititte?
UUNO: Juuri sit? mit? sanoin: ett? veljeni Valdemarin juuri sin? hetken? sattunutta kuolemaa voi pit?? suurena onnena.
ROUVA VALTANEN: Nyt h?n tunnustaa!
POLISIMESTARI: Pit?? kuolemaa onnena?!
UUNO: Ah, en viitsi en?? teid?n kanssanne... (K??ntyy muiden puoleen.) H?n kuoli el?m?ns? parhaimmalla hetkell?, silloin kun luopuen airosta uhrasi el?m?ns? nuoremman, tyhm?n veljens? puolesta. Hyv?sti Uuno, h?n huusi, ty?nnetty??n airon minulle, ja ik??nkuin kiirehti vajoamaan aaltoihin, ennenkuin min? ehdin tulla tajuihini ja viskata h?nelle airon takaisin.
ROUVA VALTANEN: Nyt alan ymm?rt?? jotakin...
UUNO: Voiko ihminen kuolla kauniimmin?
POLISIMESTARI: Mutta miksi sent??n pit?? kuolemaa onnena?
UUNO: No pit??k? se sanoa?--(Is?ns? puoleen): Siksi ett? ainakin h?nelt? j?i tuo petos tekem?tt?.
VALTANEN (on syv?sti j?rkytetty).
ROUVA VALTANEN: Nyt, nyt ymm?rr?n...
POLISIMESTARI: Selitt?k?? vihdoin mik? ?petos??
VALTANEN (polisimestarille): Saatte menn?. T?m? kuulustelu riitt?k??n vakuutusyhti?lle.
POLISIMESTARI: Saan arvoisille herroille ilmoittaa, ett? katsoen todellakin poikkeuksellisiin olosuhteihin aijon jatkaa kuulustelua.
VALTANEN: P?lkkyp??! Unohdatteko p??llysmiehenne, joka minun kehoituksestani on teid?t virkaanne korottanut, mutta joka minun kehoituksestani voi sen teilt? my?s ottaa?--No?!
POLISIMESTARI (h?tk?ht??): N?yrin palvelijanne!--Rouvani!--
(Menee konstaapeleineen.)
ROUVA VALTANEN (Martalle): Onko h?n siis nyt...
PALVELUSTYTT? (vasemmalta, l?hestyy rouva Valtasta, kuiskaa h?nelle, pyyt?en keitti??n).
ROUVA VALTANEN: Voi, anna minun olla! (Martalle): Onko h?n siis pelastunut?
MARTTA: Is?k??
ROUVA VALTANEN: Uuno.
MARTTA: Ah, on, on.
ROUVA VALTANEN: Jumalan kiitos! (Palvelustyt?lle): No mik? sinulla on? (L?htee palvelustyt?n kanssa.) Ei siunaaman hetke?, ett? edes rauhassa kyyneleen vuodattaisi!
(Vasemmalle palvelustyt?n edell?.)
VALTANEN (Uunolle): Olen vallassasi, my?nn?n. Antaudun. Olemmeko kuitit?
UUNO: Ei aivan.
VALTANEN: Vaatimuksesi?
UUNO: Tuolla testamentilla ei tosin ole en?? paljon merkityst?, mutta se k?y kuitenkin ik??nkuin kunnialleni. Repik?? se palasiksi.
VALTANEN (menee hitaasti ty?p?yt?ns? luo, ottaa esille testamentin, repii sen palasiksi): Mit? muuta?
UUNO: Tulkaa l?hemm?ksi.
VALTANEN (l?hestyy Uunoa).
UUNO: K?tenne, is?.
VALTANEN (ojentaa Uunolle k?tens?, kuitenkin k??ntym?tt? h?neen p?in).
UUNO