Valtaset | Page 7

poikasi!
VALTANEN: Uuno t?nne!
ROUVA VALTANEN (kiireesti oikealle ovelle): Uuno!--Uuno!--Joudu alas, is? kutsuu... Aleksander, min? rukoilen sinua, ?l? ole h?nelle liian ankara! Sin? aivan vapiset! J?t? toiseen kertaan. Eik? meill? ole surua jo kyll?ksi...
UUNO (tulee nopeasti oikealta): Miss? tireht??ri?--Mennyt--Ja paperi-- allekirjoitettu!--Is?, is?--
VALTANEN (tulee horjuen Uunon luo): Sano, Uuno minulle, sano... Miksi et viskannut toista airoa h?nelle? Miksi j?tit h?net?
UUNO: Vai niin. Sit? en olisi uskonut teist?, is?.
VALTANEN: Kaikki tiet?v?t sinut hyv?ksi uimariksi ... ja testamentista...
UUNO: Te ette ep?ile minua, te valehtelette! En alennu vastaamaan.
VALTANEN: En my?s min? urkkimaan. Selvitt?k??n siis polisitutkinto.
UUNO: Eik? kukaan puolusta minua? Martta!--?iti!
ROUVA VALTANEN: Min? puolustan sinua, min? puolustan!--Aleksander, rakas, ajattelehan, toki! Olethan itsekin paljoon syyp??. Miksi tahdoit antaa kaiken Valdemarille ja j?tt?? Uunon ilman mit??n?!
UUNO: ?iti, ?iti, vaijetkaa, tekin syyt?tte minua!
ROUVA VAIHTANEN (ymm?ll?): Mutta olihan tuo testamentti v??ryytt? sinua kohtaan!
UUNO: Oli, mutta se ei kuulu t?h?n, ?iti.
ROUVA VALTANEN (rukoillen polvillaan): Aleksander, ?l? turmele Uunon nuorta el?m??! Rakkautemme nimess?, ?l? pid? polisitutkintoa! Sin? et tied? kaikkea. Ajattele jospa h?n todellakin olisi--
VALTANEN: Oletko mielet?n?! Jos h?n on syyp??, riitt?isik? silloin polisitutkinto! Murskaksi min? h?net musertaisin, murskaksi!
UUNO: Martta, eik? sinullakaan ole t?h?n mit??n sanottavaa? (??nett?myys.) Minua ei siis kukaan puolusta?
LEENA: (avaa vasemman oven, pys?htyy, huudahtaa rajattomasta riemusta, sitten juoksee hillitt?m?sti Uunon kaulaan): Uuno! Uuno! sin? el?t!
UUNO (on liikutettu, mutta torjuu Leenan varovasti luotansa).
VALTANEN (juhlallisesti, s??lien Leenaa, seisaallensa nousten, l?hestyen h?nt?): Lapsi-parka, minun t?ytyy sinulle ilmoittaa surullinen, kauhea tapaus: sulhosi Valdemar on hukkunut.
LEENA: Niin--Valdemar, Valdemar raukka! Min? n?in kuinka vene kaatui. Mutta mik? suuri onni onnettomuudessa, ett? Uuno pelastui!
(Syleilee Uunoa).
UUNO (torjuu h?nen l?hestymist??n viel? varmemmin).
ROUVA VALTANEN ja MARTTA (katsahtelevat toisiinsa).
UUNO: Leena, katso ymp?rillesi...
VALTANEN (menee synkk?n? puhelimelleen, soittaa polisikonttoriin): Haluan, ett? asianomainen tutkinto pidet??n ?skeisen tapahtuman johdosta luonani--viipym?tt?.--Nyt heti.--Ei, ei, heti.
ROUVA VALTANEN: Aleksander!
MARTTA (yhtaikaa): Is?, eik? voisi lyk?t?!?
VALTANEN: Olkaa huoletta. T?m? on v?ltt?m?t?nt?. Ja sit?paitsi sopiva kuritus h?nen r?yhkeydest?ns?.
(Menee vasemmalle).
UUNO: Hyv? on.
LEENA: Mit?? Mit? h?n soitti polisikonttoriin?
UUNO: Ah, muodollisuuksia.
LEENA: Voi, ett? sin? toki pelastuit!
ROUVA VALTANEN ja MARTTA (menev?t ??nett?min? eri ovista vasemmalle).
LEENA (katsoo heid?n j?lkeens? ihmetellen): Uuno, onko jotain tapahtunut, jota min? en tied??
UUNO: ?l? kysy, Leena hyv?. T?st?l?hin meid?n vaan t?ytyy viel? tarkemmin kuin milloinkaan ennen salata koskaan rakastaneemme toisiamme.
LEENA: Olin vaan iloinen kun n?in sinut pelastuneeksi.
UUNO: Niin, sin? olit vaan iloinen... Mutta nyt ?l? milloinkaan, ?l? sanallakaan, ?l? v?himm?ll?k??n liikkeell?...
LEENA: Niin ihmeellist?! Surenhan min? Valdemarin kohtaloa, en ole edes oikein ehtinyt tehd? itselleni selv?ksi mit? on tapahtunut... Niin, h?n hukkui ... ei varmaankaan jaksanut uida niinkuin sin?...
UUNO: En olisi min?k??n jaksanut, mutta h?n luovutti minulle airon, ja toisen vei tuuli.
LEENA (taas syleillen Uunoa, onnellisena): Voi, h?n oli niin hyv?. Ja sin? pelastuit!
UUNO (torjuu hell?sti, mutta varmasti Leenan luotaan).
LEENA (ihmetellen): Uuno?!
UUNO: Voisihan olla ... en tahdo sit? sanoa omaisistani ... mutta voisihan olla, ett? he alkaisivat ep?ill? meit?.
LEENA: Ep?ill??
UUNO: Tai ainakin minua.
LEENA: Mutta miten--?ep?ill???
UUNO: No ... katsos ... ett? me ... kuinka sanoisin ... ett? sin? ... ett? minulla ylimalkaan ei ollut mit??n Valdemarin hukkumista vastaan...
LEENA: Ett? sinulla ei ollut Valdemarin hukkumista vastaan? En ymm?rr? mit??n.
UUNO: Kun h?n olisi tullut yksin perij?ksikin...
LEENA: Yksin perij?ksi--?
UUNO: Ehk? emme my?sk??n ole onnistuneet rakkauttamme salaamaan...
LEENA: Uuno!!
UUNO: Enh?n sano, ett? he ep?ilev?t, ainoastaan ett? he voisivat...
LEENA: Mutta kuinka saattavat semmoiset ajatukset...
UUNO: Ja ep?ilk??t minua, mutta ett? he ajattelisivat sinusta, sit? en voi sulattaa.
LEENA: Ett?k? minullakaan ei ollut mit??n Valdemarin hukkumista vastaan--?
UUNO: Voisihan niinkin olla, sanon min?.
LEENA (nopeasti): Mit? set? soitti polisikamariin?
UUNO: Ah, ainahan tapaturmaisen kuolemantapauksen j?lkeen on pidett?v? polisitutkintoa.
LEENA: Pidet??nk? t??ll? polisitutkinto?!
UUNO: Sanoinhan sinulle, ett? se on pelkk? lainvaatima muodollisuus...
LEENA: Jos t??ll? todella aijotaan pit?? polisitutkintoa, ymm?rr?n min?kin, ett? eromme on v?ltt?m?t?n.
UUNO: Ei, Leena, sin? et saa ruveta noin ajattelemaan, sin? rupeat vihaamaan heit?, mutta sit? sin? et saa. Me olemme onneton perhe, ei sit? vitsausta, joka ei meit? kohtaisi. S??li meit?.
LEENA: Polisitutkintoa en voi antaa anteeksi.
UUNO: Polisitutkinnolla on puolensa. Se hajoittaa vanhusten hirve?n surun, joka muuten voisi saattaa is?n mielipuoleksi. Toiseksi, Leena, se on oleva oivallinen keino k?siss?ni is?n kasvattamiseksi. (Naurahtaen): Niin, muissa kodeissa is?t kasvattavat poikiansa, mutta t??ll? on poika pantu is?ns? kasvattajaksi. Se on nyt kerta kaikkiaan niin. Ja min? aijon nyt k?ytt?? tilaisuutta oikein voimaper?isesti, sen saat n?hd?.
LEENA: Min? l?hden.
UUNO: S??li minua, Leena. Ja eritt?inkin nyt, kun eromme on tullut v?ltt?m?tt?m?ksi. Tiet??, ett? sin? kuljet jossain siell? maailmalla ja ajattelet meit? halveksien, se olisi minulle viel? raskaampaa kuin t?m? Valdemarin kuolema.
LEENA: Uuno! (Aikoo ottaa h?nt? kaulasta, mutta muistaa heid?n eronsa ja vet?ytyy takasin, ruveten itkem??n).
PALVELIJA: Polisimestari ja kaksi konstaapelia.--Kysyv?t herra Kauppaneuvosta.
UUNO (viittaa k?skem??n sis?lle).
PALVELIJA (menee).
UUNO (soittaa oikeanpuoleisen oven puhelutorveen): Polisiviranomaiset ovat saapuneet.
POLISIMESTARI (virkapuvussa per?lt?, kumarreltuaan): Saan syvimmin valittaa... Herra Kauppaneuvoksen nimenomaisesta toivomuksesta saavumme n?in v?litt?m?sti--suorittaakseni muutamia virkaani kuuluvia muodollisuuksia...
UUNO: Is?ni toivomuksella on puolensa. Istukaa, herra Polisimestari. T?m? hirve? onnettomuus tai mit? suurin onni--kuinka vaan tahtoo sanoa --on tapahtunut todellakin aivan poikkeuksellisissa olosuhteissa.
POLISIMESTARI (h?mill??n): ?Poikkeuksellisissa olosuhteissa?, sanotte?
UUNO: Aivan varmaan.
POLISIMESTARI: Sit? en tiennytk??n!--(Itsekseen): ?Onni??!
UUNO: Mutta tuossahan is?ni jo tuleekin.
VALTANEN (oikealta, tervehtii kylm?sti polisimestaria).
ROUVA VALTANEN ja MARTTA (saapuvat toimitukseen vasemmalta ??nett?min?, itkettynein?, toisiaan k?sist? pidellen).
POLISIMESTARI (syv??n