Valtaset | Page 9

(tyytym?tt?m?sti): Pid?tte k?tt?nne niin velttona...
VALTANEN (kipakasti): Et suinkaan vaadi, ett? min? kiitollisuudesta kapsahdan kaulaasi!
UUNO: En. Olisin vaan tahtonut... Mutta te ette voi viel?k??n itke? minun kanssani.
VALTANEN: Valdemar, niin Valdemar!
(Hyrsk?ht?? hillitt?m?sti itkuun ja ylenm??r?ist? liikutustaan peitt??kseen kiirehtii oikealle.)
UUNO (sormeansa herist?en): Niin, niin, opetus on joskus katkera, ja paljon, paljon viel? puuttuu!
LEENA: Sin? olit minusta s??lim?t?n.
UUNO: ?l? sekaannu t?h?n. (Martan puoleen k??ntyen): Ett? is? saattaa minusta jotain sellaista ajatella, sen voin viel? ymm?rt??, h?n on sairas, mutta ett? sin?, Martta...!
MARTTA: En ole hetke?k??n ep?illyt sinua, ett? muka tuon testamentin t?hden ... mutta...
UUNO: Mit? ?mutta?? Aina sinulla on ?mutta? ja ?mutta?. Sano kerrankin selv??n.
MARTTA: Miksi...
UUNO: No? Mit? ?miksi??
MARTTA: Miksi te suutelitte toisianne?
UUNO ja LEENA (s?ps?ht?v?t).
LEENA: Se ei ole totta.
UUNO: Se on totta, Leena.--(Martalle): Kuinka--tied?t?
MARTTA: N?in ovesta.
LEENA: Mutta, Martta kulta, seh?n oli leikki?!
MARTTA: Oliko se leikki??
UUNO: Kyll? Leena--kaiketi--leikki--
MARTTA: No jos se oli vaan leikki?, mit?s siit? sitten...
LEENA: Ja heti sen j?lkeen Valdemarkin tuli t?nne ja n?ki--etk? sin? sit? n?hnyt?--ja h?nkin ymm?rsi heti, ett? se oli leikki? ja me naurettiin kaikki... Kuinka hyv?, ett? kysyit, Martta rakas, emme ole viel? yhdess? itkeneet!
MARTTA ja LEENA (syleilev?t toisiaan, mutta eiv?t itke).
MARTTA: Ah, en min? voi sinun kanssasi itke?, en voi...
(Itkien vasemmalle.)
UUNO ja LEENA (kauan ??nett?min?, masentuneina).
LEENA: T?m?n j?lkeen ymm?rr?n hyvin, ett? meid?n on eroominen.
UUNO: Ja jos on, niin pit?? erota heti,--muutenhan se tulee hetki hetkelt? vaikeammaksi.
LEENA: Niink? ett? heti--ett?k? ihan nyt tuosta--tuosta noin menisin ohitsesi?
UUNO: Niin no, t?ytyy tietysti sanoa hyv?sti. Hyv?sti.
LEENA: Oletko sin? hullu, me nyt rupeisimme sanomaan toisillemme viel? hyv?sti! Aijotko sin? todella lakata siis ajattelemastakin minua?
UUNO: Emme sanokaan hyv?sti--emme anna toisillemme edes k?tt?, niinh?n onkin helpompi erota.
LEENA: Olet sin? sent??n aika kummallinen. Kuinka helppoa sinusta on kaikki! Ehk? viel? aijot matkustaa i?ksi pois?!
UUNO: Eik? se olisi helpointa meille kummallekin?
LEENA: Tosiaankin!
UUNO: Sin? menisit naimisiin...
LEENA: Niin,--tosiaankin!
UUNO: Voisit v?hitellen unohtaakin...
LEENA: Min? alan luulla, ett? t?m? hirve? tapaus on saanut sinut j?rjilt?si, niin sin? ainakin puhut kuin olisit hullu. Luuletko sin?, ett? min? ikin? voin unohtaa! Ja vaikka menisinkin naimisiin, niin johan sanoin, etten voi el??, ellen saa usein n?hd? sinua ja joskus puhua sinun kanssasi ... ja vaikka sin?kin menisit naimisiin...
UUNO: Semmoinen suhde ei k?y laatuun.
LEENA: Miksi?
UUNO: Sit? et sin? voi ymm?rt??.
LEENA: Ei, no sano nyt sent??n miksi.
UUNO (hillitt?m?sti): Siksi, ett? min? en voi vaan n?hd? sinua ja vaan puhutella sinua!
LEENA: Taas sama asia. Ihme kuinka erilaista! Teill? pit?? aina olla niin, ett? jos rakastaa, niin pit?? koskettaakin.
UUNO (puoleksi itsekseen): Mik? onni, ettet tuollaisena lapsena ehtinyt tulla kuulutetuksi kolmatta kertaa!
LEENA: Sanoitko sin? jotain onnesta?
UUNO: Jollei koskettaa, niin miksi edes n?hd? tai puhua? Voisihan vaan ajatella toista ja olla onnellinen.
LEENA: Ja oikeastaan ei tarvitsekaan muuta kuin vaan ajatella. Kunhan vaan aina tiet?? ... tiet??!
UUNO: Jos on niin, niin mit?s sitten muuta kuin nyt heti ... hyv?sti? sanomatta ... ennenkuin on liian vaikea...
LEENA: Kunhan vaan tiet?isin, ett? ajattelet... Kirjoittaisit.
UUNO: Seh?n on samaa kuin puhuminen.
LEENA: Taas olet oikeassa. Mutta kuinka min? sitten sen voin tiet???
UUNO: Nyt on minun vuoroni sanoa: oletko hullu, kun sit? ep?ilet!
LEENA: No niin, niin, nyt et tarvitse muuta sanoa ... et tarvitse ... kiitos kaikesta... ?l? edes katso minuun ... k??nny pois Uuno.
UUNO (k??ntyy poisp?in).
LEENA (hiipii kuulumattomasti pois).
UUNO: Ei, Leena, min? en voi... (K??ntyy p?in, huomaa Leenan olevan poissa.) Leena!--Leena! (Aikoo juosta h?nen j?lkeens?, pys?htyy, sortuu pulpettiansa vasten).

KOLMAS N?YT?S.
PALVELUSV?KI (lopettelee suursiivousta).
ROUVA VALTANEN (johtaa palvelusv?en ty?t?, ollen itse kaikessa mukana, osotellen mahdollisia tomupaikkoja, neuvoen verhojen ripustuksessa, milloin nousten p?yd?lle, milloin kumartuen lattian rajaan. H?n on kiireiss??n, kokonaan uppouneena ty?h?n eik? senvuoksi voi muuta ajatella): Ylemm?s, Mari, vasen puoli ylemm?s!--ei niin paljon, liiaksi, noin.--Sofi hakee pitempivartisen lattiaharjan, kas tuolla ylh??ll? on viel? tomua.--Ovatko n?m? verhot puistellut?--Ei, ei, pane m?rk? vaate harjan ymp?ri...
UUNO (pulpettinsa ??ress?, konttorikirjat lev?ll??n edess??n): Mutta ?iti hoi, t?ss? laskeutuu tuuman paksu tomukerros paperieni p??lle. Ei se ole hyv? asia.
ROUVA VALTANEN: Voi, Uuno, etk? saata asettua muuanne siksi aikaa, minun pit?? olla valmis viideksi.--Kiirehtik??. Vieras on kohta t??ll?.--Kello viideksi pit?? olla kaikki siivottuna ja p?iv?llisp?yt? katettuna.
UUNO: Minun pit?? my?s olla valmis viideksi.
ROUVA VALTANEN (kesken hommaansa hetkeksi pys?htyen): Sinun--valmis viideksi?
UUNO: Niin, tahdon olla l?htenyt, kun v?vy saapuu.
ROUVA VALTANEN: V?vy! Ei h?n sent??n viel? v?vy ole.--?lk?? tuoko sohvaa sis?lle, se tomuttuu. Pyyhkik?? tomut ensin huonekaluista.--Ja l?ht??n? Mihin l?ht??n?
UUNO: Amerikaan.
ROUVA VALTANEN: Mi ... mi...
UUNO: Kun toinen on selv? tulemaan, pit?? toisen olla selv? menem??n.
ROUVA VALTANEN (hetkeksi toimeliaisuudestaan v?s?htyen, istahtaa): No todellako sin? Uuno!--Lasteni l?ksi?isi?k? min? olen luotu viett?m??n! Mit? on minun el?m?ni!--(Taas pystyss?.) Ei, ei, nuo verhot eiv?t ole viel? tuulotetut, viek?? ulos, johan sanoin, kuinka monta kertaa pit?? samaa asiaa!...
MARTTA (vasemmalta): ?iti, pyyt?v?t keitti??n.
ROUVA VALTANEN: Katso sin? sillaikaa, etteiv?t ripusta tuulottamattomia verhoja... Juuri kun pit?? lopettaa, kutsutaan pois! (Menee vasemmalle.) Uuno, min? tulen kohta, odota.
PALVELUSTYTT?: Eik? n?it? saa jo ripustaa?
MARTTA (haluttomasti): No ripustakaa, ripustakaa ja tehk?? mit? tahdotte.
PALVELUSV?KI (j?rjest?? seuraavan kuluessa huoneen nopeasti ja melutta).
MARTTA: Uuno!
UUNO: T??ll? ollaan.
MARTTA: Sano suoraan ajatuksesi t?st? kaikesta. H?n kosii rahojani. Se on sinunkin ajatuksesi.
UUNO: Koetan olla ajattelematta.
MARTTA: Sin? kuitenkin voisit, jos vaan