Valtaset | Page 6

Sanotaan Uuno-herran hukkuneen, ettei tule hulluksi, ja me viel? syyn saamme. Vied??n pois.
2:NEN PALVELUSTYTT?: Nosta.
LEENA: Miss? olemme?
2:NEN PALVELUSTYTT?: Valtasella ollaan. Nosta paremmin.
LEENA (muistaa): Aa--aa--vene kaatui! Uuno!
2:NEN PALVELUSTYTT?: ?lk?? s?ik?ht?k?, eih?n ne molemmat...!
LEENA: Juoskaa apuun, apuun!
1:NEN PALVELUSTYTT?: Toinen herroista ui rantaan airon p??ll?.
LEENA: Kuka ui rantaan?
PALVELUSTYT?T (tekev?t toisilleen merkkej?).
LEENA: Kuka hukkui, kysyn min?!
2:NEN PALVELUSTYTT?: No ei suinkaan se sulhanen hukkunut, Uuno-herra hukkui.
LEENA (riuhtasekse irti, hy?kk?? per?lle): Uuno! Uuno!
(Py?rtyy uudelleen, kaatuu.)
1:NEN PALVELUSTYTT?: N?et sen!
2:NEN PALVELUSTYTT?: Ja etk? sin? osaa nostaa!
1:NEN PALVELUSTYTT?: Et olisi sanonut kummankaan hukkuneen, niin olisi itse k?vellyt kamariin.
(He k?yv?t tarmokkaasti Leenaan k?siksi ja kantavat h?net vasemmalle.)
(Aurinko pilkist?? esille.)
VALTANEN (hitaasti per?lt?, masentuneena, vapisevana, itsekseen h?pisten. Tahtoisi jatkaa kulkuaan oikealle, mutta Valdemarin pulpetin ohi kulkiessaan vaipuu voimatonna pulpettia syleilem??n ja nyyhkytt?m??n).
ROUVA VALTANEN (per?lt? hajamielisen?, melkein j?rjett?m?n? ymp?rilleen katsellen): Ei, ei, min? en kest? t?t? ... miksi ... miksi ... miksi... (Valittaen): Aa-aa-aa ... min? en kest?, en kest? ... Valdemar...
MARTTA (pitelee ?iti??n kyyn?sp??st?, koettaen lohduttaa): Pit?? kest??, ?iti kulta... Onhan kaikki jo ohitse ... h?n ei k?rsi en?? ... h?nell? on rauha ... h?n on meit? onnellisempi...
KAKSI KONSTAAPELIA (tukien Uunoa kummaltakin puolen saattavat h?net oven viereen sohvalle, sitten poistuvat).
UUNO (vaipuu v?syneen? ja heng?styneen? puoleksi loikovaan asentoon sohvalle).
(??nett?myys.)
ROUVA VALTANEN (?kki? kesken itkuaan): Mutta miksi kaikki tulivat rannalta pois? Jospa h?n ei viel? ... jospa h?n ui viel?! Kuule Uuno, jospa h?n kamppailee viel? aaltojen keskell?!
UUNO: Ei, ?iti min? n?in h?nen vaipuvan. Olimme ensin molemmat samassa airossa, mutta h?n hellitti, kun se ei meit? molempia kannattanut. Ja kun katsoin taakseni, h?n vaipui.
ROUVA VALTANEN: Mutta ehk? h?n sitten j?lleen p??si pinnalle, ehk? h?n tapasi toisen airon, niin Uuno, toisen airon ... voi menk??, menk?? rantaan...
UUNO: Toinen airo ajelehti edell?ni, minun uidessani jo kaukana, kaukana onnettomuuspaikalta.
MARTTA: Miksi et luovuttanut omaa airoasi h?nelle? Sin?h?n olet parempi uimaan...
UUNO: Niin, Martta,--miksi?! Siksi kai, ett? silloin min? olisin hukkunut.
MARTTA: Mutta miksi...
UUNO: ?Miksi hukkui perheentoivo ja el?m??n j?i sen hylkylapsi?, niink??
MARTTA: Sit? en tahtonut sanoa.
PALVELIJA: Herra pankintireht??ri... Sanoo olevan v?ltt?m?t?nt? asiaa.
PANKINJOHTAJA (tulee kiireesti): Mik? onnettomuus, mik? onnettomuus! Sallikaa, rouva ilmaista syvimm?n osanottoni--ja sin? kunnon veli, ?l? sorru, seiso tammena myrskyss? niinkuin olet aina ennenkin seissyt...
(Tervehtii muita.)
VALTANEN (nyyhkytt??).
UUNO: ?iti, minun on vilu.
ROUVA VALTANEN: Ah, anteeksi, lapseni. Tulehan, rakas Uuno, sinun pit?? toki saada kuivat vaatteet yllesi, tule lapseni!
(Menee oikealle.)
UUNO (on my?s menossa oikealle, mutta pys?htyy uteliaana kuuntelemaan Valtasen ja pankinjohtajan v?list? keskustelua).
MARTTA (pysytteleikse syrj?ss?, tarkasti seuraten kaikkia).
VALTANEN: Kaikki on minulta mennyt. Valdemar oli ainoa toivoni, mit? olen ilman h?nt?!
PANKINJOHTAJA: Nyt tulee sinun seist? yksin, Valtanen. Se on usein liikemiehen kohtalo. Eik? voi kielt??, ett? siin? uhmassa on jotain nautintoa. Meit? ei tue koskaan muu kuin oma uhmamme... Mutta nyt yst?v?ni, voitko antaa minulle anteeksi, ett? min? t?mm?isen onnettomuuden hetkell?...
VALTANEN: Yst?v?--l?sn?olosi minua onnettomuudessani p?invastoin lohduttaa, j?? t?nne, j?? t?nne.
PANKINJOHTAJA: Oikeastaan aijoin sanoa toista... Juuri t?ll? samalla hetkell? ovat tarkastajat saapuneet pankkiini...
VALTANEN: Oh, en pysty mit??n ajattelemaan... Toiste, toiste...
PANKINJOHTAJA: Ainoastaan nimesi! (Ottaa taskustaan paperiliuskan.) Kas t?ss? vekseli...
UUNO (itsekseen): Seis, mies, sit? et sin? tee!
VALTANEN (silm?ilee paperia): T?ytt?m?t?n?
PANKINJOHTAJA: Kiireess?, veliseni ... t?ss? kyn? ... kirjoita tunnusteesi ... lupauksiini luota ... t?ss?, t?ss? kyn?...
UUNO: Tarkastajilla lienee aikaa odottaa sen verran, ett? saamme kuivat vaatteet yllemme!
PANKINJOHTAJA (ihmeiss??n, ylimielisesti): Nuori herra Valtanen, oletteko jo ehk? astunut prokuristin sijalle?
VALTANEN: K?y pukeutumassa--mene...
UUNO: Merkitk?? sill?aikaa summa, herra tireht??ri. Is?ll? lienee aikaa olla allekirjoittamatta, kunnes palaan. Tulen silm?nr?p?yksess?.
(Menee oikealle.)
PANKINJOHTAJA: Summasta ei minulla ole t?ll? hetkell? t?ytt? selkoa, mutta jos todella ep?ilet...
VALTANEN: Joutavia! (Kirjoittaa tunnusteen, heitt?? tuskaisesti kyn?n k?dest??n.) Oh, Valdemar, Valdemar!
PANKINJOHTAJA (panee rauhoittuneena paperin povitaskuunsa): Onpa t?ytynyt olla veljesten kesken hirmuinen kamppailu siit? ainoasta airosta!
VALTANEN (h?mm?styneen?): Kamppailu--airosta?!
PANKINJOHTAJA: Niin--eik?s Valdemar hukkunut siksi, ett? Uuno tempasi h?nelt? airon?
VALTANEN: Uunon kertomuksen mukaan Valdemar sen h?nelle luovutti vapaaehtoisesti.
PANKINJOHTAJA (naurahtaen): No niin, niin,--v?kev?mpi voittaa t?ss? maailmassa, ... kyky, taipumukset, nero ... se kaikki hukkuu aaltoihin. Paljon--paljon sin? Valtanen olet kadottanut, kun Valdemarin kadotit!
VALTANEN: Kamppailu--airosta?!
PANKINJOHTAJA: Sano minulle, Valtanen,--tiesik? Uuno siit? testamentista, jonka sanoit tehneesi poikasi Valdemarin hyv?ksi?
VALTANEN: Ah, se ei ole mit??n. Tahdoin vain kurittaa h?nt?.
PANKINJOHTAJA: Min? kysyn vaan... Muuten--mik? omituinen, melkein selitt?m?t?n p??h?npisto l?hte? purjehtimaan t?mm?isell? s??ll?!
VALTANEN (itsekseen): ?Tiesik? Uuno testamentista?!
PANKINJOHTAJA: Mutta en tahdo syv?? suruasi lis?t?. Tied?, myrsky raivoaa minunkin rinnassani. Min?kin olen paraikaa hukkumassa-- tuhatkertaisesti hukkumassa! Kiitos sinulle pelastuslaudasta! Hyv?sti!
(Kiirehtii ulos.)
VALTANEN (itsekseen): H?n ep?ilee Uunoa! Se merkitsee, ett? kohta koko kaupunki ep?ilee Uunoa. (Niinkuin jotain t?ytt? mahdottomuutta): Uunoa! H?nen t?ytyy saada tilaisuus julkisesti puhdistautua! Ep?ill? Uunoa! (??neen): Uunon t?ytyy puhdistautua, sill? min? ep?ilen h?nt?.
MARTTA (ep?toivoissaan): Oh, t?m?k? viel? lis?ksi!
ROUVA VALTANEN (oikealta): Mutta miksi ette mene rantaan...
MARTTA: ?iti, ?iti, Valdemarin kuolema ei t?ss? ehk? olekaan viel? kaikkein suurin tragedia...
ROUVA VALTANEN (koettaa ponnistaa j?rke??n ymm?rt??ksen Martan tarkoitusta): ?Kaikkein suurin tragedia??--Sin? ajattelet ... et suinkaan sin? vaan ajattele jotain Uunosta!
MARTTA (nyyk?ytt?? my?nt?v?sti p??t??n).
ROUVA VALTANEN: Ett?k? Uuno ei v?litt?nyt Valdemarin pelastamisesta?
MARTTA: Ssh...
VALTANEN: Tahdon puhua Uunon kanssa,--miss? Uuno on?
ROUVA VALTANEN: H?n lupasi tulla tuossa tuokiossa.
VALTANEN: Selitt?k??n tapauksen tarkemmin ... h?n puhuu kovin ylimalkaisesti... Selitt?k??n polisitutkinnossa ... min? en alennu urkkimaan.
ROUVA VALTANEN (kauhistuen): Mit? sanot? Polisitutkinnossa?! Aleksander, h?n on oma