Valtaset | Page 5

kanssa...
MARTTA: Mutta ?l? nyt vaan suinkaan sano is?lle.
ROUVA VALTANEN: Enk? voi en?? seurata nuorten el?m??? Olenko niin tylstynyt? Muistini on todella hyvin huonontunut... Minulla on liiaksi n?it? talouspuuhia, en ole milloinkaan joutanut kallistamaan korvaani lasten ??nille. Sanokaa miksi t?m? talous on niin suuri, niin tarpeettoman suuri? Mit? varten, ah, mit? varten kaikki maailmassa?!
MARTTA: ?iti, min? sanoin, ettei saa vaan mitenk??n kertoa is?lle.
ROUVA VALTANEN: Is?lle?... Enk? min? saa puhua h?nenk??n kanssaan?
MARTTA: H?n ilmankin vihaa Uunoa.
ROUVA VALTANEN: Ei h?n vihaa ... ei h?n vihaa ... te teette v??ryytt? is?lle ... h?n on rehellinen, h?n on maailman rehellisin mies.
MARTTA: Mutta Uuno sanoo...
ROUVA VALTANEN: Uuno sanoo paljon... Varmaan silloin piti niin menetell?... Eik? kansalle saa ilmaiseksi jakaa ... silloin toinen saa, toinen ei... Is? menettelee aina oikein, ja meid?n aikanamme ei ollut niin ankaraa kuin nyt. Mutta h?nkin on niin yksin. Ajatteles, Martta, emme ole puhelleet toistemme kanssa l?hes kahteenkymmeneen vuoteen mist??n oikeasta asiasta. Nyt tahdon vihdoin puhua, jos h?nell? vaan on aikaa... Menen yl?s h?nen luoksensa.
MARTTA Mutta ei vaan siit?, ei siit?!
ROUVA VALTANEN: Ole huoletta, lapseni.
(L?htee oikealle.)
LEENA (per?lt?, menee seurusteluhuoneeseen, katselee merelle, ollen polvillaan ikkunan alla olevalla sohvalla.)
PALVELUSTYTT? (yhtaikaa vasemmalta): Komersrodinna olisi niin hyv? ja tulisi keitti??n.
ROUVA VALTANEN: Ei nyt, ei nyt ... odottakaa...
PALVELUSTYTT?: Kinkku on leikattava. Komersrodinna olisi niin hyv?...
(Menee vasemmalle.)
ROUVA VALTANEN: Se on totta, unohdin aivan ett? Hilma on lomalla. Eik?s vaan sittenkin...
(K??ntyy vasemmalle.)
MARTTA: Min? menen, ?iti.
ROUVA VALTANEN: Ei, te ette osaa sit? kukaan. Ja jos kuoressa tuntuu v?h?nk??n palaneen k?ry?, ei Valdemar voi sy?d?. Kyll? minun t?ytyy...
(Kiirehtii vasemmalle)
VALTANEN (oikealta, ulos menossa, p??llysnuttu yll?, sateenvarjo ja hattu k?dess?).
MARTTA: Is?!
VALTANEN (pys?htyy, katsoo kelloaan): Mit? nyt? Minulla ei ole aikaa.
MARTTA: Sinulla ei ole milloinkaan aikaa.
VALTANEN (k?si povitaskussa) Rahaa?
MARTTA: Ei.
VALTANEN (panee hatun p??h?ns?, l?htee): Hyv?sti.--(Pys?htyy ovella.) Mit? sinulla on sanomista? Pian.
MARTTA: Mutta istu is?, pit??h?n sinulla olla sen verran aikaa, ett? joudat...
VALTANEN: Minun on m??r? olla pankissa ennen kahta.
MARTTA: Olet paikkakunnan mahtavin mies. Luulisi sinun voivan m??r?t? aikasi, kun on kysymys lastesi onnesta.
VALTANEN: Pian, sanon min?.
MARTTA: Is?, ajattele, emme ole viel? koskaan puhelleet totisesti kesken?mme, emme kertaakaan! Ja nyt minulla olisi niin t?rke?t? sanottavaa ja pyydett?v??! Istu, is?!
VALTANEN: Min? istun. Laiminly?ty hetki voi minulle maksaa kymmeni? tuhansia, mutta min? istun.
MARTTA: Olen kuullut sinun sanovan koonneesi omaisuutta vaan meid?n, lastesi, t?hden. Hetki maksakoon minun puolestani vaikka miljoonan...
VALTANEN (nousemassa): Jollei sinulla ole muuta...
MARTTA: Is?, t?m?n ainoan kerran vaan... Mutta ?l? noin puhaltele, ?l?k? t?ristele jalkaasi ... istu rauhallisesti ... koeta ymm?rt?? asemaani... Voi, voi, is?, anna minun tulla sairaanhoitajattareksi!
VALTANEN: Ei, ei, ei.
MARTTA: No vakuutusyhti??n sitten!
VALTANEN: En k?rsi kuulla hassutuksiasi!
MARTTA: Jos lastesi onni sinulle todella on t?rkein, anna minun itsen?isesti ansaita toimeentuloani. Suurempaa onnea en pyyd? enk? voi saada. Jotain tointa--tointa!
VALTANEN: Tointa! Enk? ole koettanut pit?? heit? kymmenitt?in sinulle tarjona? Enk? ole k?rsiv?llisesti odottanut sinun armollista valintaasi?
MARTTA: He kaikki kosivat rahojamme eiv?tk? minua. Samallainen on my?skin herra van der Vaer. Olemme ihan vieraat toisillemme. En voi, is?, en voi...
VALTANEN: En min?k??n sitten mit??n voi.
(Nousee.)
MARTTA: Mutta, is?...
VALTANEN: Te teette minut hulluksi! Olette kaikki liittoutuneet minua vastaan kiduttaaksenne minua. Van der Vaer ei kelpaa sinulle! Onko kuultu! Hollannin paraimpia kauppahuoneita! Mitk??n toimeni eiv?t sinulle kelpaa, rahani eiv?t kelpaa! Mene sitten sin?kin minne ikin? haluat, niinkuin menee Uuno. Vai luuletko, etten min? ole oppinut myrskyj? kest?m??n? Aijon j??d? pystyyn, vaikka j?isin yksin kuin seiv?s kinokseen!
MARTTA: Niinp? on siis puheesi lasten onnesta--puhetta.
VALTANEN: Minulla on toki viel? yksi, jolle sek? ty?ni ett? omaisuuteni kelpaa. Minulla on--Valdemar!
LEENA (kiljasee pitk??n, ei saa sanaa suustaan, per??ntyy selin ikkunalta, kaatuu sel?lleen etuhuoneen lattialle kynnyksen viereen, j??den tainnoksiin).
VALTANEN: Mit? se oli? Kuka huusi?
MARTTA: H?n varmaan n?ki jotain ikkunasta...
(Juoksee ikkunalle, katsoo merelle).
VALTANEN: Leena? Leena?
MARTTA: Herra jumala! Vene on kaatunut!
VALTANEN: Mik? vene?
MARTTA (juosten ulos): Valdemar ja Uuno olivat purjehtimassa...
VALTANEN: Valdemar!--Valdemar, sin? et saa menn? minulta! (H?n joutuu hermolliseen vavistukseen, juo vett? lasin toisensa per?st?, mutta ei voi liikkua paikaltaan.) Va-al-de-mar! Va-al-de-mar!
ROUVA VALTANEN (juosten vasemmalta): Mit? t??ll? on tapahtunut? Kuulin huudon ... Leena! Leena-tytt?ni! Mik? h?neen on tullut? Aleksander, vastaahan toki! Mit? t?m? on? Sin? vapiset! Mit?? Mit??
VALTANEN (hiljaa, vaivalla): Val-de-mar on hukkunut...
ROUVA VALTANEN: A----Aleksan... Mit? sin? sanot...
VALTANEN (viittaa k?dell??n merelle, hoipertelee ulos).
ROUVA VALTANEN: Mit? h?n h?pisee... Leena, Leena lapseni (Muistaa.) He meniv?t todella purjehtimaan (Kiirehtii ikkunalle.) V?ke? juoksee rantaan ... jumalani!... (Ulos per?lle.)

TOINEN N?YT?S.
LEENA (makaa edelleen samalla paikalla ja samassa asennossa tainnoksissa).
PALVELUSTYT?T (tulevat p?ivitellen per?lt?).
1:NEN PALVELUSTYTT?: Voi, voi sent??n, mik? vahinko, mik? hirmuinen vahinko!
2:NEN PALVELUSTYTT?: Ja kun hukkui juuri se parempi poika!
1:NEN PALVELUSTYTT?: Eip?s vaan katsottu oliko rikas vai k?yh?!--Ja Leena-neiti--py?rryksiss?!
2:NEN PALVELUSTYTT?: Siin? oli morsian, kahdesti kuulutettu! Anna t?nne vett?!
1:NEN PALVELUSTYTT?: Mihin nyt kaikki ompelukset ja h??lahjat ja my?t?j?iset! Siin? se nyt oli!--?l? vett? suuhun anna, kastellaan hiukka polvia, niin se her??.
2:NEN PALVELUSTYTT?: Vied??n vuoteelle kamariin. Ota sin? jalkain puolelta. (Kohottaa Leenaa, pidellen kainalojen alta.) Noin!
1:NEN PALVELUSTYTT? (nostaen Leenaa jaloista): No, no, pikku lintu, on niit? poikia toisia.
2:NEN PALVELUSTYTT?: Vaikkei yht? rikkahia.
LEENA (her?? tuntoihinsa, muistamatta tapausta): Mit??--mit?? Miss? olemme?
2:NEN PALVELUSTYTT?: Laske maahan, se her??. Ei sanota sulhasen hukkuneen.
1:NEN PALVELUSTYTT?: