Valtaset | Page 3

vapaana miehen?.
UUNO (kohauttaa olkaansa, menee j?lleen pulpetilleen).
MARTTA (huokaa, ei viitsi kuunnella, poistuu v?hitellen vasemmalle).
LEENA (menee Uunon luo katselemaan h?nen ty?t??n tai oikeammin selitell?kseen ?skeist? k?yt?st??n).
ROUVA VALTANEN: Mutta mit? sin? sanotkaan, rakas Aleksander?
VALTANEN: Min? sanon, ett? meit? kadehditaan ja vainotaan joka suunnalta: nyt viimeksi on vihollisiimme liittynyt my?skin...
UUNO (ysk?see).
VALTANEN: Mik? sinua ryitt??? Hoida asiaasi tai ilmoittaudu sairaaksi ja mene--mene--
ROUVA VALTANEN: Aleksander!
VALTANEN: H?n yskii aivan kuin meit? ei vainottaisi--Mutta mit? merkitsev?t, kysyn min?, toisviikkoiset sanomalehtikirjoitukset ja pankkimme osakkeiden laskeminen juuri silloinkuin tiedet??n minun ne ostaneen melkein kaikki? H?? Olemme konkurssin partaalla, sanon min? teille.--Taas ysk?kohtaus!
(Istuu hermostuneena).
ROUVA VALTANEN: Ah, miksi ?rsyt?t is??!
VALTANEN (pidellen Valdemaria k?dest?): Sinuun, Valdemar poikani, panen kaiken toivoni. Sinun on nyt pelastettava kauppahuoneemme. Tied?pp?s, eilen k?vi pankinjohtaja luonamme tahtomassa minua suureen vekseliin,-- johon minulla periaatteessa ei kyll? ollut mit??n vastaankaan. H?n veti esille paperin tunnustaakseni sen. Silloin sanoin h?nelle: Yst?v?ni, olen k?ynyt vanhaksi, olen luovuttanut liikkeeni pojalleni Valdemarille, (katsahtaen merkitsev?sti Uunoon), jonka olen testamentissa asettanut my?s p??perillisekseni. No, viel?k? yskitt??? --Poikani Valdemarin suostumuksetta, sanoin, en ryhdy en?? mihink??n.
VALDEMAR (liikutettuna): Is?!
VALTANEN: Tireht??ri koetti parastaan, mutta min? en kirjoittanut.
UUNO: Seh?n mainiota! Nyt saamme vihdoinkin antaa tireht??rille ansaitut potkut!
VALTANEN: Keskustelen Valdemarin kanssa, en sinun. Vekseli on tietenkin tunnustettava.
UUNO: Tunnustetaan vaan. Mutta jospa nuo ?toisviikkoiset sanomalehtikirjoitukset ja osakkeiden laskeutuminen? ovat seurauksena siit?, ett? luottamus tireht??rin asioihin alkaa horjua?!
VALTANEN (hy?kk?? seisaalleen, saamatta sanaa suustansa): Lu-lu-luottamus! H?-vyt?n!
ROUVA VALTANEN (yritt?? est?? Uunoa jatkamasta): No, no, Uuno...
UUNO: ?iti, anna minun puhua... Leena on joka p?iv? pankissa ja h?nkin sanoo...
LEENA (h?t??ntyen): Min? en ole sanonut mit??n... Niin, vaan sinulle yksin ... mutta minulla ei ole oikeutta...
VALTANEN: Mit? Leena sanoo?
LEENA: Voi, en mit??n,--juorua--konttoriv?en keskuudessa...
VALTANEN: Sellaiset jutut pit?? tukahuttaa, ei niit? saa levitt??, Leena.
UUNO: Niin, Leena, pit?? aina valehdella, ei saa koskaan puhua totta.
ROUVA VALTANEN: Mutta lopettakaa jo, lopettakaa!
VALTANEN: Valdemar, tule yl?s luokseni. T??ll? n?ytt?? olevan aivan mahdoton saada j?rkev?? sanaa vaihdetuksi. Menn??n.
VALTANEN ja VALDEMAR (menev?t oikealle).
ROUVA VALTANEN: Sinun ei pit?isi noin ?rsytt?? is??!
(Menee Uunon puhuessa vasemmalle.)
UUNO: Herranen aika, en syyt? h?nt? sanallakaan. Mutta h?n tarvitsee vaan n?hd? minut hermostuakseen pilalle. Niinh?n se on ollut aina. (Jonkun ajan kuluttua Leenalle): Mutta ett? sin?kin, Leena!
LEENA (seurusteluhuoneessa neulouksen ??ress?): Mit? min?? En min? mit??n--
UUNO (pulpettinsa luota): Kuinka paljon oli k?siss?si, mutta sin? viskasit luotasi!
LEENA: Koeta ymm?rt?? asemaani. Olenhan sit?paitsi siksi vieras, ettei minun sovi niinkuin teid?n muiden...
UUNO: ?Vieras?!--Jos olisit sanonut mit? tied?t, ehk? is? olisi ruvennut tireht??ri? ep?ilem??n ja s??stynyt ik?vyyksist?. Mutta tuo teid?n iankaikkinen ?hienostumisenne?, se on tietysti jokapaikassa kaikkea muuta t?rke?mp??! T?rke?mp?? kyll? kuin jonkun kauppahuoneen menestys, mutta ei koskaan t?rke?mp?? kuin toden puhuminen. Kohteliaisuus, makeileminen t?rke?mp?? kuin totuus! Se voi saattaa minut ihan raivoon!
LEENA: Kaikki t?m? voi olla niin, mutta sinun raivoosi on sittenkin toinen syy.
UUNO: No niin onkin. En sit? peit?k??n. Mutta sittenkin samaa totuuden kiertelemist? sinun puoleltasi.
LEENA (pannen pois neulomuksensa): Sin? olisit tahtonut siis, ett? kihlaus olisi purkautunut, nyt, ihan tuossa, noin vain.
UUNO: En. Vaan ett? olisit pysynyt mielipiteess?si. Sin? olit oikeassa: jos joku toimi tuntuu v??r?lt?, niin siit? pit?? empim?tt? luopua, mutta sin? luovuit empim?tt? mielipiteest?si, lupasit ainakin luopua.
LEENA: Voiko nyt sellaisen satunnaisen erimielisyyden vuoksi...
UUNO: Se ei ollut mit??n satunnaista, vaan sin? olet perin juurin erimielinen Valdemarin kanssa. Seh?n se t?ss? onkin.
LEENA: Tarkoitan, voiko semmoisen syyn t?hden purkaa kihlauksen, joka on ollut v?lill?mme p??tetty oikeastaan jo lapsuudestamme asti?
UUNO: Mutta olisihan Valdemar ollut valmis purkamaan! Ja kuitenkin olit sin? oikeassa! Se se raivostuttaa minua.
LEENA: Johan sanoin, ett? raivoosi on toinen syy.
UUNO: No, koska niin v?ltt?m?tt? tahdot kuulla oikean syyn, niin kuule: min? en jaksa kest?? sit?, ett? sin? tulet toisen vaimoksi.
LEENA: Ash! Taas!
UUNO: Oikeastaan sin? sen itse tied?t ja ymm?rr?t, mutta mit? et tied?, niin se on t?m?!
(N?ytt?? ulkomaanpassia.)
LEENA (h?mm?styneen?): Ulkomaanpassi! Mit? sin?, Uuno!
UUNO: En tahdo olla l?sn?. Ja minusta voi todellakin tulla juoppo h?ittenne j?lkeen, jos j??n t?nne.
LEENA: Ja miten selit?t l?ht?si muille? Kenties viel? rupeavat ep?ilem??n jotain.
UUNO: No, onhan is?n aikomus tehd? minut perinn?tt?m?ksi ja Valdemarin liikkeenjohtajaksi,--ne syyth?n riitt?v?t selitykseksi maailmalle. Mutta sin? tied?t ainoan syyni. Mit? voin min? siihen, ett? rakastan sinua!
LEENA: Mit? tarvitset sin? voida? El?mme ja olemme niinkuin ennenkin.
UUNO: Vaikkako sin? tulet h?nen vaimokseen?
LEENA: Eih?n sinun ja minun rakkaudessa ole mit??n sellaista! N?emme niinkuin ennenkin joka p?iv? toisemme, saamme aina ajatella toisiamme-- se ei ole mit??n pahaa,--saamme milloin hyv?ns? puhutella toisiamme,-- eih?n sek??n ole mit??n pahaa. Mit? me viel? kaipaisimme, sano!
UUNO: Etk? sin? siis ole koskaan tuntenut sellaista vastustamatonta vetovoimaa, sellaista--kuinka sanoisin--no ett? sin?, juuri sin? kaikkinesi tuossa olet minun, kokonaan minun eik? kenenk??n muun?...
LEENA: En yht??n edes ymm?rr?. Ne ovat niit? teid?n, miesten, merkillisyyksi?. Aina teill? pit?? olla jotain semmoista.
UUNO: No--tuota noin--miksi esimerkiksi ?itisi, joka niin rakastaa sinua, tahtoo syleill? ja suudellakin sinua?
LEENA: Ah, sin? kenties kuvailet, ett? suuteleminen minusta on synti?? Ei ollenkaan. Mutta se on aivan tarpeetonta meid?n v?lill?mme. Mit? varten? Ajattele kuinka hassuakin se oikeastaan on: suut vastakkain ja--(maiskauttaa suullaan, nauraa).
UUNO: Ei, Leena, et sin? siit? niin v?h?ll? p??se. Min? matkustan.
LEENA: Tule t?nne.
UUNO (tulee Leenan luo): Hyv?sti, Leena.
LEENA: Jos