Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta | Page 8

mutta h?nen esiintymisess??n oli jotakin ep?miellytt?v??. Mr Fairholmea kohtaan h?n oli my?nteli?s ja melkein liiaksikin puuhaileva, alempia kohtaan ylimielisen t?yke?. Kun h?n antoi k?skyj?, saivat h?nen ruskeiksi paahtuneet kasvonsa omituisen kiukkuisen ja r?yhke?n ilmeen. H?nen olennossaan oli jotakin entist? onnenonkijaa ja k?yt?ksess??n rajua hillitt?myytt?. Arvosteluissaan h?n saattoi olla suorastaan kyynillinen. H?ik?ilem?t?n itsekkyys, rajaton aineellisuus n?kyi ilmenev?n h?nen jokaisesta lausunnostaan. Ei ollut syyt? kadehtia niit? it?maisia alkuasukkaita, joita t?m? eurooppalaisen sivistyksen edustaja oli aikoinaan pit?nyt komennossaan.
It?maat h?n muuten n?kyi tuntevan erinomaisen hyvin, mutta h?nell? oli omituiset k?sitykset korkeamman kansanrodun oikeuksista alempiin n?hden sek? yleens? siveellisist? velvoituksista ja niiden perussyist?.
Brindisi--Port Saidin komea matkustajalaiva puski vinhaa vauhtia V?limeren viime taivalta. Aurinko laski l?nness? veripunaisena pallona mereen, jonka v?rit vivahtelivat helakan vihre?n, lapis lazulin ja tummanpurppuraisten vivahdusten v?lill?. L?hin meri oli puhtaasti viininv?rinen. Laivan kokkapuolella nousi vastaamme hopeinen puolikuu, islamin maailman tunnuskuva. Hra Nierot ja min? istuimme korituoleissamme kannella, Afrikan lauhkean tuulahduksen henkiess?. V?lill?mme oli pieni p?yt?, johon olimme saaneet pullon oivallista orvieto-viini?.
Hra Nierot kohotti lasinsa: ?Tahdon huomauttaa, ett? it?mailla kristitty ei mill??n ehdolla saa antautua muhammedilaisten tai juutalaisten naisten kanssa seikkailuihin. Se voi min? hetken? hyv?ns? tuottaa kaksikymment? senttimetri? kylm?? ter?st? kylkiluiden v?liin.? H?n hymyili karkeasti: ?Onneksi on aina Levantissa yllin kyllin italialaisia naikkoja!?
En luullut antaneeni aihetta n?ihin neuvoihin ja is?llisiin varoituksiin ja vakuutin tyytyv?ni viiniin ja lauluun! Laivan musiikkisalista kuului luoksemme ihan selv?sti nuoren italialaisen taiteilijattaren lauluns?velet:
?_Ohé mi Carlo, ohé mi Carlo, perch'u distrugger accusi?_?
Hra Nierot oli koko V?limeren-matkan py?rinyt t?m?n varsin my?t?mielisin elein liikkuvan, yksin?isen naisen kintereill?.
Muuten min? uskalsin lausua ep?ilykseni, tokko Nierot, el?ess??n vuosikausia muhammedilaisten keskuudessa Punaisenmeren rannoilla, oli joka hetki esiintynyt hyveen esikuvana.
?Se on ihan toinen asia! -- Minulla oli siell? muutamia sabeattaria, jokunen sudanitar -- hm -- no niin, mit?p? min? sit? kielt?isin? -- ja kaksi ihmeen siroa abessinilaistytt??, mutta ne olivat minun omani!?
?Teid?n omanne??
?Niin. Olin suorittanut niist? hinnan.?
?Ja teid?n laaja, moniv?rinen perhekuntanne t?t? nyky? --?
?Oh, mik? h?t? niill? siell? olisi? -- Ja sit? paitsi, vive la bagatelle!?
Miehen kyynillisyys minua tymp?isi. Sivumennen sanoen, h?n nyt oli naimisissa. Olin kuullut, ett? h?nen rouvansa oli joku ranskatar Parisista.
Miten h?ll?t h?nen periaatteensa muissakin suhteissa olivat, huomasi monesta pikkupiirteest?. Kaikki oli luvallista, kunhan j?rjesti niin, ettei oma nahka joutunut vaaraan. Belgiassa h?n oli tuntenut er??n kemiallisen tehtaan omistajan, herkk?uskoisen flaamilaisen, jolta Nierotin hyv? yst?v?, ovela picardielainen insin??ri, oli mainion sukkelalla tavalla viekastellut tietoonsa tehtaan menettelytavat ja tehnyt miehen keppikerj?l?iseksi. -- Onnistuneen teon Nierot katsoi itsess??n kiitett?v?ksi. Rohkea rokan sy?! Rehellisyys ja kunnia eiv?t merkitse mit??n!
T?llainen henkil? saattoi olla vaarallinen meille. H?n ep?ilem?tt?kin oli taitava ja kokenut mies, mutta ei ollut luottamusta her?tt?v?. Nykyisess? arkaluontoisessa asiassamme p??tin olla kapteeniin n?hden aina varuillani.
Kuitenkin meill? n?kyi olevan syyt? olla hra Nierotiin varsin tyytyv?isi?. Selostukseni pikamatkamme tuloksista h?n k??nsi taidokkaasti englanninkielelle. -- Kirjoitukseni koski ainoastaan k?yt?nn?llisi? asioita ja oli sellaisenaan kokonaan vaaraton. -- Seuraavana kev??n? Nierot sai toimeksi l?hte? Jerusalemiin ja ostaa haltuumme m??r?ttyj? maakappaleita kaupungin ulkopuolella olevalta asumattomalta vuorelta, joka muinoin oli kuulunut Jerusalemin piiriin. T?m?n vaikealuontoisen teht?v?n h?n suoritti asianymm?rryksell? ja diplomaattisella taidolla.
Heti sen j?lkeen retkikuntamme saapuikin Jerusalemiin ja kaivausty?mme alkoi. Retkikunnan varsinainen johtaja oli mr Fairholme. Asianharrastajina ja avustajina h?nell? oli mukanaan kolme nuorempaa englantilaista ylimyst?.
* * * * *
On paljon puhuttu jostakin muinaisjuutalaisesta salakirjoituksesta, johon arkeologiset ty?mme perustuivat. Tahdon huomauttaa, ett? mit??n salakirjoituksia ei kaivata tiet??ksemme, ett? esimerkiksi Daavidin hallitsijasuvun kuningashaudat viel? ensimm?isell? vuosisadalla meid?n ajanlaskuamme katsottiin koskemattomiksi. Luettakoon Apostolien tekojen 2. luvun 29. v?rssy! Josefus, juutalaisten historioitsija, jonka kirjallinen ty? alkaa Jerusalemin viime h?vityksen j?lkeen, kertoo, ett? ylimm?inen pappi Hyrkanos oli m??r?tyss? tarkoituksessa k?ynyt kuningashautojen maanalaisessa sokkelossa. Samoin oli tehty my?s Herodes kuninkaan aikana. On huomattava, ett? juutalaiset hakkasivat hautojaan aina kallioon. Kuningashautoja Titus, h?vitt?ess??n Jerusalemin, todistettavasti ei tavannut, ja t?m? n?kyy k?yv?n ilmi my?s Josefuksen lausunnosta.
Pyh?n kaupungin rauniosoran alla on k?tk?ss? ep?ilem?tt?kin suunnaton m??r? muinaismuistoja ja tuhansien vuosien takaisia historiallisia todistuskappaleita, joiden saattaminen p?iv?nvaloon voisi olla t?rke? tieteelle ja kenties koko kulttuuripohjamme k?sitt?miselle.
Jos kaivaust?ist?mme olisimme tehneet l?hemmin selkoa Jerusalemissa, niin ne varmaankin olisivat synnytt?neet juutalaisissa kiihkoa ja suoranaista vastustustakin.
Kaksi kertaa Jerusalem on perinpohjin h?vitetty, maan tasalle hajoitettu. Nykyinen kaupunki on rakennettu rauniosoran p??lle, joka yl?ng?ill? ja vuorten rinteill? muodostaa 9--11 metrin vahvuisen kerrostuman; Josafatin laaksossa sen vahvuus on 11--14 metri? ja Juustontekij?n laaksossa 18 metri?.
Juhlallisena ikivanha kaupunki kohoaa vuorillaan sakarap?isten muuriensa ymp?r?im?n?. Yleinen topografia on sama kuin muinoin ja helposti tunnettava. Mutta oh, kuinka itse kaupunki on muuttunut! Meid?n p?iviemme Jerusalem on noita ahtaita, sokkeloisia, haisevia it?maisia kaupunkeja, joissa p?lypilvet ry?ppyilev?t, likaisuus ja saasta vallitsevat. Pyhist? paikoista miltei ainoa todella varmasti tiett?v? on temppelialue. Suunnikkaanmuotoisena, keinotekoisena yl?tasona, vahvain muurien saartamana p?yt?n?, se on vanhalla paikallaan. Huimaavasta korkeudesta sen it?inen reunamuuri sy?ksyy alas Josafatin laakson rotkelmaan. Mutta Salomon temppelin paikalla, itse Morian-vuoren kantakallion laella, on nyt Kubbet es-Sachra -- Omarin moskea --, jonka huipulta s?teilee islamin puolikuu.

2.
Olimme jo useita kuukausia tehneet kaivaust?it?. Koko Jerusalemin kaupungin muinainen alusta, sen kalkkivuoriperusta, n?kyy olevan t?ynn?ns? kallioon hakattuja tunneleita. Ne luikertelevat ja suikertelevat ristiin rastiin,