Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta | Page 9

yl?s ja alas, useimmiten aivan ahtaina k?yt?vin? vuoren syviss? uumenissa. Koko j?rjestelm? muistuttaisi muurahaiskekoa ja sen k?yt?vi?, jos tunnelit joskus nousisivat kallion pinnalle ja p?iv?nvaloon. Mutta ei! ne pysyv?t yh? vuoren sis?ll?. Yksi ainoa aukko ulkomaailmaan oli koko siin? j?rjestelm?ss?, jonka olimme t?h?n saakka paljastaneet. T?m?kin aukko oli viimeiset vuosituhannet ollut sen 11 metrin vahvuisen sorakerrostuman k?tk?ss?, joka n?ill? seuduin peitt?? vuorta ja sen rinteit? yleens?.
Ty?h?n ryhtyess?mme olin ensi aluksi m??r?nnyt aukon paikan laajanpuoleisten mittausten avulla. Puhkaisimme t?h?n suurella vaivalla tilavan, pystysuoran kaivoksen ja tapasimmekin syv?ll? maan uumenissa luolak?yt?v?n suun.
Ent? itse tunnelit? Niiden alkuper?inen tarkoitus n?ytti usein ihan k?sitt?m?tt?m?lt?. Itse is? Justinuksen j?rki oli t?ss? monta kertaa kokonaan ymm?ll?. Valaisua kysymykseen ei antanut se seikka, ett? jokainen tunneli oli t?t? nyky? visusti kiinni tukittuna. Kaikki nuo monimutkaiset k?yt?v?t olivat keinotekoisesti t?ytetyt, tiiviisti umpeen ahdetut kivill? ja soralla. Silloin t?ll?in l?ydetyist? saviastiain sirpaleista, joskus tavatuista roomalaisista lampuista voitiin p??tt??, ett? tunnelit oli tukittu n?ht?v?sti v?h?? ennen, kuin Titus valloitti Jerusalemin.
Mutta mit? varten? Mit? outoja, erityisesti, salattavia seikkoja liittyi t?h?n tunnelij?rjestelm??n?
Ty?mme edistyi ??rett?m?n hitaasti. Mit? omituisimpia, sekavimpia tunneliryhmi?, silloin t?ll?in avautuvine syrj?komeroineen tai holvikammioineen, olimme jo paljastaneet vuoren uumenissa. Milloin olimme tunneleissamme syv?ll? Josafatin laakson tasalla, milloin olimme joutuneet korkealle kallionpinnan l?heisyyteen. N?iss? ahtaissa luolak?yt?viss? ei voitu suurempia ty?voimia k?ytt??, eik? voimakoneita olisi saattanut t?nne kuljettaa.
Niinp? oltuamme viidett? kuukautta ty?ss? tunsimme tuskin kymmenett? osaa tutkittavasta alueesta. Sangen arvokkaitakin l?yt?j? olimme sill? v?lin tehneet, p??asiallisesti jebusealaiselta, harvemmin heprealaiselta ajalta. Is? Justinus katsoi n?ill? olevan tavattoman suuren tieteellisen merkityksen. Mutta meid?n tuli uurastaa yh? eteenp?in. Ehk? ty?t?mme viel? helpottaa!
* * * * *
Jo ensi kuukauden j?lkeen syntyi meille ty?suunnitelmaan n?hden vaikeasti ratkaistava kysymys. Tahdoin antaa asiasta kirjallisen ehdotuksen perusteluineen, mutta kun t?m?n yhteydess? olin pakotettu koskettelemaan useita arkaluontoisiakin seikkoja, en mielell?ni olisi halunnut j?tt?? kirjoitustani hra Nierotin k?siin. Flaamilainen herkk?uskoisuus ei vaivannut minua. Olinkin jo p??tt?nyt itse kyh?t? sen englanninkielelle, kun ?kki? sain s?hk?sanoman Suomesta.
Hyv? yst?v?ni Oskar Nevankoski tarjoutui tulemaan Jerusalemiin, t?iss?mme minua tarpeen tullen avustamaan. Kuusi p?iv?? my?hemmin h?n jo olikin paikalla. H?n oli kotoa l?htenyt odottamatta Konstantinopolissa sensuroituun s?hk?sanomaansa vastaustakaan.
Olin kovin iloinen h?nen tulostaan. H?nelt? ei minulla ollut mit??n salattavaa. H?n oli aikaisemmin harjoittanut muinaistieteellisi? opintoja Parisissa ja Berliniss? sek? tehnyt omintakeisia arkeologisia tutkimuksia British Museumissa. Totta puhuen, ilman Nevankosken monipuolisia tuttavuuksia ulkomaiden vaikutusvaltaisissa piireiss? koko nykyist? tutkimusmatkaa kenties ei olisi saatu lainkaan toimeen. Oskar Nevankoski hallitsi yleisi? sivistyskieli? ja oli tottunut esiintym??n jokaisessa seurassa.
Olin nyt hra Nierotista riippumaton. Mutta pian syntyi juuri t?m?n johdosta ensimm?inen v?ittelyni kapteenin kanssa. H?n oli saanut kuulla kirjoitelmastani ja tahtoi tiet??, miksen ollut antanut sit? h?nelle k??nnett?v?ksi.
?Min? kirjoitin sen itse. Olihan minulla aikaa.?
?Sit? tahdotaan pit?? minulta salassa.?
?Miksi haluatte n?hd? sen? Se on kirjoitettu vain johtaja Fairholmea sek? Lontoossa olevaa johtokuntaa varten.?
?Mutta hra Nevankoski sai sen n?hd?.?
?Nyt te puhutte asioita, joita ette tunne.?
Englantilaiset asuivat kaupungin huvila-alueella, Damaskoksen-portin ulkopuolella. Heill? oli siell? vuokrattuna suurehko uudenaikainen talo, jonka olivat sisustaneet puoleksi it?maiseen, puoleksi l?nsimaiseen tapaan. Komeat persialaiset matot, raskaat oviuutimet ja turkkilaiset divaanit, -- eurooppalaiset ty?p?yd?t ja keve?t kes?tuolit, -- nurkassa juhlallinen rivi vesipiippuja pitkine letkuineen, mutta tupakkap?yd?ll? hienot havannasikarit ja egyptil?iset savukkeet. Ylimyst?n mukavuudentarvetta ja englantilaista huumoria.
T?nne heid?n huvilaansa kertyi kokoelma kaikenlaisia l?yt?j?, joita olimme v?hitellen tehneet. Museonamme oli erityinen suuri sali. Siell? oli mit? erilaisimpia keramiikkit?it?, outoja ruukkuja, vateja, kulhoja ja maljakoita, helyj?, koristeita ja arvoesineit?, 4000--3000 vuoden vanhoja. Sein?hyllyill? n?htiin muinaisheprealaiset terafimit, kotijumalain kuvat, sellaisia, joita Rachel oli salaa Labanilta vienyt mukanaan ja k?tkenyt satulalaukkuunsa. Ylinn? siin? komeili jykev?, yhdest? ainoasta smaragdinvihre?st? malakiittilohkareesta veistetty selk?mystuoli, jonka l?yt? oli saattanut beduini-ty?miehemme innostuksiin. ?La lila Il Allah?, huudettiin, kun sit? k?ysill? hinattiin tunnelista p?iv?nvaloon.
Kunnon beduinimme eiv?t osanneet muuta luulla, kuin ett? nyt oli saatu esiin Salomon valtaistuin. Pian huhu tiesikin kertoa, ett? me etsimme Salomon aarteita.
Malakiittituolin istuinlaatassa oli kuitenkin arveluttavuuksia her?tt?v? suuri, ympyri?inen reik?, joka auttamattomasti tuomitsi esineen jonkun muinaisajan suurmiehen asunnon aivan erityiseen osastoon. Museossamme tuoli oli, viisaasti kyll?, saanut istuimen verhoksi pitk?n, tummanpunaisen korumaton.
Muinaisista jebusealaishaudoista saadut koristeet, kalleudet, metallitaidety?t ja jalokivet olivat kassakaapissa.
Kaikkia n?it? moninaisia esineit? is? Justinus tutki, j?rjesti ja merkitsi luetteloihin, liitt?en niihin seikkaper?isi? tietoja l?yt?paikoista ja esineit? ymp?r?ivist? maakerroksista. L?hemmin valaistiin tunneleita ynn? l?yt?paikkoja karttapiirroksilla. Ty?t? tarkistivat Turkin hallituksen valtuusmiehet. Kaikki tapahtui t?sm?llisesti, avoimesti ja -- tieteellisesti.
Is? Justinus oli erinomaisen miellytt?v?, hienosti sivistynyt mies. Kaikesta n?ki, ett? h?n oli suureen maailmaan tottunut. Jerusalemissa tiedettiin, ett? h?n oli syntynyt er??ss? Etel?-Ranskan aatelislinnassa sek? saavuttanut Lyonin yliopistossa lakitieteellisen ja filosofisen tohtorinarvon. Loistava valtiollinen ura, seurael?m?n huvit hymyiliv?t h?nen edess??n, kun h?n ?kki? oli k??ntynyt kirkolliselle alalle. H?n oli tehnyt munkkivalan ja sulkeutunut dominikaaniluostariin, jonka veljeskunnan kuuluisuuksia h?n nyt oli.
Kuka osaa selitt?? sielunel?m?n ongelmia? Vai odottiko h?nt? kirkollisella alalla kardinaalinhattu?
Is? Justinuksen hienot aatelispiirteet, kauniit, tummat silm?t, ?lyk?s keskustelu, syv? asiantuntemus el?m?n kaikilla aloilla oli sellaista, jota kannatti sek? n?hd? ett? kuulla. Raamatulliseen muinaistieteeseen h?n oli erityisesti innostunut.
Kerran jutellessani is? Justinuksen kanssa h?n mainitsi, ett? Jerusalemissa asui er?s juutalaisten oppineimpia miehi? ja Talmudin tuntijoita, rabbi Jonathan ben