Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta | Page 6

nyt oikein menn??n? -- H?n vei meid?t t?m?n moskean korkeimman minareetin ylimm?lle parvekkeelle.
-- Hyi -- inhoittava, p??t? huimaava, ?itel?iv? tunne! -- Oli ihan tyyni, ja minareetti oli ep?ilem?tt? kokonaan liikkumaton, mutta tuntui aivan silt?, kuin se olisi huojunut edestakaisin, s??nn?llisesti soutaen, kuin taatelipalmu tuulessa.
Donovan Pasha suuntasi kaukoputkeaan yli kaupungin, vuoroin l?nteen, vuoroin it??n. H?n oli t?h?n saakka ollut vaiti, mietteiss??n. T??ll? korkealla ilmassa, miss? t?ydellisesti vallitsimme tuon mahdottoman suuren kaupungin n?k?alan, h?n vilkastui.
Hymyillen h?n osoitti kiikariaan: ?Nuo veitikat sielt? basaarien takaa ymm?rt?v?t varsin hyvin, ett? 'Valkoinen hyeena' vaanii heid?n jokaista askeltaan kaupungin piirin sis?ll?. Mutta minun t?ytyy saada tiet??, ovatko he t?ysin masennetut, maahan ly?dyt. Eik? heid?n ehk? p?lk?hd? p??h?n j?rjest?? neuvottelukokousta heti ulkopuolella kaupunkia? Sit? varten on hyv? olemassa t?m? 'Tirkist?v? silm?'.?
Mr Donovan t?hysteli uudestaan l?ntt? kohti. -- ?Ahaa!? -- H?n puhdisti huolellisesti kiikarinsa lasia. -- ?Aivan oikein! Imamimme ja Faredgan suurmestari lipuvat kauniisti tiehens?. -- Meno yht?mittaista, vauhti rynk?isev?. -- Hm -- luulen, ett? voimme toivottaa heille onnellista matkaa!
?Ja nyt tarkastakaamme, mit? yst?v?mme Seid Omar t?ll? hetkell? tuuminee.? -- H?n k??ntyi kiikarillaan it?? kohti.
T?ss? ei kaukoputki ollut lainkaan tarpeen. Paljain silmin saatoimme selv?sti erottaa, kuinka valkoinen kameeli tumman karavaanin etup??ss? juuri p??si ulos kaupungista ja l?hti oikaisemaan suoraviivaisesti kohti matalia kunnaita, jotka h??m?ttiv?t id?ss?. Aurinko ei viel? ollut korkeallakaan, ja sen vinot s?teet valaisivat koko t?m?npuoleisen seudun. Tuntui todella juhlalliselta katsoa valkoisen kameelin kulkua. Nelj?nnestunnin p??st? se oli saavuttanut kunnaat, v?ikkyi viel? hetken punaisenruskeata taivaanrantaa vasten ja samassa jo h?ipyi silmist?mme.
Donovan Pasha laski kiikarinsa kokoon ja virkkoi kuivakiskoisesti: ?Luulen, ett? Englanti taas voi rauhallisesti maata.?
* * * * *
Mr Donovan oli h?ik?isev?n hyv?ll? tuulella, istuessamme er??ss? Kairon komeimmassa hotellissa, mihin h?n oli meid?t kutsunut erikoisen hienolle lunchille.
H?n vilkkaasti koetti osoittaa, miksi Englannin hallitus oli eduksi Niilinlaaksolle ja sen v?est?lle. Egypti oli k?ym?ss? uutta kulttuurin loistokautta kohti.
En voi kielt??: minulla oli omat ajatukseni t?st? nousevasta kulttuurikaudesta. It?maat pysyv?t i?ti it?maina. Mutta kysymys ei koskenut minua, muukalaista.
Saimme kuulla, kuinka salaista kiihotusta parhaillaan harjoitetaan Egyptiss? englantilaisia vastaan. Nuoregyptil?iset ja nuorturkkilaiset l?hentelev?t toisiaan. -- Minun tulee huomauttaa, ett? vuosi oli 1910. -- ?skeisen vallankumouksen j?lkeen Turkki jo uneksuu mahtavaa maailmanvaltaa, jossa Stambulin padishah olisi kaikkien oikeauskoisten kaliifina. Mutta lyhyess? ajassa nuorturkkilaiset jo olivat enn?tt?neet osoittaa, ett? he eiv?t kykene hallitsemaan. Valtiollinen turmelus oli pysynyt ennallaan. Itse j?rjestelm? ei ollut v?h??k??n muuttunut.
Mit? Egyptiin tuli, niin senussilaisen veljeskunnan salaiset pyrkimykset lis?siv?t kiihotusta. Seid Omar ja Faredgan suurmestari t?ss? kesken??n kilpailevat toivotusta vallasta. Ep?ilem?tt? kumpikin uneksuu kerran olevansa profeetan j?lkel?isen?, uuden teokratian kaliifina. Seid Omar itse tahtoi lukea sukujuurtaan muka suuresta Omarista.
Mr Donovan oli t?n??n ottanut pelatakseen pient?, huvittavaa uhkapeli?, jonka tuloksena kuitenkin oli, ett? Abdallah Effendi, nuoregyptil?isten vaikutusvaltaisin mies, nyt oli lukkojen takana.
?H?n oli, toden totta, ampua teid?t kuoliaaksi!?
?Ei lainkaan! H?nen ajattelemattomuutensa helpotti asiaa. Mutta h?n luuli koko salahankkeen joutuneen ilmi ja menetti kylm?n harkintansa. Olisimme tuskin voineet h?nt? vangitakaan. Mutta nyt h?n on lukkojen takana.
?Abdallah Effendin esiintyminen teki minut ilman muuta aseman herraksi. -- Me n?imme minareetin parvekkeelta, kuinka senussilaisten johtomiehet l?htiv?t n?yryytettyin? kukin omille mailleen. -- Kiitos teid?n, hyv?t herrat, olimme liikkeiss?mme kyllin nopeat! -- Mit??n sopimusta, yhteist? p??t?st?, he eiv?t saaneet tehdyksi. Englannin pantteri on raastanut viritetyt verkot hajalleen.?
H?n k??ntyi minun puoleeni. -- ?A propos, teill? tulee olemaan laivassa Ateenaan saakka matkakumppanina er?s myrrysmielinen m?r?k?lli. Yst?v?mme, nuorturkkilainen upseeri, tietysti heti tuntee teid?t eik? voi muuta luulla, kuin ett? h?nen askeliaan yh? edelleen vartioidaan aina toiselle puolen V?limerta.? Donovan Pasha nauroi makeasti.
?Ent? valkoisen kameelin asia?? Breitmann lausui kysymyksens? hullunkurisen totisena. ??ness? ilmeni leikillist? ja samalla puoliharmistunutta asianymm?rryst?.
Mr Donovan sovitti itse??n korituolissaan mukavaan asentoon, tuijotti hiottuun chartreuse-lasiinsa ja maisteli huultensa p?ill? sen vihre?nkeltaista, helmeilev?? nestett?.
?No niin! -- Ensimm?iset kymmenen minuuttia kuluivat yleisten alkukohteliaisuuksien vaihtoon. Huomasin seurueen silm?yksist?, kuinka sopimattomaan hetkeen olin saapunut, ja ett? mit??n ratkaisevaa p??t?st? ei viel? ollut tehty. He odottivat n?ht?v?sti viel? jotakin henkil?? -- ep?ilem?tt? Nubar Pashaa, jonka ohitse astuimme vanhalla basaaritiell?, vehkeilij?in kokouspaikkaan menness?mme.
?Ette ehk? havainneet, kuinka palvelijani, pikku nuubialaispoika, sai siin? minulta k?skyn ja hetkeksi erosi meist?. Kaksi salapoliisia pantiin silm??npist?v?ll? tavalla seuraamaan t?t? arvokasta herraa. -- H?n on vanha, viekas shakaali ja ymm?rsi ysk?n. --
?Mutta tahdon jatkaa! Parinkymmenen minuutin p??st? tiesin varmaan, ett? kameelinkauppa oli kaikissa tapauksissa kerrassaan mahdoton. Aikani alkoi olla k?siss?. Tarjosin kameelista nelj?tuhatta, viisituhatta, kuusituhatta puntaa.?
Breitmann teki torjuvan, naurettavan k?denliikkeen.
?Sheikkimme, Seid Omar, k?vi tarkkaavaksi. -- 'Miksi tahdotte, sadat el bascha, saada er?maan sielun?' -- 'Seid Omar, mit?p? min? sill? tekisin? Tahdon yst?vyydest? vain vapauttaa teid?t _Heg?n libnan_ raskaasta taakasta. Eik? kasvojen suunta ole ihmiselle annettu, jotta n?kisimme, kuka vihollisena k??ntyy meihin selin? Mutta miksi l?hte? hehkumyrskyyn, kun voi rauhassa pysy? majassaan? -- Niinp? sanon: miss? l??kitys auttaa, siin? veist? ja poltinrautaa ei tarvita.'
?Hyv?t seurakumppanini olivat joutuneet ilmeisen levottomuuden valtaan. Ja nyt paljastin peitetyt heittoveitseni. He saivat kymmenen minuutin ajan kuulla myrkyllisint? ivaa, joka hiuskarvan l?helt? hipaisi itse p??asiaa. He olivat t?ydellisesti vallassani ja tunsivat sen, olivat h?mmennyksiss??n, mutta eiv?t osanneet arvostella, kuinka paljon