Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta | Page 5

majapaikassaan basaarien takana, ja samalla sivumennen tiedustella, liittyyk? ennustukseen ehk? my?s jokin lausunto, joka koskee valkoista kameelia.
?Mit? arvelette, mr Breitmann? Hyv?t toiveet saada ostaa h?nen omistamansa eksemplaari -- vai??
Istuimme h?mm?stynein? vaiti.
?Olkaa huoleti, mr Breitmann! Tahdon lojaalisesti toimittaa asianne. Tuloksen olen kuitenkin jo ennakolta sanonut. Mutta en viidest?tuhannesta punnasta tahtoisi valkoisen kameelin kaupanhieromisesta luopua. Siit? tulee sukkela leikki, pient? julmaa ivaa, verinen piiskanisku vasten silmi?, isku, jonka l?im?ys on kuuluva hamaan Marokkoon ja Stambuliin!?
Pikku Donovan Pasha nauroi lyhyesti, mutta sai samalla ysk?kohtauksen.
?Niin, juoni on teid?n; ainoastaan suunnittelu j?? minun v?h?p?t?iseksi ansiokseni. Herrojen suosiollisella my?t?vaikutuksella tahdon valmistaa pamahtavan r?j?hdyksen yst?v?mme Seid Omarin sek? h?nen seurakumppaniensa, Sivahin imamin ja Faredgan suurmestarin iloksi. Tahdonpa silloin n?hd? egyptil?ist? valtionkavaltajaa ja vehkeilev?? nuorturkkilaista asiamiest? silm?nvalkuaiseen! Tuota harjaantunutta ateistia, joka keimailee rukousnauhallaan!?
Mr Donovan ei vitkastellut hetke?k??n. H?n antoi muutamia lyhyit? m??r?yksi? ja k?ski ajaa parihevoset esiin. Istuutuessamme vaunuihin huomasin Donovan Pashan laskevan istuimelle sivulleen lyhyen kaukoputken. Pieni, vikkel?, k?h?r?tukkainen nuubialaispoika, hullunkurisen n?k?inen kankeassa liveriss??n, istahti kyytilaudalle ajomiehen viereen.
Mr Donovanin ohjeet olivat t?sm?lliset. Osoitettuamme h?net majapaikan edustalle pysymme kokonaan syrj?ss? puolen tunnin ajan, jonka p??ttyess? meid?n tulee k?vell? l?hettyvill?. Tarkkaan puolen tunnin kuluttua joko h?n itse tulee meid?n luoksemme, jossa tapauksessa kameelinkauppa voinee onnistua, taikka -- mik? on luultavinta -- meid?t k?sket??n sis??n. T?m? merkitsee, ett? mit??n kauppaa ei synny, mutta saamme sen sijaan n?hd? draamallisen kuvaelman.
Mr Donovan hymyili meist? erotessaan: ?Huomaan, ett? teill? on takataskuissanne browningit, kuten tottuneilla matkustajilla ainakin.?
?No, mit? arvelette?? kysyin saksalaiselta yst?v?lt?ni poistuessamme majapaikalta, johon Donovan Pasha nuubialaispojan saattamana oli astunut sis??n. -- ?Ly?mmek? vetoa??
?Zum Henker kaikki vedot! Odotan ainoastaan das Spektakel.?
Kelloa totellen olimme t?sm?llisin? miehin? m??r?aikana majapaikan edustalla. Ymm?rsimme joutuneemme keskelle Englannin salaisinta suurpolitiikkaa.
Pieni nuubialaispoika viittasi meit? naurettavan juhlallisena sis??n, j??den itse portin luokse, Ahtaalla kujalla ei n?kynyt el?v?? sielua.
Mit? per?pihaan saapuessamme tapahtui, ei ole helppo selitt??. Tapaukset seurasivat toisiaan salaman nopeudella. Asioiden t?ydellist? tajuamista vaikeutti minulle my?skin seikka, etten ymm?rt?nyt niit? lyhyit?, ter?vi? k?skysanoja, joita Donovan Pasha siin? lausui arabiankielell?.
Kuinka hyv?ns?, kerron itse tapahtumat.
Tuskin olimme l?henem?ss?, kun Donovan Pasha, joka oli patjalla istunut sheikin ja h?nen seuralaistensa puolipiirin toisessa p??ss?, ?kki? nousi pystyyn. H?n lausui tiukasti muutamia sanoja ja teki suuren k?denliikkeen, osoittaen meit?. It?maalaiset eiv?t hevin menet? malttiaan, mutta nyt seurasi sanomaton h?mmennys. Kaikki kohosivat seisoalleen, katsoen vuoroin meit?, vuoroin toisiaan.
Puolipiirin toisessa p??ss? seisova egyptil?inen teki liikkeen Donovan Pashaa kohti ja vet?isi ?kki? revolverin esiin. Mutta mr Donovanin browning oli samassa jo ojennettuna miehen p??t? kohti. Kiilt?v? ter?spiippu oli tuskin kahden k?sivarren mitan p??ss? h?nen otsastaan. Revolveri putosi keltaisenkelme?n egyptil?isen k?dest? kilahtaen kivettyyn pihamaahan.
Kimakka vihellys viilsi l?pi ilman. Englantilainen aliupseeri ja kaksi sotamiest? marssivat pihalle. Aliupseeri kumartui maahan, korjaten revolverin huostaansa. Egyptil?inen otettiin kummankin sotamiehen v?liin ja vietiin pois. Aliupseeri seurasi n?iden mukana.
Donovan Pasha k??ntyi kello k?dess? turkkilaisen upseerin puoleen ja lausui h?nelle kolme, nelj? sanaa. Nuorturkkilaisen ruskeat silm?t s?ken?iv?t, mutta sanaakaan sanomatta h?n kylm?n arvokkaana l?hti tiehens?, poistuen kujanteelle.
Suurmestarin ja imamin k?vi samoin. Loukattu arvokkuus ja ilmeinen nolous n?htiin heid?n kasvoissaan.
Donovan Pasha seisoi viel? kello k?dess?. H?n tarkasti minuutin ajan, kuinka sheikki palvelijoineen rupesi tulisella kiireell? laittamaan kameeleja l?ht?valmiiksi. Sitten h?n tyynesti k?vi Breitmannin k?sivarteen, ja hitaasti me poistuimme kaikki kolme.
Nuubialainen poika irvisti meit? vastaan, niin ett? valkoiset hampaat v?lkkyiv?t ikeniss?. -- Ahaa, sinutko oli pantu vihelt?m??n varattuja sotamiehi? tarpeen tullen sis??n!
K?velless?mme ahtaalla kujalla mr Donovan avasi lompakkonsa ja j?tti sanaakaan puhumatta Breitmannille h?nen shekkins? takaisin. Olimme ??nett?min? hiljaisesti kulkeneet edelleen noin viisi minuuttia ja olimme juuri p??sem?ss? vanhalle basaaritielle -- Donovan Pasha ja Breitmann yh? viel?kin k?sityksin k?vellen --, kun kumpikin ?kki? hypp?si syrj??n, painaltuen kadun sein?? vasten. Saksalaisen huulilta p??si leve? kirous.
Korkealla heid?n p?ittens? tasolla kohosi esiin valkoisen kameelin p?? ja pitk?, kaareva kaula. ??nett?min, hiiht?vin askelin, pehmeill? polkuanturoillaan keve?sti hipaisten katukivien leveit? laattoja, se kulki omaa m??r?k?st? kulkuaan eteenp?in, kysym?tt? mit?k??n estett? ja johtaen sheikin pitk?? karavaania. Satulansa huipulla Seid Omar istui puettuna pitk?liepeiseen, hulmuavaan pukuun. H?n ei katsahtanutkaan meihin. Muutamassa silm?nr?p?yksess? karavaani oli meid?t sivuuttanut.
Enn?tin huomata, miten valkoisen kameelin p?? oli ik??nkuin hiukan takakenossa. Alentamatta silmi??n, leuka ylh??ll? ja alahuuli pitk?ll? lerpallaan se, syvint? halveksumistaan osoittaen, oli ty?nt?nyt meid?t syrj??n.
Kameeli siin? kyll? mietti omia mietteit??n:
?Min? kuulun vanhaan maailmaan. Min? kuljen eteenp?in sit? vauhtia, johon olen tottunut, ja johon muinaiset kuninkaat ja patriarkat olivat tyytyv?iset. Silloin oli tilaa maailmassa kyllin. Ei n?hty kalpeakasvoisia, tungeskelevia uuden maailman ihmisi?. Jolleiv?t tahdo tiet? antaa, niin min? ty?nn?n ne nurin. Min? en ??nell?k??n ilmaise l?hestymist?ni; min? en v?ist? ket??n ihmist?.
?Minun tapani ovat vanhan maailman tapoja. Muinoin oli el?m? vakaata, tyynt?, h?t?ilem?t?nt?. Ei rautateit? eik? lenn?tinlankoja suvaittu. Ei ?killisi? kiireit? eik? oikullisia rimpuilemisia. Ennenkuin viel? pyramiideista mit??n tiedettiin, oli kerta kaikkiaan m??r?tty, mik? kuormas?lytyksen paino on oleva, ja mill? vauhdilla se on viet?v? perille. Ja siin? tullaan pysym??n. Pois t??lt?, l?nsimaiden asukkaat, eilisp?iv?n uutuuksinenne! It?maat ovat meid?n.?
Odottavat vaunut j?lleen tavattuamme l?hdimme nopeasti ajamaan. Sulttaani Hassanin vanhan moskean edustalla vaunut pys?htyiv?t. Donovan Pasha otti kaukoputken k?teens? ja pyysi meit? itse?ns? seuraamaan.
-- Ohoh! Mihink?s