Valkoinen kameeli ja muita kertomuksia itämailta | Page 3

oli Breitmann tuuminut ja ryhtynyt tekem??n samoin kuin kerran Borneossa, kun vahti vanhaa orankiurosta. Vajaassa tunnissa h?n oli saanut otukset y?n ajaksi kierretyiksi niiden omaan majapaikkaan.
Nyt oli asia kokonaisuudessaan minulla selvill?. Breitmannin tuli olla varhain liikkeell?, jottei valkoinen kameeli saisi tilaisuutta murtautua saarroksesta. Ja pyysin p??st? mukaan t?lle pyyntiretkelle. Juttuhan tuntui mielenkiintoiselta.
Mutta en viel? tuntenut yst?v?ni neuvokasten aivojen monipuolista yhdistelykyky?.
?Teh?n olette Donovan Pashan tuttu??
Koetin turhaan muistella, miss? tilaisuudessa ylpeydenhenki oli vietellyt minua kehuskelemaan Breitmannille, ett? olin tavannut t?m?n vaikutusvaltaisen englantilaisen diplomaatin.
Viisi kuukautta sitten k?vin Kairossa. Seisoimme muinaismuistomuseon edustalla, kolme englantilaista ja min?. Siin? oli majuri Parker ja h?nen set?ns?, Gilbert Parker, tunnettu novellinkirjoittaja ja Egyptin olojen etev? tuntija. -- Kolmannen nime? en muistakaan.
Pieni, hinter?, pedanttisen n?k?inen, jo vanhahko herra astui ohitsemme.
-- Ah, Dick Donovan!
T?m? siis oli tuo mainio Donovan Pasha, joka teeskenneltyyn viattomuuteen k?tki salamannopeat p??t?ksens? ja nerokkaat, pitk?lle t?ht??v?t toimenpiteens?. H?n jo nuorella i?ll? piti melkein huomaamattomilla shakkiliikkeill??n koossa Ismail kediivin hajoavaa valtaa, rauhoitti v?est??, ehk?isi nylkemiset ja paransi maataviljelev?in fellahien tilaa, poisti ranskalaisten vaikutusvallan Niilinlaaksosta ja suunnitteli Sudanin yhdist?mist? takaisin Egyptiin. Englantilaisten itsens? k?yty? ohjaksiin ja hallitessa Egypti? muka kenraalikonsulinviraston kautta, oli Donovan Pasha, kenraalikonsulin yksityissihteerin?, se mies, jolla itse asiassa oli Egyptin hallituksen kaikki hienoimmatkin langat k?siss??n.
No niin -- mr Donovan pys?htyi hetkeksi meid?n eteemme, puheli muutamia sanoja ja jatkoi matkaansa. Sill? v?lin nuorempi mr Parker oli tehnyt pienen k?deneleen sek? lausunut nimeni. Kyp?r?hatut p??ss? olimme tehneet toisillemme lyhyen, m??r?kk??n kumarruksen. Siin? kaikki.
Selitin asianlaidan vilpitt?m?sti Breitmannille.
?The honorable Parker? -- Erinomaista! Muuta ei lainkaan tarvita. -- Ettek? voisi purra h?vylt? p??t? poikki ja esitt?? minua mr Donovanille??
?Paljonkohan tuosta itse asiassa pahenisinkaan, vaikkapa puraisisin? -- --
?_Well!_ Ja nyt valkoista kameeliani katsomaan.?
Tarkoitus oli, ettemme saattaisi otuksia varuilleen, josta syyst? min?, jota sheikki ei viel? ollut n?hnyt, astuisin yksin majapaikan pihaan punainen B?deker kourassa. Olisin katusokkeloihin eksynyt matkailija ja kyselisin tiet? Sitadelliin. K??ntyisin ainoastaan palvelijain puoleen, joille luonnollisesti antaisin bakshiishia. Jos majapaikassa asiat olivat hyvin, kiirehtisimme oikop??t? Donovan Pashan luokse. P?iv? alkaa kello 5, joten 7:n ajoissa emme ole sopimattoman varhaisia. Jos kameelinkauppa on lainkaan teht?viss?, niin mr Donovan oli ainoa, joka voi saada sen syntym??n.
-- Ohoh! Kaikissa n?iss? ollaan!
Ovela suunnitelma tuotti todella kunniaa yst?v?lleni, jollei juuri minulle. Mr Donovanin kyvyst? j?rjest?? asioita ja tulla toimeen it?maiden eri kansallisuuksien ja kansankerrosten kanssa, ylh?isimm?st? alhaisimpaan saakka, kerrottiin aivan ihmeellisi? seikkoja. H?n tunsi alkuasukasten tavat, sisimm?t n?k?kannat ja mielipiteet, heid?n taipumuksensa ja monimutkaisen psykologiansa. H?n osasi pienimm?st? vihjeest? arvostella, mit? erikoistuumaa joku m??r?tty henkil? n?enn?isess? passiivisuudessaan m??r?ttyn? hetken? hautoi p??ss??n. Yhdell? ainoalla katseella nuo harmaat, l?pitunkevat silm?t olivat paljastaneet miehens?. Jos silloin asia koski jotakin valtiollista tai hallinnollista kysymyst?, niin paljastusta seurasi toiminta yht? nopea kuin ajatuksen v?l?hdys. Mr Donovan tajusi kaiken tuon salaper?isen, k?sitt?m?tt?m?n, jota voitaisiin sanoa it?maan kansojen sieluksi, ja jota muuten eurooppalaiset eiv?t ikin? opi t?ysin ymm?rt?m??n. H?n oli tuo yksi poikkeus, joka oli tarpeen, jotta t?m? yleinen s??nt? saisi vahvistuksensa.
Tuo pieni, hiljainen, laupiaan n?k?inen mies olikin tunnettu aina Berberist? ja Dongolasta Niilin suistoon saakka sek? Libyaa ja Arabiaa my?ten.
H?nen lahjomattomuutensa sek? seikka, ett? h?n Egyptiss? oli pysynyt k?yh?n?, puolustaessaan sorrettujen fellahien etuja ja pit?ess??n egyptinsyntyisi? kuvern??rej? peukalonsa ulottuvilla, oli tuottanut h?nelle kunnianimen _Ledscham Pasha_ ?Marhaminta-Pasha?. Olihan h?nell? t?m?n ohella joukko muitakin nimityksi?, joista ?Tirkist?v? silm?? ja ?Valkoinen hyeena? eiv?t olleet kaikkein kauneimpia.
Viimemainittu nimi kuitenkin kilpistyi syrj??n t?st? oikeamielisest? ja uskomattoman rohkeasta miehest?. Mr Donovan nautti itse asiassa jonkinlaista suosiota muslimien keskuudessa. H?n oli ainoa englantilainen, jota syntyper?iset egyptil?iset kunnioittivat. Pelk?siv?t, mutta kunnioittivat samalla. Likaiseen pyhiinvaeltajan pukuun puettuna mr Donovan oli tainnut kerran tehd? hengenvaarallisen pyhiinvaellusretken itse Mekkaan. H?n oli jalan astunut koko matkan dervishien seurassa ja esiintynyt uskonkiihkoisena muslimina, joutumatta ilmi. T?lt? kannalta katsoen h?n siis olisi ollut oikeutettu kiert?m??n p??h?ns? vihre?n turbaanin. Mit? kaikkea muhammedilaisen maailman salaisimmista harrastuksista ja toiveista mr Donovan t?ll? matkalla oli saanut onkeensa, on tietym?t?nt?. Varmaa on, ett? h?nen syv? asiantuntemuksensa oli saattamaisillaan h?nen nimens? miltei legendansepitysten alaiseksi Egyptiss? ja Arabiassa. H?n oli muka kristitty, jolle profeetta oli osoittanut erityist? suopeuttaan, lahjoittanut kaukon??n ja tiet?j?nsilm?n.
T?m? kaikki muistui mieleeni, k?velless?ni Breitmannin johdattamana kautta Kairon ahtaiden syrj?katujen. Hetke?k??n empim?tt?, tai olematta ep?tietoisena tiest?, h?n vei minua mit? eriskummallisimpia sokkeloita ja solia pitkin l?hes tunnin ajan.
Pime?ss?, likaisessa perukassa h?n vihdoin pys?htyi. Portin ovens?ppi avattiin avainrei?ss? olevan puunappulan avulla, ja Breitmann osoitti minut sis??n.
N?in pienen, ahtaan etupihan, jonka toiseen yl?nurkkaan oli luotu kasaan kameelinlantaa miehen korkeudelta. Per?pihan portti oli auki, ja siell? makasi kuin makasikin valkoinen kameelimme ynn? lis?ksi seitsem?n kuormakameelia, joita parhaillaan ruokittiin. Kivipeitteisen pihan per?ll?, kurjan ja rappeutuneen huoneen edustalla, istui komeiden mattojen ja punaisten patjain p??ll? vanha harmaap?inen sheikkimme jalat ristiss? allaan. Puolipiiriss? h?nen sivullaan istui nelj? muuta arvokkaan n?k?ist? henkil?? vihreiss? turbaaneissa tai punaiset fetsit p??ss?.
Olisin voinut ly?d? vaikka vetoa: sheikki itse ja nuo kaksi ovat puhdasverisi? arabialaisia, tuo nuori, kelme? mies syntyper?inen egyptil?inen ja tuo hienosti puettu pulskanlihava herra, joka istuu sheikin vasemmalla puolella ja pit?? rukousnauhaa k?dess??n, on turkkilainen upseeri.
?lysin olevani ik?v?ll?