Valkaman perhe | Page 7

kertoa -- -- ja jos se on ik?v??...
-- Ei, ei, kyll? minun t?ytyy saada puhua nyt suuni puhtaaksi...
H?n poltti muutaman savun ja jatkoi sitten:
-- Jo sin? aikana, kun minun muistini alkaa, oli ?itini n??ntynyt. Is?ni potki ja pieksi h?nt? joka p?iv?, eli palvelijoidensa kanssa ja kuletti vieraita muualta. H?n juopotteli aamusta iltaan. Min? sain olla h?nen juomakumppaninaan melkein lapsesta saakka...
-- Onko mahdollista? huudahti Ester tuskan ilme kasvoissa.
-- On yst?v?ni, on!
Arnold nousi seisaalleen ja k?veli kiivaasti.
-- H?n opetti minulle kaikki paheet, h?n juurrutti sieluuni kaiken maailman saastan. H?n ei tehnyt sit? selv?n?, mutta milloinkapa h?n juuri selv? olikaan?
-- ?itini, h?n hetkisen kuluttua jatkoi, koetti minua suojella, pit?? kuin silm?ter??... Mutta mink?p? ?itini mahtoi. H?n oli itsekin liian onneton. Ilkkuen is?ni ?idille kertoi ja vieraille kehui, ett? minusta tulee "is?n poika", minusta muka tulee "mies".
Ester tarttui kiinni Arnoldiin ja kuin rukoillen pyysi:
-- Verner, ?l? kerro enemp??, ?l? kerro!
-- Siin?p? onkin jo kylliksi. Yksityiskohdat j??k??t sikseen, vastasi Arnold.
H?n k?veli kauvan sanaakaan puhumatta. Ester istui sohvan nurkassa painaen p??t? k?siins?. H?m?r? oli huomaamatta hiipinyt huoneeseen.
Kun lamput sytytettiin, oli valossa jotain surullisen kammottavaa. Eik? heit? sin? iltana kumpaakaan naurattanut.
Ja vasta v?hitellen, suurien ponnistuksien per?st?, he saivat kiinni entisest? el?m?ntavastaan, joka oli ollut kuin jollain tavoin loukkautunut.
Joskus Arnold katuikin kertoneensa niin tarkoin is?ns? el?m?st?, ja Esterin mieless? kiehtoi ajatus, joka pyrki saamaan selville, mit? kaikkea saastaa Arnold oli is?lt??n oppinut. Ester oli kokematon lapsi.
Ei kumminkaan kest?nyt kauvan, ennen kuin h?nelle asiat rupesivat selkenem??n.
He olivat tulleet nyt sangen hyviksi tuttaviksi. Olipa usein oikein hupaistakin yhdess? ilkamoida, miehen ei tarvinnut h?vet? naista eik? naisen miest?. Esterist? tuntui se nyt sangen ihmeelliselt?. Ei h?n olisi sit? osannut aavistaakaan puolta vuotta aikaisemmin.
Ensi lumet kattoivat jo maata. Arnoldin piti l?hte? virkamatkoille. H?n teki sen sangen vastenmielisesti. Mutta t?ytyih?n sit?. Matka piti aina piirin pisimpiin pohjukoihin. Kului p?iv?, toinen ja kolmas. Vasta nelj?nten? Arnold saapui iltap?iv?ll?. H?n oli juovuksissa. Naapuripit?j?ss? oli ollut p?iv?n vieraisilla, kun matkalla oli tavannut virkaveljens?.
Ester hoiti h?nt? kuin lasta, pesi, kampasi, antoi l?mmint? maitoa, keitti hyv?? ruokaa. Arnold k?veli rauhattomana; ja h?nen silm?ns? alkoivat kiilua, kun h?n s?nkykamarissa p??lt??n riisui. Ester pel?styi ne n?hdess??n. Se oli sama kiilto, joka kerran ennen oli h?nelle n?ytt?ytynyt pormestarin pieness? kamarissa. H?nt? v?risytti, mutta h?n koetti pysytt?yty? tyynen?. H?n ymm?rsi Arnoldin pienimm?tkin viittaukset.
Hetkisen kuluttua uinui Valkaman kartano ulkoa n?hden talvisen y?n varjoissa.
Mutta v?h?n ennen puoliy?t? ilmestyi valoa s?nkykamariin. Siell? liehtoi y?puvussaan Arnold. H?nen silm?ns? kiiluivat.
-- Sin? kielt?ydyt velvollisuuksistasi, h?vyt?n!
-- En, rakas Verner, en, en, kuului itkun sekainen vastaus.
S?nkykamarin ovi avautui, saliin ilmestyi valoa ja Arnoldin omaan kamariin ilmestyi valoa.
Iso kirves kohoaa, iskee. Tammisesta kirjoitusp?yd?st? singahtelee isot palat pitkin lattioita, ja viimein romahtaa koko laitos alas. Arnold katselee ty?t??n. H?nen silmiss??n on kiiluva liekki ja suu on irvistyksiss?.
Mutta s?nkyns? nurkkaan kyyristyneen? itkee Ester kuullen kirveen jykev?t iskut.
H?n ei voinut, ei voinut. Olihan kaikki jo niinkin kammottavan h?pe?llist?. Ja viel?kin enemm?n...
Ester alkoi tajuta mit? Verner oli tarkoittanut sill?, ettei h?n ollut normaali. Mutta mik? siihen oli syyn?, se oli arvoitus... Oi, ettei Ester voinut sit? auttaa!
-- Ester, anna minulle anteeksi!
Ester s?ik?hti, katsoi yl?s. H?nen miehens? oli s?ngyn vieress? polvillaan lattialla. Outo kiilto oli kadonnut silmist? ja huulet v?r?hteliv?t tunteellisesti.
-- Anna minulle anteeksi, Ester, toisti Arnold.
-- ?l? ole minulle julma, Verner, pyysi Ester ja tarttui kiihke?sti h?nen k?teens?.
-- En tahtoisi. Annatko minulle anteeksi, min? nukkuisin sitte niin hyvin?
-- Se on jo annettu, vastasi Ester ponnistaen voimiaan saadakseen lausutuksi nuo muutamat sanat.
-- Nyt minun on hyv? nukkua, sanoi Arnold, suuteli vaimoaan otsalle ja poistui omaan huoneeseensa.

7.
Aina silloin, kun Arnold oli poissa kotoa, oli Ester ahkerassa ty?ss?. H?n ompeli lapsen vaatteita, vaikkei h?nell? ollut v?hint?k??n tietoa pienokaisesta. Ja kun h?n toivottomana t?t? muisteli, kuului syv? huokaus syd?mmen syvyydest?. Olihan h?nen miehens? kyll?kin sanonut, ettei ainakaan muutamaan vuoteen saisi tulla, mutta Ester sittenkin toivoi.
-- Miksi ei saisi tulla? oli Ester ihmeiss??n kysynyt.
-- Se olisi niin kovin ik?v??, oli Arnold lyhyesti vastannut.
Ester rakasti noita pikku hommiaan. H?nell? oli erityinen piirongin laatikko toivotun pienokaisen vaatteita varten. Siin? oli pikku "popot", siin? "kutit" ja "tutit". Ja aina kun Ester niit? j?rjesteli -- eik? se suinkaan harvoin tapahtunut -- oli h?nen suunsa niin somassa hymyss?.
Mutta toive ei vain n?ytt?nyt toteutuvan. Yli kaksi vuotta he nyt olivat olleet naimisissa, eik? viel?k??n! Sit? ik?v?mp?? Esterille, kun Arnold oli yh? tihe?mmin ja tihe?mmin poissa. Yksin h?n sai istua, mietti?. Vernerin virkatoimet olivat niin sanomattomasti lis??ntyneet, sill? virkamatkoille h?n melkein aina oli l?htenyt, useita p?ivi? poissa viipynyt. Kotiin tultuaan h?n oli aina s?rkenyt jonkun is?vainajansa aikuisen esineen. Nyt ne olivat lopussa. Valkaman kartanon huoneissa oli sisustus kokonaisuudessaan Vernerin hankkima.
Ester oli tullut kivuloiseksi. H?n ei kotoaan liikahtanut juuri mihink??n, ja se teki h?nen mielentilansa raskaaksi.
Er??n? iltana joulun tienoossa h?n ?kki? sairastui. Arnold ei ollut kotona, mutta h?nt? l?hetettiin noutamaan sielt?, mihin oli sanonut l?htev?ns? virantoimituksille.
Arnold tuli y?ll? kotiin. H?n oli tavallista enemm?n kiihtynyt. S?nkykamarin ovi oli lukittu. Arnold kirosi. Palvelija kiiruhti ilmoittamaan is?nn?lleen rouvan sairastumisesta. Se ei