Vaarallista väkeä | Page 7

peloittavana hänen mielessään siksi kuin hänestä tuli aika mies. Kuin
hän luki tai kuuli Israelin kostavasta Jumalasta, niin hän aina näki
edessään kauppias Vikin kivenkovat kasvot.
Toinenkin peloittava olento oli näyttäytynyt hänelle Vikin talon
kohdalla. Se oli Vikin sisar; suuri nainen, joka aina oli mustiin puettu ja
käsissä kiiltonahkamansetit. Hänellekin Knut määräsi paikan vanhan
testamentin profeettain ja patriarkkain seurassa.
Korneliaa näki Knut harvoin muualla kuin kirkossa. Siellä istui pieni
hento tyttö, jonka kasvot näyttivät niin harmailta ja vilustuneilta,
kokoon hykertyneenä kirkon nurkkaan ja katseli seurakuntaa jumalisen
huolestuneilla katseilla. Knutilla oli se käsitys, että hän oikeastaan oli

kuolleitten maasta kotoisin, ja että hän tuli tähän maailmaan ainoastaan
katsellakseen sitä vakavasti ja sääliväisesti. Se oli sen vuoksi
hämmästyttänyt häntä hyvin suuresti, kuin hän kerran tapasi hänet
Vikin talon edustalla leikkimässä »pataa» heidän naapurinsa, sepän
kevytmielisten tyttärien kanssa. Näky katosi kuitenkin heti.
»Kornelia!» kuului ankara miehen ääni talosta ja samassa Kornelia
riensi tiehensä, ja sepän tytönheitukat peljästyneinä pujahtivat
lähimpään solaan.
Mieheksi tultuaan oli hän nähnyt Korneliaa vain sivumennen, ja joka
kerran kuin hän kohtasi hänet, tunsi hän varmasti, ettei hän toista kertaa
ollut ryöstäytynyt kadulle leikkimään »pataa.»
Hän istui siinä kauvan katsellen kivitettyä paikkaa ja ajatteli niitä, jotka
asuivat vihreän aituuksen sisäpuolella.

III.
Myrskyisenä ja sateisena Marraskuun päivänä tuli kirjansitoja ja
kirjanpainaja Olsenin työhuoneeseen laiha mies, jolla oli kauniit, mutta
terävät ja laihat kasvot ja suuret, valkeat hampaat. Hän oli juuri tullut
ainoalla pienellä höyrylaivalla, joka siihen aikaan kulki vuonoissa, ja
kuljetti kaikki tavaransa muassaan pienessä nahkalaukussa, joka riippui
hänen hartioillaan. Hän haki työtä ja antoi kirjanpainajalle kirjeen
joltain virkamieheltä läheisestä rannikkokylästä. Virkamies, joka oli
asioissa kirjanpainajan kanssa, kirjoitti:
»Hän on sukkela mies, mutta levoton luonnoltaan. Hänen isänsä oli
juonittelija ja juoppo. Te tekisitte minulle palveluksen, jos voisitte
hankkia miehelle työtä, jotta me pääsisimme hänestä.» Kirjanpainaja
kynsi korvallistaan. Hänestä ei suosittelu ollut oikein mieleinen. Mutta
hän oli velassa samalle virkamiehelle, joka myös vuosittain antoi
hänelle jotensakin paljon työtä. Ei käynyt päinsä muitta mutkitta ajaa
levoton mies ovesta ulos. Hän alkoi kuulustella vierasta.
»Teidän nimenne on?»

»Holt.»
»Te olette kirjansitojan sälli tai --»
»Minä olen mekaanikko.»
»Me --?» Kirjansitoja katsoi häneen hämmästyneenä.
»Ja seminaristi --»
»Se --?» kirjansitoja jäi seisomaan suu auki. Mitä hän tekisi
mekaanikoilla ja seminaristeillä työhuoneessaan.
»Ja sen ohella hiukan puuseppä ja puutarhuri,» lisäsi vieras ja näytti
suuria hampaitaan tavalla, joka ei laisinkaan miellyttänyt säädyllistä
käsityöläistä.
Hän luki taas kirjeen ja sylki.
»Hitto vieköön, jos minä tiedän, mitä minun pitää sanoa,» hän sanoa
tokasi.
»Minä ymmärrän myös vähän kirjanpainamista. Ehkä voisin minä olla
avullisena sanomalehden toimituksessa,» toinen sanoi.
Sanomalehden! Sehän on totta. Kirjansitoja toimitti kaupungin ainoata
sanomalehteä. Ei sen toimittaminen mikään taikakonsti ollut, mutta
kirjansitoja Olsen ei ollut mikään kirjallinen nero. Hänen lehtensä oli
aina ollut tunnettu omituisista painovirheistään. Hän tarvitsi sen vuoksi
korrektuurinlukijaa, ja koska vieras oli seminaristi, niin hän lienee
perehtynyt oikokirjoituksen salaisuuksiin. Tässä oli huokeata apua
saatavissa, ja kirjansitoja alkoi hieroa kauppaa. Muukalainen oli
taipuvainen ja he sopivat asioista. Siten tuli Arne Holtista pienen
rannikkokaupungin asukas.
»Isä oli juonittelija ja juoppo», oli lyhyt elämäkerta virkamiehen
kirjeessä. Ja se olikin oikea. Hän oli mies, jota ei onni ollut seurannut.
Hän oli oikeastaan puuseppä, mutta sen ohella pyssyseppä, kelloseppä
ja laivanrakentaja. Kaikissa näissä ammateissa hän oli tehnyt keksintöjä,

mutta aina hän oli myöhästynyt. Sällinä oli hän vaeltanut halki Tanskat
ja Saksat, jossa hän muun muassa oli lueskellut valistusajan kirjailijoita,
jotka hän jo tunsi vanhan papin kirjastosta. Kotiin tultuaan hän alkoi
innokkaasti levitellä saamiaan mielipiteitä, mutta siinäkin hän
myöhästyi. Vanha pappi oli kuollut, vanha valistus oli harhaoppia, ja
häntä itseään alettiin kohta pitää vaarallisena miehenä. Hän ei saanut
työtä, hänet työnnettiin pois kaikista luottamustoimista, jotka hänellä
kerran oli ollut, ja hän kävi katkeraksi ja ihmisaraksi, hommaili lopulta
vain koneenmallia, jotka eivät koskaan valmistuneet, näki nälkää paljon,
joi paljon ja kuoli viimein köyhänä ja unhoitettuna.
Hänen poikansa Arne oli perinyt isänsä hyvän pään, ja hyvän aikaa
näytti siltä kuin hän olisi perinyt hänen kohtalonsakin. Hän oli ensin
konepajassa, sitten seminaarissa ja oli kaikkialla ensimmäinen. Mutta
kuin hän koetti saada vakinaista tointa tutkintojensa ja todistustensa
nojalla, joutui hän karille. Hän haki kaikella kunnioituksella ja kaikkein
nöyrimmästi, hän uskalsi puhua oikeudestaan, ja hän valitti katkerasti,
mutta aina turhaan. Hänen todistuksensa kyllä olivat hyviä, mutta niitä
seurasi asianomaisesta asianomaiseen pieni »hm», josta saattoi arvata,
että miehessä oli jotain nurin. Hänen onnettomuutensa oli, ettei kukaan
häntä suvainnut. Hänen komea ryhtinsä tuntui esimiehistä vaateliaalta,
hänen läpitunkeva katseensa röyhkeältä, hänen äkillinen naurunsa, joka
paljasti rivin lumivalkeita hampaita, kuin joukon sotamiehiä, jotka
kiiltävin asein astuvat auringonpaisteessa, näytti heistä pilkalliselta, ja
miehen suora puhe kapinalliselta ja hävyttömältä. Hänen kykynsä --
Jumala paratkoon! mutta luonne -- hm. Joka tapauksessa hän ainakin
oli isänsä poika.
Isän kuollessa jäi hän maailmaan köyhänä ja työttömänä. Perinnöksi sai
hän keskentekoisia koneenmallia ja huonomaineisen nimen. Poika oli
kuitenkin toista ainetta kuin isä. Hän ei rohkeuttaan kadottanut.
Ensinnäkin kävi hän järjestään kaikkien paikkakunnan varakkaiden
miesten luona ja pyysi lainaa