Vaarallista väkeä | Page 8

tahrat suuresti h?iritsiv?t painon selvyytt?, ei ollut siihen saakka koskaan uskaltanut uutisten ja ilmoitusten puolueettomalta alueelta. Mutta kuin Holt p??si valtaan muuttui asian laita. H?n kirjoitti kerran hyvin mieskohtaisen kirjoituksen siit? ?syv?st? horrostilasta?, johon kaupunki oli vaipunut. Se tarvitsi tuon tuostakin pient? her?tyst?, pient? tulinuolta ja toimitus tahtoi vastaiseksi pit?? huolta sen puutteen poistamisesta. Ja sitten tulivat nuolet, toinen toisensa j?lkeen singahtaen vasten kaikkea melkein mit? kaupungissa oli vanhaa, juurtunutta auktoriteettia. Enemmin ei olisi kauhistuttu jos vuoren perusta olisi auennut ja niellyt kaupungin varakkaimmat perheet. Ett? saattoikin panna n?m? vanhat, korkeasti kunnioitetut nimet kirjansitoja Olsenin sanomalehteen, jossa oli niin vinot kirjaimet ja niin kurjaa painomustetta, ja joka t?h?n saakka oli ollut kaikkein n?yrin ja kuuliaisin kauppailmoitusten ja kunnallisp??t?sten edustaja, se oli verraton rikos, eik? mik??n rangaistus saattanut olla kyllin kova. K?vi niinkuin kukin saattaa arvata. Kuin Holt jonkun aikaa oli her?tt?nyt palokauhua kaikissa taloissa, herkesiv?t lehte? pit?m?st? kaikki oikeamieliset, se on kaikki, joilla oli varaa maksaa se. Siihen p??ttyi Holtin sanomalehtitoimi. H?nen t?ytyi maksaa kirjoituksensa osuudellaan lehteen, ja kirjansitoja tarttui taas hallitusohjiin, teki synnintunnustuksen ja sai anteeksi.
Holt m?i sen j?lkeen osuutensa kirjapainoon ja pani toimeen talonpoikaiskaupan er??ss? kellarissa. Se menestyi. T?t? liikett? pit?ess??n h?n huomasi itsess??n uusia voimia, h?nell? oli my?skin hy?ty? tuttavuuksista maaseudulla. H?n ansaitsi rahaa, ja h?n huvittelihe. Siit? kellarista lenteli kaupungille purevia, naurua her?tt?vi? sanoja; h?n jatkoi tavallaan toimittajatointaan, ja h?n oli nyt niin paljon vaarallisempi, kuin ei kukaan saattanut tukkia h?nen suutaan lakkaamalla tilaamasta. Oikein ihmisten mieli? kevensi, kuin Holt muutamien vuosien kuluttua lakkasi talonpoikaiskaupastaan ja muutti takaisin kotiseutuunsa. Siell? h?n osti kaupan ja edistyi nopeasti. Vuosittain h?n lis?si kalastusveneittens? ja alustensa lukua ja h?nest? tuli varakas mies.
Asuessaan pieness? rannikkokaupungissa meni h?n naimisiin. Holtin kihlaus- ja naimisjuttu oli pitk?t ajat yleisen? keskusteluaineena sik?l?siss? perheiss?. H?nen vaimonsa oli jo kuolleen piiril??k?rin tyt?r. H?nen ?itins? piti ruokavieraita ja hyyr?si huoneita. Ensi aikoina kaupunkiin muutettuaan Holt asui ja s?i lesken luona. Siten h?n tutustui tytt?reen, joka siihen aikaan oli kihloissa paikkakunnan etevimm?n kauppiaan, tukkukauppias Vikin pojan kanssa. Holt oli usein sis?ss? lesken luona; h?nt? huvitti puhella h?nen kanssaan; sill? h?n oli ter?v?p?inen ja oli lukenut koko joukon. Tyt?r istui tavallisesti ompeluksensa ??ress? eik? koskaan ottanut osaa keskusteluun. Holtin huomiota ei h?n pitkiin aikoihin vet?nyt puoleensa, mutta kuin h?n oli taas pakinoinut mielin m??rin ja muun muassa puhunut ?meid?n n?pp?rist? pikkuneitosistamme?, jotka ihailevat luutnanttia, joilla on hyvin kierretyt viikset, tukkukauppioita, joilla on hyvin hoidetut poskiparrat, ja pappia, joilla on valkeat kaulahuivit, huomasi h?n, ett? tyt?n silm?t, jotka aina olivat olleet kuin ompelukseen kiinni naulatut, olivat h?neen k??nnetyt ja ett? niiss? oli outo katse. Tytt? n?ytti kuin kivettyneelt? -- h?nen henkens? n?ytti kokoontuneen suuriin, tummiin ja syviin silmiin; ne eiv?t ainoastaan katsoneet h?neen, ne koskettivat h?nt?; h?n tunsi niitten l?mpim?t s?teet ja h?n k?sitti ?kki?, ett? t?m?n kalpean, kauniin otsan sis?lle oli kiintynyt jokainen ajatus, jonka h?n oli pakinoidessaan lausunut, ja ett? h?n, kuin h?n ??neti istui ty?ns? yli kumartuneena, hiljaisuudessa oli miettinyt h?nen sanojaan. -- ?Kuinka ihmeellist?!? sanoivat n?m? silm?t. ?Kuinka ihmeellist? kaikki, mit? sin? sanot, on.?
Siit? hetkest? tuli Holt viel?kin useimmin sis??n lesken luo. H?n puhui vastakin paljon, mutta h?n ei pilkannut niin silmitt?m?sti. Sen sijaan kertoi h?n enemm?n siit? mit? h?n oli lukenut ja mit? h?n oli kokenut. Mutta mist? h?n useimmin puhui, oli nuorten naisten mausta. H?n k?ytti koko sukkeluuttaan, tehd?kseen heid?n ?ihanteensa? naurettaviksi. -- ?Min? en ole koskaan kuullut naisesta, joka ihailisi todellista ajattelevaa miest?,? h?n alituisesti toisti.
Samaan aikaan kuin Holtin huomio kiintyi ??nett?m?n ompelijan silmiin, teki my?skin h?nen sulhasensa Jaakko Vik havaintoja h?nen suhteensa. Omituiset, suuret silm?t, joihin h?n niin usein oli katsonut, alkoivat k?tkeyty? h?nelt?. Ne kiintyiv?t aina niin itsepintaisesti koruompelukseen ja kuin ne viimeinkin kohosivat, katsoivat ne h?neen niin oudon kylm?sti ja tutkivaisesti. Sitten h?nest? tuntui omituiselta, ett? h?nen morsiamensa niin usein t?ytyi olla kotona ?iti? auttamassa. Viimeinkin h?n h?mm?styi kuin salama olisi h?neen iskenyt, kuin h?nen morsiamensa, joka oli kiljaisin ja rehellisin ihminen, mink? h?n tunsi kerran useiden l?sn?ollessa lausui kovin ankaria sanoja muutamista jumalisista naisista, joita kunnioitettiin suuresti Vikin perheess?.
Kihlauksen purkamista ei kauvan tarvinnut odottaa. Muuanna p?iv?n? h?n sai morsiameltaan lyhyen ja jyrk?n erokirjeen, ja muutamia p?ivi? sen j?lkeen tunsivat kaikki h?nen onnettomuutensa ja tiesiv?t, ett? Holt oli siihen syyp??.
Jaakko Vikin ja Arne Holtin isien v?lill? oli vallinnut katkera vihollisuus. J?lkimm?inen syytti vanhaa Viki? etusijassa onnettomuudestaan. Pojat olivat sit? vastoin olleet leikkikumppania, ja sen mukaan mit? tiettiin, ei ollut heid?n v?lill??n koskaan ollut mit??n kaunaa. Viime aikoina eiv?t he kuitenkaan olleet seurustelleet, jo monta vuotta oli siit?, kuin he viimmeksi olivat puhelleet, kuin Jaakko Vik, sittenkuin oli tullut tunnetuksi, miss? suhteessa h?nen entinen kihlattunsa oli Holtiin, tuli vanhan koulukumppaninsa luo ja kysyi, mit? aikeita h?nell? oli. Holt koetti p??st? h?nest? pilkalla, mutta silloin pani Vik raskaan k?tens? h?nen olalleen ja sanoi: ?sin? tunnet minut Arne Holt ja tied?t, etten min? koskaan ole pelj?nnyt. Min? olen t?n??n tehnyt p??t?ksen: Jos sin? pet?t