Vaarallista väkeä | Page 9

Kristian Elster
h?net, niin min? surmaan sinut. Min? tied?n, mik? minua odottaa -- mutta vaikka minut ijankaikkisesti tuomitaan, min? surmaan sinut sittenkin.?
Kev??ll? meni Holt naimisiin lesken tytt?ren kanssa, kes?ll? tuli Knut maailmaan, kohta sen j?lkeen kuoli ?iti.
Viel? kerran muutti Holt asuinpaikkaa. H?n myi taas kauppansa ja muutti takaisin kaupunkiin, jonne Jaakko Vik v?h?ist? ennen oli asettunut. Siit? aikain alkoi Holtin ?suuri? aika. H?n uskalsi taas jotain ennen kuulematonta: h?n alkoi kilpailla kaupungin etevimpien kalakauppiaitten kanssa. Kaikki kalastuspaikat olivat ?vanhojen talojen? omaisuutta. Kalastajat olivat heid?n kuuliaisia alamaisiaan. Kaupungin suuret herrat saivat heid?n kalansa ja vuotta my?hemmin saivat kalastajat tiet?? mit? kalastuspaikkojen omistajat suvaitsivat maksaa heid?n saaliistaan. Holt sai varman jalansijan muutamilla kallisarvoisista saarista ja sill? oli vanhain yksinvaltius saatettu horjumaan. H?n l?hetti my?skin sukkelia asiamiehi??n pitkin rannikkoa tekem??n suurempia tarjouksia kuin h?nen kilpailijansa. Muutamien vuosien per?st? oli h?nen kalakauppansa l?hinn? suurin kaupungissa -- Hamren oli ja pysyi ensimm?isen?. H?n osti my?s rahtilaivoja, perusti guanotehtaan, tynn?ritehtaan ja sahan muutamaan vuonon perukkaan -- sanalla sanoen, h?n kilpaili vanhojen talojen kanssa kaikilla aloilla ja menestyi. Alussa kaupungin v?est? ep?illen katseli h?nen uhkarohkeita yrityksi??n ja ennusti, ett? kaikki oli loppuva kauheaan r?j?hdykseen. Mutta kuin r?j?hdyst? ei kuulunutkaan, alettiin ainakin kunnioittaa Holtin toimeliaisuutta.
Enemp??, kuin sen kylm?n my?nnytyksen, ei Holt voinut saavuttaa. Ja kuitenkin koetti h?n n?ht?v?sti sovittaa mahtavia, joita h?n kerran oli niin s??lim?tt?m?sti ahdistellut. H?n puhui nyt aina suurimmalla kunnioituksella vallitsevista perheist?; joutuessaan yhteen jonkun kaupungin ?paremman ihmisen? kanssa, oli h?n melkein n?yr? k?yt?ksess??n, ja h?n ahdisteli etenkin muutamia virkamiesperheit? tarjoamalla palvelustaan. ?H?n kosii meit?,? sanottiin toisilleen, ja sit? pidettiin oikeana -- kaikki, jotka koskaan siin? kaupungissa olivat yritt?neet panna v?h?nk??n vastahankaan, olivat siten lopettaneet. Mutta h?nen annettiin huokailla. Suurten komeitten huoneitten ovet avattiin vain raolleen, jotta h?nen ik?v?ns? pysyisi vireill?. Holt p??si vain muutamiin virkamiesperheisiin, mutta eiv?t nek??n kutsuneet h?nt? suuriin iltamiinsa yht? v?h?n kuin tuttavallisiin korttiseuroihinsa. Ne hiljaiset, kuivat pidot, joihin h?nt? kutsuttiin, olivat eritt?in sit? varten toimeen pantuja; ne olivat maksua niist? palveluksista, joita h?nelt? oli otettu vastaan, ja vieraat eiv?t olleet tavalliset, vaan valikoima kaupungin nuorempia kauppioita, jotka luettiin Holtin kanssa samaan luokkaan.
Holt ei voinut ymm?rt?? miksi h?nen ei onnistunut p??st? seurustelemaan n?iss? perheiss?. Mit? siin? oikeastaan oli tiell?? Rikkauttahan h?nell? oli. Oliko se syntyper?? Ei, Vikh?n esimerkiksi my?s oli l?htenyt ?huonommista ihmisist?? -- h?nen is?ns? oli talonpojan poika -- ja h?n kuitenkin kuului heid?n seurustelupiiriins?, Kornelia oli yst?v?t?r useille virkamiesten ja tukkukauppiaitten tytt?rille. Ei my?sk??n h?nen k?yt?stapansa seuroissa saattanut loukata -- siin? suhteessa h?n oli yht? moitteeton kuin Vik ja monet muut. Yht? v?h?n saattoi luonteen rehellisyys olla m??r??j?n?, -- niiss? piireiss?h?n liikkui moraalisessa suhteessa aivan toisella tavalla ep?ilt?vi? henkil?it? kuin Holt, asianajajia, joista Jumala ja koko maailma tiesi, ett? he olivat nylkem?ll? koonneet omaisuutensa, hyviss? varoissa olevia konkurssin tehneit?, jotka olivat saattaneet satoja perikatoon, kristillisi? petturia, jotka pysytteliv?t pystyss? pit?m?ll? jumalisia puheita kaikissa hengellisiss? kokouksissa, tukkukauppiaan poikia, jotka olivat kuuluisia irstaasta el?m?st??n j.n.e. Kaikkein v?himmin huolittiin kirjallisesta sivistyksest? -- sen tapainen ylellisyys oli hyvin harvinaista ?vanhoissa taloissa?.
Holt unohti, ett? h?n oli tehnyt itsens? syyp??ksi semmoiseen tekoon, jota ei l?hesk??n niin helposti anneta anteeksi ja unohdeta, kuin petollista konkurssia tai ylellist? el?m??. H?n unohti sanomalehden ja kellarin ja palonuolensa. Ja vaikka my?nnettiinkin, ett? h?n n?yr?sti kosiessaan ylh?isien suosiota, oli sovittanut osan vanhasta synnist??n, niin ei likimainkaan oltu vakuutettu, ett? h?n nyt oli saavuttanut sen syv?n vakuutuksen kaiken olemassa olevan edullisuudesta, joka suurten tukkukauppiasp?iv?llisten vieraalla tulee olla. Aavistettiin, ett? t?m? mies viel? saattoi k?yd? ?vaaralliseksi?, ja sen vuoksi h?nen seurassaan tuntui tukalalta.
Ja vanhat talot eiv?t erehtyneet. Kerran taas saatiin n?hd? haukan taisteluun valmiina kohoavan heid?n ylitseen ja kaiken, mik? oli heid?n kanssaan yhteydess?.
Siihen aikaan hallitsi Hamre kaupunkia, eik? suinkaan kaikkien mieliksi. Hamre oli johtaja kunnallishallituksessa ja puolittain katkerasti sanottiin, ettei koskaan pienint?k??n yrityst? pantu toimeen, ei kadun korjaustakaan, jottei siit? olisi ollut hy?ty? h?nelle itselleen tai h?nen yst?villeen. Holt rupesi tyytym?tt?mien puheenjohtajaksi. Hamre oli suuren rannikkoh?yrylaiva-osakeyhti?n ensimm?inen johtaja; h?n m??r?si kaikki kulkuvuorot ja palkkasi ja eroitti miehist?n, kuten sanottiin, aivan itsevaltiaasti. H?n oli yhti?st? tehnyt el?kelaitoksen johtokunnan perheitten rappiolle joutuneille j?senille. Holtin tulinuolet singahtelivat kohta ilke?sti yhti?n johtokunnan yli. Hamre oli pankinjohtaja, ja kerrottiin, ettei voitu mainita ainoatakaan esimerkki?, ett? joku, joka oli h?nelle vastenmielinen, olisi saanut apua. Holt ahdisti s??lim?tt?. Yleisen luulon mukaan Hamre se oli, joka monena Herran vuonna oli kaupungin kouluja hallinnut. H?n se oli aivan t?ytt? totta, joka opettajat nimitti, sill? kuka olisi tahtonut riitaantua sen mahtavan miehen kanssa, jonka vieraina k?ytiin ja jonka rahoja lainattiin. Holt puuttui siihenkin. Sanalla sanoen tyytym?tt?m?t olivat saaneet p??llik?n, jonka ter?vyys oli yleisesti tunnustettu, jonka rohkeus ei koskaan horjunut ja jonka ty?kyky pani h?nen vastustajiaankin ihmettelem??n.
Ei kauvan kest?nyt, ennen kuin Holt anasti Hamren paikan ja nyt h?n ryhtyi uudistuksiin. Uusia katuja kivettiin, kaupunkiin hankittiin parempi valaistus, uusi vesijohto ja uudet likaviem?rit, ja satamassa tehtiin suuria t?it?. H?n perusti uuden h?yrylaivayhti?n vuonokulkua varten ja uuden pankin, ja kaikki, mit? h?n pani toimeen, menestyi. H?nen
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 69
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.