Vaarallista väkeä | Page 7

pelj?stynein? pujahtivat l?himp??n solaan.
Mieheksi tultuaan oli h?n n?hnyt Korneliaa vain sivumennen, ja joka kerran kuin h?n kohtasi h?net, tunsi h?n varmasti, ettei h?n toista kertaa ollut ry?st?ytynyt kadulle leikkim??n ?pataa.?
H?n istui siin? kauvan katsellen kivitetty? paikkaa ja ajatteli niit?, jotka asuivat vihre?n aituuksen sis?puolella.

III.
Myrskyisen? ja sateisena Marraskuun p?iv?n? tuli kirjansitoja ja kirjanpainaja Olsenin ty?huoneeseen laiha mies, jolla oli kauniit, mutta ter?v?t ja laihat kasvot ja suuret, valkeat hampaat. H?n oli juuri tullut ainoalla pienell? h?yrylaivalla, joka siihen aikaan kulki vuonoissa, ja kuljetti kaikki tavaransa muassaan pieness? nahkalaukussa, joka riippui h?nen hartioillaan. H?n haki ty?t? ja antoi kirjanpainajalle kirjeen joltain virkamiehelt? l?heisest? rannikkokyl?st?. Virkamies, joka oli asioissa kirjanpainajan kanssa, kirjoitti:
?H?n on sukkela mies, mutta levoton luonnoltaan. H?nen is?ns? oli juonittelija ja juoppo. Te tekisitte minulle palveluksen, jos voisitte hankkia miehelle ty?t?, jotta me p??sisimme h?nest?.? Kirjanpainaja kynsi korvallistaan. H?nest? ei suosittelu ollut oikein mieleinen. Mutta h?n oli velassa samalle virkamiehelle, joka my?s vuosittain antoi h?nelle jotensakin paljon ty?t?. Ei k?ynyt p?ins? muitta mutkitta ajaa levoton mies ovesta ulos. H?n alkoi kuulustella vierasta.
?Teid?n nimenne on??
?Holt.?
?Te olette kirjansitojan s?lli tai --?
?Min? olen mekaanikko.?
?Me --?? Kirjansitoja katsoi h?neen h?mm?styneen?.
?Ja seminaristi --?
?Se --?? kirjansitoja j?i seisomaan suu auki. Mit? h?n tekisi mekaanikoilla ja seminaristeill? ty?huoneessaan.
?Ja sen ohella hiukan puusepp? ja puutarhuri,? lis?si vieras ja n?ytti suuria hampaitaan tavalla, joka ei laisinkaan miellytt?nyt s??dyllist? k?sity?l?ist?.
H?n luki taas kirjeen ja sylki.
?Hitto viek??n, jos min? tied?n, mit? minun pit?? sanoa,? h?n sanoa tokasi.
?Min? ymm?rr?n my?s v?h?n kirjanpainamista. Ehk? voisin min? olla avullisena sanomalehden toimituksessa,? toinen sanoi.
Sanomalehden! Seh?n on totta. Kirjansitoja toimitti kaupungin ainoata sanomalehte?. Ei sen toimittaminen mik??n taikakonsti ollut, mutta kirjansitoja Olsen ei ollut mik??n kirjallinen nero. H?nen lehtens? oli aina ollut tunnettu omituisista painovirheist??n. H?n tarvitsi sen vuoksi korrektuurinlukijaa, ja koska vieras oli seminaristi, niin h?n lienee perehtynyt oikokirjoituksen salaisuuksiin. T?ss? oli huokeata apua saatavissa, ja kirjansitoja alkoi hieroa kauppaa. Muukalainen oli taipuvainen ja he sopivat asioista. Siten tuli Arne Holtista pienen rannikkokaupungin asukas.
?Is? oli juonittelija ja juoppo?, oli lyhyt el?m?kerta virkamiehen kirjeess?. Ja se olikin oikea. H?n oli mies, jota ei onni ollut seurannut. H?n oli oikeastaan puusepp?, mutta sen ohella pyssysepp?, kellosepp? ja laivanrakentaja. Kaikissa n?iss? ammateissa h?n oli tehnyt keksint?j?, mutta aina h?n oli my?h?stynyt. S?llin? oli h?n vaeltanut halki Tanskat ja Saksat, jossa h?n muun muassa oli lueskellut valistusajan kirjailijoita, jotka h?n jo tunsi vanhan papin kirjastosta. Kotiin tultuaan h?n alkoi innokkaasti levitell? saamiaan mielipiteit?, mutta siin?kin h?n my?h?styi. Vanha pappi oli kuollut, vanha valistus oli harhaoppia, ja h?nt? itse??n alettiin kohta pit?? vaarallisena miehen?. H?n ei saanut ty?t?, h?net ty?nnettiin pois kaikista luottamustoimista, jotka h?nell? kerran oli ollut, ja h?n k?vi katkeraksi ja ihmisaraksi, hommaili lopulta vain koneenmallia, jotka eiv?t koskaan valmistuneet, n?ki n?lk?? paljon, joi paljon ja kuoli viimein k?yh?n? ja unhoitettuna.
H?nen poikansa Arne oli perinyt is?ns? hyv?n p??n, ja hyv?n aikaa n?ytti silt? kuin h?n olisi perinyt h?nen kohtalonsakin. H?n oli ensin konepajassa, sitten seminaarissa ja oli kaikkialla ensimm?inen. Mutta kuin h?n koetti saada vakinaista tointa tutkintojensa ja todistustensa nojalla, joutui h?n karille. H?n haki kaikella kunnioituksella ja kaikkein n?yrimm?sti, h?n uskalsi puhua oikeudestaan, ja h?n valitti katkerasti, mutta aina turhaan. H?nen todistuksensa kyll? olivat hyvi?, mutta niit? seurasi asianomaisesta asianomaiseen pieni ?hm?, josta saattoi arvata, ett? miehess? oli jotain nurin. H?nen onnettomuutensa oli, ettei kukaan h?nt? suvainnut. H?nen komea ryhtins? tuntui esimiehist? vaateliaalta, h?nen l?pitunkeva katseensa r?yhke?lt?, h?nen ?killinen naurunsa, joka paljasti rivin lumivalkeita hampaita, kuin joukon sotamiehi?, jotka kiilt?vin asein astuvat auringonpaisteessa, n?ytti heist? pilkalliselta, ja miehen suora puhe kapinalliselta ja h?vytt?m?lt?. H?nen kykyns? -- Jumala paratkoon! mutta luonne -- hm. Joka tapauksessa h?n ainakin oli is?ns? poika.
Is?n kuollessa j?i h?n maailmaan k?yh?n? ja ty?tt?m?n?. Perinn?ksi sai h?n keskentekoisia koneenmallia ja huonomaineisen nimen. Poika oli kuitenkin toista ainetta kuin is?. H?n ei rohkeuttaan kadottanut. Ensinn?kin k?vi h?n j?rjest??n kaikkien paikkakunnan varakkaiden miesten luona ja pyysi lainaa opiskellakseen. H?nt? otettiin vastaan kristillisesti mutta kylm?sti. H?nelle kuvailtiin kunnianhimon kiusausta ja n?yryyden suloisia hedelmi? ja neuvottiin menem??n tienoon kristillismieliselle sep?lle oppiin. Koko saalis oli suosituskirja kirjansitoja Olsenille, jolla h?n sai ty?t? t?m?n sanomalehdess? ja kirjansitomatehtaassa.
H?n sitoi kirjoja ja luki niit?, latoi ja korjasi sanomalehte?. Jonkun ajan per?st? h?nt? ylennettiin. Kirjanpainaja oli alkanut kunnioittaa h?nen hyv?? p??t??n ja tietojaan ja uskoi h?nen teht?v?kseen vastuunalaisen toimen, niitten uutisten merkitsemisen punaliidulla, jotka muista lehdist? olivat otettavat ?Maakunnanlehteen?. Holt teki ty?t? kuin nelj? miest?, kylmi, n?ki v?h?n n?lk??kin, mutta s??sti rahoja. Muuanna p?iv?n? h?n pyrki osalliseksi kirjapainoon ja sanomalehteen. H?nen is?nt?ns? ei ainoastaan h?mm?stynyt, vaan h?n alkoi siit? hetkest? aivan taikauskoisesti kunnioittaa s?lli??n. Rahojen s??st?minen, kuin oli semmoinen palkka, oli taikatemppu, jota kirjansitoja ei saattanut selitt?? luonnollisella tavalla. H?n oli siihen luuloon etenkin taipuvainen siksi, ett? h?n itse aina oli rahapulassa. Siit? alkaen Holtista tuli lehden ainoa toimittaja. Toimittajana h?n teki itsens? heti tunnetuksi kaupungissa ja tavalla, ettei h?nen nimens? sen j?lkeen en?? koskaan joutunut unhotuksiin. Rauhallinen pikku lehti, jonka sinert?v?ss? paperissa raaka-aineen tuottamat