Vaarallista väkeä | Page 5

sin? sek? lihavat ett? laihat. Mutta ensin sin?: kerro minulle matkoistasi.? H?n sytytti piipun, otti tuolin ja istuutui l?helle poikaansa. ?Muistatko kuin sin? viimein tulit kotiin ulkomailta? Jumaliste, se oli -- se oli -- kuin olisi lukenut Darwinia.?
?Sinun is?nsyd?mmesi, is? --?
?Minun is?nsyd?mmeni -- no niin -- enh?n min? voi kielt?? -- min?h?n olen t??ll? istunut yksin kaikki n?m? vuodet --.?
H?n ryk?si ja pureksi kiivaasti piipun hammasluuta. Knut katsoi ulos ikkunasta ja oli hetkisen vaiti. ?Minulla ei ole mit??n kerrottavaa?, h?n sanoi sitten -- h?nen ??nens? oli aivan viehke? ja hell?.
?Sin? lasket leikki?! Sinulla, jolla on niin vilkas k?sityskyky, sinullako ei olisi --?
?Min? olen t?ydellisesti tyhj?, is?.?
Holt katseli hetkisen levottomasti poikaansa ja naputteli koukkuisilla kynsill??n edestakaisin suuria hampaitaan.
?No mutta kerro minulle edes, miten asian laita on: Sin?h?n aioit asettua Lissaboniin --??
?Niin.?
?Sin? luovuit siit? aikeesta??
?Niin. -- -- Tapahtui jotain, joka -- --?
?Sin? muutit mielt? ?kki???
Knut katsoi tarkasti is??n.
?Niin. Oletko sin? kuullut siit? mit??n??
Holt punastui. H?nh?n oli pannut liikkeelle kaikki portugalilaiset kauppayst?v?ns? saadakseen jotain tiet??.
?Sin? olet kuullut, ett? min? aioin menn? naimisiin?? Knut kysyi edelleen.
?Niin -- kielt?m?tt? --?
?Se on totta.?
?Mutta --??
?H?n kuoli.?
Holt katsoi s??liv?isesti poikaansa. ?Poika parka, sinulla siis on surua. Nyt min? ymm?rr?n, ett? sinun mielesi --?
?Sin? erehdyt is?. Min? en h?nt? sure.?
Holt katsoi h?mm?styneen? h?neen.
?Kuka h?n oli?? h?n kysyi hetkisen kuluttua.
?Amerikkalainen nainen norjalaista alkuper?? Buenos Ayresista. Min? olin matkustanut edelt? k?sin Lissaboniin j?rjest?m??n v?ltt?m?tt?mint?. Laiva, jolla h?n l?hti merelle muutamia kuukausia sitten, ei ole tullut perille. Min? en ole viel? voinut saada mit??n tietoja sen vaiheista.?
Syntyi hetkeksi ??nett?myys. Vanha Holt tunsi itsens? kiitolliseksi mieless??n. Tuo amerikkalainen nainen, josta h?n muuten ei mit??n tiennyt, eik? nytk??n tahtonut sen enemp?? tiet??, oli tuottanut h?nelle monta unetonta y?t?. H?n oli usein ajatuksissaan toivonut sen vieraan naisen, joka uhkasi ottaa h?nen poikansa h?nelt?, meren pohjaan, jossa h?n nyt hyv?ksi onneksi olikin.
Kolkutettiin. Holtin sanottua ?sis??n? tuli n?kyviin nuorekkaat, punakat kasvot, joita ymp?r?i oivallisin, vaalea, kihara tukka, mit? n?hd? voi.
Knut hyp?hti yl?s. ?Pietari! Hurraa! Hurraa!? H?n riensi tulijan luo, veti h?net peremm? lattialle, pani k?tens? h?nen olalleen ja sanoi: ?Min? iloitsen todellakin taas n?hdess?ni sinun h?vytt?m?n kirkkaat kasvosi! Juuri s?ntilleen samanlaisina kuin silloin, kuin min? l?ksin! Tulee terveeksi kuin sinua katsoo!?
Nuori mies, kaupanhoitaja Pietari Str?m, pudisti Knutin k?tt? ja katsoi h?neen uskollisilla sinisill? silmill??n, jotka t?ll? hetkell? olivat t?p?sen t?ynn? kyyneli?, saamatta ainoata ymm?rrett?v?? sanaa huuliltaan.
?Noo! Istu?, Knut sanoi ja veti h?net sohvaan. ?Is??, h?n k??ntyi Holtiin, ?sinun parasta viini?si minun paraalle yst?v?lleni! Nyt me tahdomme viett?? oikein hauskan illan yhdess?.?
Vanhalle Holtille tuli kiire. H?n riensi ky?kkiin ja antoi k?skyj?, jotka saattoivat kaikki palvelijat h?mm?styksiin. Sitten sy?ksyi h?n talon alle kamalan syv??n kellariin ja tuli v?h?n ajan per?st? yl?s muassaan korillinen kaiken v?risi? ja muotoisia tomuisia pulloja. Siin? oli valkeita l?pikuultavia pulloja, joissa oli keltainen lakka, -- niitten synnyinmaa oli Ranska. Toisia oli solakoita, vihreit? Reinilt?, leveit?, hopeap?isi? champagnepulloja ja lyheit?, melkein mustia ukkosia Capista. Ja yl?s ja alas juostessaan h?n jupisi: ?Jumalan kiitos! Jumalan kiitos! No viini? h?n toden totta saa.? Eik? h?n ollut saanut Knutia iloiselle p??lle, v?synyt, kyll?stynyt katsehan oli kuin tuulen pois pyyhkim?! ?Noo, h?n saa viini?, jonka veroista monella ei ole t?ss? kaupungissa, Jumalan kiitos!?
Kohta he jo kaikki istuivat p?yd?n ymp?rill? ja maistelivat Holtin viini?. Knut oli s?teilev?n iloinen. Ei h?n kuitenkaan puhunut matkoistaan, vaan yksist??n omasta ja Pietarin yhteisest? el?m?st? entisin? aikoina. ?Muistatko sin?? Muistatko sin??? sanottiin lakkaamatta ja taisipa se niin olla, ett? Pietari muisti! Kaikki, mit? he yhdess? olivat kokeneet, oli uskollisesti tallella h?nen syd?mmess??n. Ja kuinka ylpe?, kuinka onnellinen h?n oli, ett? Knut Holt, h?nen koulukumppaninsa ja yst?v?ns?, paras, suurin ihminen, mink? h?n tunsi, todellakin huoli muistaa n?it? menneit? aikoja.
Vanha Holt oli ??neti, hieroi alituisesti kynsi??n vasten hampaitaan ja ajatteli: ?Minun poikani vertaista ei ole toista t?ss? maassa.?
Kuin oli sy?ty ja j?lleen istuttiin sikarien ja viinin ??ress?, sanoi Pietari puoleksi ujosti: ?Kansanyhdistyksess? me tietysti olemme yksiss? mielin vastustaneet Bj?rnholtia ja Hamrea.?
?Kansanyhdistyksess? -- mik? se on??
?No mutta, etk? sin? muista kansanyhdistyst?, jonka sin? itse olet perustanut??
?Aah -- joutavia.?
Pietari k?vi tulipunaiseksi.
?Niin no, eih?n siit? nyt en?? mihink??n ole?, h?n sanoi vaatimattomasti. ?Sen j?lkeen kuin sin? l?ksit ei meill? ole ollut ket??n puhujaa. Mutta me olemme koittaneet parastamme. Min? luulen, ett? me voimme sanoa sen jossain m??r?ss? meid?n ansioksemme, ettei Bj?rnholtia eik? Hamrea ole valittu t?ll? ajalla. Eik? ole totta, Holt??
Holt ny?k?ytti.
?Sep? on kauhean sitke?t??, huudahti Knut. ?T??ll? kotonahan kaikki kest?? ijankaikkisesti.?
?Mutta -- mutta --?, ?nkytti Pietari, ?eik?s se ollut oikein??
?Mene torille, osta ja my?, liho ja k?yt? korkeita kauluksia niinkuin Hamre, hyv? Pietari. Oli paha, ett? te estitte valitsemasta h?nt?. H?n voisi nyt olla ministeri.?
?Hamre? Mutta et suinkaan sin? voi tarkoittaa, ett? --??
?Rakas yst?v?, ollaan totisia. Oletko sin? n?hnyt Hamren esitt?v?n maljaa? No hyv?. Oletko sin? semmoisissa juhlallisissa tilaisuuksissa katsellut h?nen nen??ns?? Et. Se on paha se, t?ytyy aina tehd? havaintoja. Min? sanon, ett? semmoisessa maassa, kuin t?m? meid?n, on ministeriss? t?rkeint? nen?. Sen t?ytyy olla juhlallisen; ministerill? t?ytyy olla