Vaarallista väkeä | Page 4

t??ll? kotona?, h?n sanoi. ?Min? esimerkiksi luulen, etten min? koskaan ole noussut maihin mihink??n norjalaiseen kaupunkiin, jottei laivan ankkuriin k?ydess?, olisi tullut laivaan muutamia lihavia, punakoita ihmisi?, tervehtineet p??llikk?? tuttavallisella 'Morning', kiskasseet tupakkahuoneen oven auki meluten niin kovasti kuin suinkin ja tilanneet seltterivett? ja konjakkia. Minusta tuntui niin ihmeen kodikkaalta, kuin t?n??n tapahtui juuri samalla tavalla. Ja katso sitten tuota kulmassa olevaa kauppaa, ikkunassa korutavaroita, kivikaluja, ?ljyvaatteita ja onkia! Ja tuolla -- kirjakaupassa -- my?d??n, Jumala paratkoon, viel?kin etup??ss? suklaatia ja hajuvett? ja siin? sivussa blankettia.? H?n meni ikkunaan. ?Aivan oikein! -- Vilockin hunajarohtoja -- Israelin hajuvett? -- niin, niin! Ei pienint?k??n muutosta.?
?Eih?n toki?, vanha Holt nauroi. ?Meid?n mielilauseemme on: 'Me tied?mme, mit? meill? on'.?
Holtin talo, ?linnaksi? kutsuttu, oli korkealla m?ell?, ja sit? ymp?r?i puutarha, joka ulottui toiselta puolen katuun ja toiselta mereen. Kuin he olivat tulleet puutarhaan, osoitti Knut er?st? penkki? ja kysyi: ?No -- viel?k? siell? pyydet??n ihmisi???
?Viel?, viel??, laivais?nt? vastasi tyytyv?isesti. ?Se on oivallisessa kunnossa. Niin todellakin -- ha, ha! -- sep? minun pit?? kertoa sinulle! Tied?p?s, kuin t?ss? muuanna p?iv?n? sain pyydykseeni -- ajatteleppa -- sain -- itseni!?
?No, silloin sinun pyydyksesi liekin hyv?.?
?Ha, ha, ha! Niin, n?epp?s, -- min? kuljeskelin t??ll? puistossa lukien sanomalehti?. K?velless?ni tulin penkin luo, enk? muistanut ett? se ei ollut oikea, istuuduin -- ja olin satimessa. Mutta min? olen pyyt?nyt muitakin. Ent?s sitten puiston ver?j?! Se sinun sitten pit?? n?hd?. Se on tehty siten, ett? kuka tahansa p??see sis??n, mutta ei kukaan ulos, jollen min? auta -- ha, ha!?
?Ei, kuules nyt is?, el?k??mme sivistyneitten ihmisten tavalla. Etk? sin? voi tyydytt?? pyydystyshimoasi hiirill? ja rotilla tai muilla el?imill? ja j?tt?? ihmiset rauhaan.?
?Ei, juuri ihmist?, sit? vaarallista el?int? --?
?Min? en ymm?rr?, miksi sinusta ei ole tullut orjakauppiasta tai urkkijapoliisia tai muuta semmoista halpamaista rahjusta.?
?Ha, ha, ha! Sin? olet yht? leikkis? kuin ennenkin, min? n?en?, Holt nauroi ja hieroi k?si??n.
He astuivat yl?s maahan muuratulta portaita, jotka veiv?t talon edustalle.
?Kuka nyt hoitaa sinun talouttasi?? Knut kysyi pys?htyen ylimm?lle portaalle.
?Hoitaa taloutta --??
?Niin.?
?Hm -- se on Katriina?, ?nkytti Holt ja k?vi tulipunaiseksi.
?Katriina? Sek? paksu, sis?piika??
?Hm -- min. Erinomaisen sukkela?, Holt mutisi ja alkoi astua taloa kohti.

II.
Huone, johon Holt vei poikansa, oli melkein komeasti sisustettu, mutta muistutti sittenkin kestikievaria maalla. Sohva oli ikkunan alla, p?yd?t ja tuolit miss? sattui, kartiinit riippuivat vinossa, muutamia sipulikasvia oli tungettu kaulaa my?ten kallisarvoisiin vaaseihin ja n?yttiv?t kuin olisivat tukehtumaisillaan. Sein?ll? oli mit?tt?mi? kuvia ja rumasti tehtyj? valokuvia kallisarvoisten taulujen rinnalla. Kaikki p?yd?t ja kaapit olivat sekaisin t?ytetyt kukkuroilleen joutavalla talonpoikaisrihkamalla ja oikeilla arvokkailla marmori- ja alabasterikaluilla. N?ytti silt? kuin kaikki, mit? talossa oli sek? romua ett? taideteoksia, olisi asetettu n?ytteille t?h?n huoneeseen. Ilma oli huoneessa ummehtunutta kuin romuhuoneessa.
Knut j?i seisomaan hetkeksi ja katseli ymp?rilleen. Sitten h?n aukasi ikkunan.
?Niin -- no nyt sin? taas olet kotona?, vanha Holt alkoi, hieroi k?si??n ja katseli taas poikaansa puoleksi h?mill??n, puoleksi hell?sti. ?Mit? min? saan tarjota sinulle? Lasin viini?? Tai kahvia? Tai --?
Ovi viereiseen huoneeseen aukesi ja sis??n astui lihavanlainen nainen viidennell?kymmenell?. H?n oli puettu puoleksi talonpoikais-, puoleksi kaupunkilaistapaan, sormissa kultasormuksia ja korvissa pallukat. H?nen kasvonsa punottivat, hiki helmeili h?nen kiilt?v?ll? otsallaan. H?n n?ytti tulleen suorastaan ky?kkitulen ??rest?. H?nen k?yt?stavassaan ja olennossaan oli sek? luottamusta, ett? ujoutta -- h?n n?ht?v?sti ei tiennyt miten h?nen piti ottaa vastaan kotiin palaavaa poikaa. Viimein meni h?n lattian poikki, ojensi Knutille k?tens? ja sanoi koettaen n?ytt?? ?idilliselt?: ?Tervetulleeksi kotiin, Knut!?
Knut j?i seisomaan h?nen lihava, kostea k?tens? omassaan ja tuijotti h?neen vastaamatta. H?nest? h?n katsoi kysyv?isesti is??ns?. Syntyi kiusallinen ??nett?myys, jolla v?lin Knut p??sti irti lihavan, kostean k?den. Viimein istuutui Holt sohvaan ja alkoi yskien ja tavoitellen:
?Etk? tahdo k?yd? istumaan, Knut. Matkasta v?syneen? --?
Lihava nainen seisoi hetkisen ep?r?iden keskell? lattiaa, punottaen yh? enemm?n. Sitten meni h?n p??tt?v?isesti istuutumaan Holtin viereen. T?m? hyp?hti yl?s kuin k??rmeen pist?m?, mutta malttoi kuitenkin heti mielens? ja k??ntyi Knutiin.
?Me -- puhuimme -- niin, mit? me saamme sinulle tarjota? Katriina, onko sinulla --??
?Min? olen keitt?nyt kahvia?, vastasi Katriina, joka ?kki? oli kalvennut. Holt katsoi kysyv?isesti poikaansa.
?Tahdotko sin? --??
Knut ny?k?ytti p??t??n ja Katriina katosi.
Knut sytytti hitaasti sikarin ja heitt?ytyi nojatuoliin, joka oli ikkunan ??ress?.
?Noo -- vai niin?, h?n sanoi. ?Uskallanko min? kysy?, onko minulla sisaria??
Vanha Holt koitti nauraa, mutta se ei onnistunut.
?T?m? on sinulle odottamatonta -- --. Kas, n?etk?s -- h?n on vanha palvelija -- tullaan niin perhanan tuttaviksi --. Muuten -- min? vakuutan sinulle --?
?Oli menneeksi. Sinullahan on oikeus valita seurustelupiirisi yht? hyvin kuin minullakin. Yksi seikka vaan: min? en tahdo kuulua perheeseen -- tee se h?nelle selv?ksi.?
?Min? vakuutan sinulle todellakin?, alkoi Holt taas, mutta Knut keskeytti h?net.
?Puhukaamme jostain muusta?, h?n sanoi. ?Sanopas --?
Kahvi tuotiin, mutta sen toi toinen palvelija. Katriina ei en?? n?ytt?ytynyt. Kuin palvelija oli mennyt, Knut sanoi kahvia maistellen: ?H?n osaa laittaa kahvia -- se on hyv?. -- Sytyt? piippu, is?, ja sitten ala puhallella: Valmista pojallesi muutamia kaupungin lihavista vasikoista.?
?Ha, ha, ha!? Holt nauroi, ja t?ll? kertaa oli se luontevaa naurua. ?My?hemmin, sitten saat