Vaarallista väkeä | Page 3

tullut, liittyi t?h?n mieheen; h?nen muotonsa kuvautui sen vuoksi kummallisen salaper?isen? ja uhkaavana h?nen katseensa eteen.
?Mutta muistatteko, mit? min? vastasin t?h?n suurisuiseen yllytt?j?lyriikkaan?? Bj?rnholt kysyi.
?Tuolla tulee pastori Fonn?, Hamre keskeytti n?ht?v?sti kevennetyll? mielell?. H?n ei yht? suuresti ihaillut Bj?rnholtin muistia kuin Stubb.
Bj?rnholt k??ntyi. ?Ja h?nen l?hin alip??llikk?ns??, h?n lis?si. H?n l?hestyi sitten Stubbia ja alkoi v?h?n hiljempaan: ?Kuulkaas, tied?ttek?, mit? kerrotaan Fonnista ja h?nen uudesta kilpailijastaan pastori --?
Stubb ryk?si kovasti, veti sitten Bj?rnholtin syrj??n ja kuiskasi: ?Hiljaa -- ettek? te muista -- Vikh?n on --?
Toinen vihelsi. ?Samaa sorttia! Saakeli, seh?n on totta.?
Molemmat uudet vieraat tulivat puutarhaan. Pappi oli nuorenpuoleinen mies, joka n?ytti pitk?lt? varrelta, jonka p??ss? on suhteettoman raskas kukka. Pitk?t jalat olivat paljasta luuta ja nahkaa; kapeat k?det olivat aina kylmi? ja kosteita. Tukka oli sile?sti korvan taa kammattu. Kasvojen v?ri oli harmahtavaa, iho sile?t? kuin ?ljyll? kiiloitettu. Poskia varjosti hieno, harva parta. Mutta kivuloisissa, verett?miss? kasvoissa oli kaksi kaunista, syv??, ep?luuloista silm??, jotka eiv?t koskaan katsoneet siihen, jonka kanssa h?n puhui. H?n n?ytti silt? kuin h?n aina olisi ?urkkinut ihmisten h?jyj? ajatuksia?, niinkuin Stubb kerran oli h?nest? sanonut.
Papin ?l?hin alip??llikk??, kaikkien l?hetysseurojen esimies, kirkkov??rti, entinen maallikkosaarnaaja, nikkarimestari Vildhagen oli lihava mies, jalat raskaat, leve?t, v?h?n sis??np?in k??ntyneet, ja kasvot pulleat, keltaisenkalpeat, tuuhean, tukanv?risen parran ymp?r?im?t. Imel? hymyily ja naisekas heikko ??ni olivat suurelle ruumiille vastakkaisia.
?Me puhuimme Knut Holtista?, Bj?rnholt sanoi, kuin oli tervehditty. ?Muistattehan h?nt? Fonn??
?Muistan -- innokas kansan puhuja?, pappi sanoi s?vyis?sti, mutta ??nenpainolla, joka aivan siivosti ty?nsi keskustelun alaisen kunnioitettavan seurapiirin ulkopuolelle.
?Muutoin --?, puuttui laivankapteeni puheeseen, ?oli Knut Holtissa hyv??kin. H?nell? oli rohkeutta. Kuin min? kuljetin h?nen is?ns? laivaa, teki h?n minun kanssani matkan Mustallemerelle. Silloin hypp?si h?n mereen pelastamaan merimiest?, joka ei osannut uida ja oli pudonnut. Aalto oli korkea ja piru viek??n jos min? olisin itse uskaltanut sen tehd?. Mutta h?n pelasti miehen.?
Laiva oli laskenut ankkurinsa. Veneet ymp?r?iv?t sit? ja alkoivat tulla maihin saaliineen. Vikin puutarhaan kokoontuneet l?htiv?t satamaan. Juuri heid?n tullessa laski harmaaksi maalattu vene laituriin, ja englantilaiseen matkapukuun puettu nuori mies juoksi portaita yl?s. Se oli Hamren sisarenpoika ja perillinen, konsuli Robert Gil. H?nell? oli omituisen pitk?t kasvot, hiukan riippuva alahuuli ja suuret, petomaiset hampaat. H?n oli kaupungin ensimm?inen sporttimies. Joka kes? matkusteli h?n vuonoissa puettuna nahkahousuihin ja rauvoitettuihin kenkiin -- ja koko joukko kalak?rp?si? Stanleyhatussa, sek? puoli tusinaa koiria matkassa. Nimens? h?n lausui ?Djil? ja karttoi kaikkia norjalaisia sanoja, joita h?n ei voinut lausua kieli paksuna. H?n halveksi kaikkia muita kieli? paitse englannin eik? sen vuoksi puhunut oikeastaan mit??n tunnettua kielt?, muuta kuin silloin kuin oli englantilaisia kaupungissa -- jokap?iv?isiss? oloissa h?n vaan m?r?hteli, seh?n kuitenkin v?h?n muistutti sit? ainoata kielt?, jota h?n kunnioitti.
?Rynt, rynt?, h?n sanoi antaessaan enolleen k?tt? ja nostaessaan muille hattua. Hamre ei hievahtanutkaan. Toisella silm?ll??n h?n katsoa sujautti pitkin t?ksi p?iv?ksi lipuilla koristettuja meriaittojaan ja tehtaitaan, toisella h?n halveksi kansajoukkoa.
Tukkukauppias kutsui yst?v?t juomaan lasin viini? ?p?iv?n johdosta?, niinkuin h?n sanoi. Kutsumukseen suostuttiin ja l?hdettiin astumaan pitkin maantiet?, Kornelia j?i laiturille.
Ylh??ll? maantiell? seisoi mies mustassa nutussa, joka h?ll?sti verhosi h?nen laihaa ruumistaan. H?n nojautui keppi??n vasten ja katsoi j?nnitettyn? laivaan. Kuin yst?v?t meniv?t h?nen sivutseen, tervehtiv?t he hitaasti. P??llysnuttuun puettu mies k??ntyi kokonaan heihin p?in, nosti syv??n hattua paljastaen ter?v?n p??n, jonka yli oli kammattu ohutta tukkaa toisesta korvasta toiseen, saamatta kuitenkaan kaljua p??lakea peittoon. Tervehtiess??n h?n ojensi kaulaansa, pitk?, kapea nen? k?yristyi, ohuet huulet aukenivat ja paljastivat rivin hohtavan valkeita hampaita. Se oli omituinen hymyily, siit? ik??nkuin tuikahti valoa ja se oli samalla kohtelias ja ivallinen. H?n n?ytti haukalta joka kohteliaasti tervehtii varmaa saalistaan.
Se oli laivanis?nt? Arne Holt. H?n oli l?hett?nyt veneen laivaan, h?n odotti n?et poikaansa kotiin monivuotiselta ulkomaan matkalta.
?kki? riensi h?n laiturin portaille -- h?n oli n?hnyt veneen l?htev?n laivasta matkustaja muassaan. H?n astui alas portaita ja j?i seisomaan viimeiselle. Kuin vene tuli niin l?helle, ett? h?n saattoi tuntea poikansa, loistivat h?nen ter?v?t haukankasvonsa, h?nen silm?ns? kostuivat, ja h?n nauroi pid?tetty? suonenvedon tapaista naurua.
?Tervetulleeksi! Tervetulleeksi! Olitpaan sin? kuitenkin muassa?, h?n sanoi ja pudisti kiihke?sti poikansa k?tt?, kuin t?m? -- ij?lt??n hiukan yli kolmenkymmenen -- astui veneest?, ?Min? en p??ssyt tulemaan laivaan --.?
Knut Holt ei ollut is?ns? n?k?inen. H?n ei ollut vaalean eik? tumman v?rinen, keskikasvuinen, harteikas, mutta v?h?n litte?rintainen. Parrattomissa kasvoissa oli aivan suora nen? ja kaksi harmaata hiukan himme?t? silm??. H?n n?ytti etusijassa v?h?n suuttuneelta, kuin h?n sikariaan pureskellen tervehti is??ns? ik??nkuin olisi ollut vain v?h?n soutelemassa.
He astuivat ??neti laituria pitkin. Vikin talon kohdalla he kulkivat Kornelian sivu. Knut n?ki kaksi uteliasta silm??, jotka katselivat h?nt? ik??nkuin syv?lt? piilosta, kuin h?n kasvot puoleksi heihin k??nnettyin? meni puutarhan portista. Knut antoi sikarin pudota ja pys?htyi. ?Kuka se oli?? h?n kysyi.
?Kornelia Vik.?
?Vai niin. Min? en olisi h?nt? en?? tuntenut. H?nest?h?n on tullut -- h?n on muuttunut.?
Holt ei vastannut.
He meniv?t edelleen. ?Sin? voit hyvin?? is? kysyi hiukan h?mill??n.
?Ky-yll?.?
Kuin he tulivat kadulle, joka kulki Holtin talon sivu, pys?htyi Knut taas ja katsoi ymp?rilleen. ?Kummallista, kuinka kaikki on entisell??n