Vaarallista väkeä | Page 2

kaulus j?ykk? ja kiilt?v? ik??nkun suorastaan silitysraudan alta tullut. Se oli laivanomistaja, kalakauppias, tehtaanomistaja, pankinp??llikk? y.m.m. Klaus Hamre, kaupungin vanhin ja rikkain ?talo?.
Sit?, joka seurasi hyvin puettua ja siisti? rahamiest?, olisi saattanut pit?? rihkamakauppiaana, joka haki matkustavaisia heist? hy?ty?kseen. Musta nuttu oli kiilt?v?ksi kulunut, samoin musta kaulahuivi, joka oli moneen kertaan k??ritty kaulan ymp?ri. H?n tallusteli kengiss?, jotka olivat liian suuret. Tuhkanharmaa, tuuhea parta ymp?r?i paksua neekerisuuta; h?nell? oli melkein valkeat silm?t ja pienet kuihtuneet likaiset k?det. Puutarhaan astuessaan oli h?n kompastua omiin jalkoihinsa ja tuli siten tallanneeksi muutamia ?sken istutettuja kukkia, josta h?n kuitenkaan ei ollut mill??nk??n. T?m? suurkauppiaan v?h?p?t?isen n?k?inen seuralainen ei kuitenkaan ollut sen v?h?p?t?isempi mies kuin kaupungin latinakoulun yliopettaja ja paikkakunnan virallisen lehden toimittaja, Kristoffer Bj?rnholt.
Bj?rnholt oli sek? teologian ja filologian kandidaatti. H?n oli hyvin oppinut mies. Kaikki, mik? tunki n?ihin omituisiin aivoihin, tarttui kiinni ja j?i sinne ikuisiksi ajoiksi. H?nelle ennustettiin suurta tulevaisuutta. Mies, jolla oli h?nen ihmeellinen muistinsa ja harvinainen j?rjest?miskykyns? ei saattanut v?ltt?? korkeimpia arvonasteita.
Niinkuin sanottu oli h?n kaupungin virallisen lehden toimittaja. Siin? toimessaan oli h?n tunnettu erinomaisesta aististaan, jolla h?n jo kaukaa vainusi kaikki yhteiskuntaa uhkaavat vaarat, ja siit? ankarasta kurista, jossa h?n piti puoluettaan. Ei miss??n lehdess? sit? paitse ollut niin paljon ?ankkoja? ja niin monta, useinkin hieman kaksimielist? vanhaa pappistarinaa. H?nen lehtens? olikin yli maan kuulu ja miest? itse??n pel?ttiin pikku rannikkokaupungissa kuin kuolemaa. H?n, kuten sanottiin, ?pisti nokkansa jokaiseen pataan? koko kyl?ss?, ja k?ytti tietojaan hyv?kseen taistellessaan niinkuin h?n sanoi ?yhteiskunnan pyhimpien etujen puolesta?. Rehtori pelk?si h?nt? yht? hyvin kuin ?tukkukauppias?: Hamre. Edellinen pelk?si niit? salaisia tietoja, joita Bj?rnholtin arveltiin l?hett?v?n mahtaville yst?ville p??kaupunkiin; j?lkimm?inen pelk?si h?nen lehte??n. Mutta ei h?nt? yksin puollettu pelosta vaan my?skin sen vuoksi, ett? my?nnettiin h?nen todellakin oivallisesti suojelevan mainituita pyhi? etuja vastustuspuoluetta vastaan, joka oli pikku kyl?nkin niskoilla.
Viimeinen sis??ntulijoista oli mies, jolla kaikki oli py?re?t?. P?? h?nell? oli py?re? kuin pallo ja kalju, vatsa py?re?, k?det py?re?t ja korvat py?re?t ja niiss? lyijyrenkaat. Se oli entinen laivuri, nykyinen koroistaan el?j? Kurt Stubb.
?Te odotatte kai sisarenpoikaa?? Vik sanoi tukkukauppiaalle. H?nell? oli syv?, kumea ??ni. Hamre nyyk?ytti p??t??n ja istuutui viheri?lle penkille, joka oli portailla.
?Ja tied?ttek? ket? muita me saamme odottaa?? yliopettaja kysyi poraten keppi??n syv?lle ?sken valmistettuun kukkapenkkiin.
Vik katsoi kysyv?isesti h?neen.
?Knut Holtia.?
?Vai niin --?
?Niin min? n?in laivanis?nn?n Holtin satamassa?, sanoi entinen laivankapteeni.
?Niinp? niin! Saamme taas valmistautua mellakkoihin?, Bj?rnholt jatkoi. ?Muistatteko h?nt? Vik? Ty? v?enkokouksessa? Ja asianajaja H?jsenin lehdess?? Yllytt?j?, tulikek?le, rahvaan villitsij? parasta lajia. Mutta sill? kertaa me teimme h?net mahdottomaksi. Min?p? melkein luulen, ett? min? voin sanoa h?net sill? kertaa kunnolleen nutistaneeni. Min? sain h?net ??nestetyksi ulos ty?v?enyhdistyksest?, klubista, ateneumista -- niin, min? voin sanoa: ??nestetyksi ulos hyvist? piireist? t?ss? kaupungissa ja merkityksi kerrassaan koko maan sivistyneen yleis?n silmiss?, H?n luupottikin tiehens? -- h?n oli, niinkuin sanoin, k?ynyt mahdottomaksi.?
?Niin, h?n oli koko huimap???, kapteeni sanoi.
?Halpamainen mies?, puuttui Hamre puheisiin ja nyrpisteli nen??ns?.
?R?yhke??, Bj?rnholt sanoi ratkaisevasti. ?Muistatko, Hamre, viel? sit? kertaa, kuin h?n piti kuuluisan puheensa vapauden sankareista, noista kotkista, jotka yl?ilmoista sy?ksyv?t alas uinaileviin yhteiskuntiin, iskev?t kyntens? niitten kyll?isiin, kunniamerkeill? koristettuihin tyranneihin ja synnytt?v?t v?h?n terveellist? suuttumista ja kauhistusta.?
?Perhanan hyv? muisti teill? on?, Stubb huudahti oikein ihmetellen. ?Mutta leikki? kai se kuitenkin oli??
?Leikki?? Leikki?k?, ukko rukka? Hittoakin. Mutta kuulkaas jatkoa. Huomaa se sin? Hamre; sill? sinua h?n tarkoitti n?ill? kyll?isill? -- -- Noo, siin? h?n oli muuten oikeassa; sin? n?yt?t silt? kuin sin? aina olisit niin kyll?inen, ylen kyll?inen -- ha, ha, ha!? --
Kurt nauroi t?ytt? kulkkua. Vik ei myh?ht?nytk??n. Hamre v?h?n naurahti, mutta n?ytti samalla silt? kuin h?n olisi maistanut jotain katkeraa.
Bj?rnholt jatkoi, j?ljitellen keskustelun alaisen k?yt?stapaa ja liikkeit?: ?min? tied?n, ett? t?t? miest? pelj?t??n ja vihataan. Kuin h?n taistelee kummittelevia ennakkoluuloja ja tapoja vastaan, joita vallassa olijat yll?pit?v?t ainoastaan valtansa tueksi, silloin me kaikki suljemme h?nelt? talomme ja syd?mmemme, viel?p? me p??st?mme yhteiskunnan poliisit, n?m? koristuksiin ja uniformuihin puetut vetelykset h?nen kimppuunsa, ajamme h?net maanpakoon tai annamme h?nen n??nty? jossain niist? monista vankiloista, joita yhteiskunnat yll?pit?v?t niit? varten, jotka ilmaisevat hallitsevien halpuuden. Mutta min? rakastan semmoista oivallista, kapinoivaa luonnetta, semmoista kaikkea tyranniutta hehkuvasti vihaavaa, uhkarohkeaa henke?, jota ei mik??n yhteiskunnallinen poliisi saata pelj?stytt?? -- min? rakastan t?t? ylpe?t? ja rohkeata miest?, jolla on tulevaisuuden kuva silm?ss??n ja min? tahdon ajaa h?nen asiataan!?
?Perhanan muisti --?, Kurt Stubb taas alkoi, mutta joutui niin oman ihastuksensa valtaan, ettei p??ssyt pitemm?lle.
Kornelia oli l?hestynyt portaita ja kuunteli h?mm?stynein silmin Bj?rnholtin puhetta. H?n ei oikeastaan ymm?rt?nyt, mit? n?m? oudot sanat merkitsiv?t; mutta h?nest? tuntui silt?, kuin h?n olisi katsonut sep?n ahjoon ja hengitt?nyt tulikuumaa ilmaa. H?n tunsi omituista pelkoa, jotain outoa, kiihke?t?, h?nest? tuntui, ett? oli l?hell? jotain, joka uhkasi kukistaa jokap?iv?isen el?m?n rauhan. Mutta ei h?n ainoastaan pel?nnyt, h?n oli my?s utelias. H?n oli muutamia vuosia sitten usein kuullut is?n ja Bj?rnholtin puhuvan kauheasta Knut Holtista, ja h?n muisti, mihin kiihkoon t?m? oli saattanut kaupungin, viimeksi kotona k?ydess??n. Ainoa tavallisuudesta poikkeava, joka koskaan oli h?nen l?helleen