Vaaralla - Kuvia laitakaupungilta | Page 3

nostamaan h?nen kahden kuukauden palkkansa konttoorista. Poika oli s??st?nyt kaikki ansionsa, vaikka ei siit? ennen ilmoittanut mit??n. Kirjeess??n sanoi, ett? kohtahan se on maksun aika patruunille, ja kun is?ll? on luultavasti ollut yht? v?h?n ansiota sen j?lkeen kuin h?n l?hti, niin tarvitsette nyt. Sit? varten on h?n s??st?nyt joka pennin.?
?Vai on Janne taas kirjoittanut?? kysyi Nikkil?n em?nt?, vaikka oli jo muualtakin kuullut, ett? Latut ovat saaneet pojaltaan kirjeen ja itse oli Nikkil?lle sit? kertonut. H?n kysyi v?h?n niinkuin ?nkyiss??n ja oli hyvin vakavan n?k?inen.
?Joo. Toissa p?iv?n? me sen saimme, vaan ei ole ollut aikaa k?yd? sit? n?ytt?m?ss??, selitti Latun em?nt? anteeksi pyyt?v?ll? ??nell?. ?Ja min? luen sen teille nyt kun olette t??ll?.?
?Lukekaa, vaan saattepa k?yd? Nikkil?llekin lukemassa, kun saatte aikaa?, sanoi Nikkil?n em?nt? ja oli jo hyv?n tuulen n?k?inen.
Kun kirje oli luettu, sanoi Nikkil?n em?nt? melkein samaa kuin aina ennenkin:
?Siell? se Janne seilaa. Siell? se seilaisi meid?nkin Janne, jos olisi sille el?m?n p?ivi? suotu. Merelle senkin mieli paloi. Ja yhdess?h?n ne teid?n Jannen kanssa olivat siell? meid?n kartanolla aina laivasilla. Ja min? muistan aina, kun meid?n Janne puheli is?ns? kanssa ja kehui, ett? h?nest? tulee merimies, ja sanoi: 'Atlantille t?m?n pojan mieli tekee, siell? ei risut silm??n pist?!' Mist? lie kuullut merimiehilt? tuon hokeman?, ja Nikkil?n em?nt? nauroi ja silm?t r?p?tti ja viel? sitten kertoi: ?Atlantille t?m?n popin mieli tekee, siell? ei risut silm??n pist?.?
Vaan nauru h?ipyi muodoltaan, miettiv?isen n?k?iseksi painui, asetti k?den leuan tueksi ja ny?kytteli ruumistaan. Silm?t vesistyiv?t ja kyyneliksi herahtivat vedet silm?nurkkiin. K?mmenp?ihins? h?n ne kuitenkin pyyhki, ennen kuin kerkesiv?t l?hte? poskip?it? kostuttamaan, nousi seisaalleen ja sanoi:
?Tottapa se ei ollut niin sallittu.?
Latun em?nt? ymm?rsi t?ydellisesti h?nen ajatuksensa ja sanoi lohduttaen:
?Yksi murhe on suotu yhdelle, toinen toiselle.?
?Niin kai, niin kai.--No hyv?sti.?
?Hyv?sti, hyv?sti.--Sep? oli, kun ei sattunut nyt olemaan. Lauantainahan ukko saisi sielt? ty?paikastaan, vaan on siihen viel? aikaa?, sanoi Latun em?nt? s??lin ??nell? ja lopuksi: ?Mist?h?n te poloinen sen nyt saatte.?
?No, ehk? min? jostakin saan?, arveli Nikkil?n em?nt?.
Vaan ei h?n todellakaan tiennyt, mist? menn?, ja mieless??n jo kuvaili miten ry?st?mies tulee ja kirjoittaa lehm?n ja miten se sitten my?d??n.
?Kun min? t?st? nikarasta p??sisin, eik? suinkaan se nyt niin mene, etten min? siit? jotenkin p??se siit? nuljahtamaan?, tuumi h?n hiljaa supattaen itsekseen.
H?nen mieleens? johtui taas Kar��nin rouva. Siit? tiedettiin, ett? se on upporikas leski ja k?yh?t sit? kehuivat, sill? se jouluna jakoi k?yhille ruokaa. Ja Nikkil?n em?nt? oli jotakin kuullut semmoista, ett? Kar��nin rouva on p??n? jossakin rouvain yhdistyksess?, joka auttaa tarvitsevia. H?n oli aina puutteen kohdalla ollessaan aikonut menn? pyyt?m??n t?lt? rouvalta lainaa, vaan j??nyt menem?tt? t?h?n asti, kun sai muulta tai muuten neuvottelemalla p??si tinkapaikan sivu. Nyt h?n taas mietti menn?kseen ja se tuli tehdyksikin.
Hyv? toivo tempasi h?net l?ht??n, ettei h?n huomannut olevansa matkalla rouvan luo ennen kuin keskikaupungilla, ja alkoi tuumia, miss? oikeastaan rouva asuikaan. Sen tarkempaan h?n ei tiennyt tuon hyv?n ihmisen asunnosta kuin ett? se on iso, komea talo keskikaupungilla.
Aurinko paistoi pitkin valtakatuja, paahtoi kuumasti. Tuulen henke? ei tuntunut kuin katujen risteyksess? mieto l?yh?hdys. Ja kaupunki n?ytti t??ll? autiolta ja tyhj?lt?. Siell? t??ll? asteli joku herra keppi??n venytt?en tai kulkea sukitti joku piikaihminen. Rumpari ja poliisi t??ll? parasta aikaa liikkuivat, ilmestyiv?t milloin mihinkin kadun kulmaan julistamaan julistettavaansa. Kukaan ei heit? kuunnellut. Jos joku sattui kautta kulkemaan kun ilmoitusta parhaillaan luettiin, niin ei p??t??n k??nt?nyt, meni vain menojaan. Turhaan t??ll? rumputettiin verojen r?sti-yl?skantoa.
Nikkil?n em?nt? kuleksi tiet?m?tt? minnep?in oikein menisi, eik? sattunut ket??n l?helle, keit? olisi kysynyt. L?hemp?n? ei n?hnyt muita kuin muutamia ylimaalaisia, pari poikasta ja tytt?sen, jotka tulivat muutaman porvarin portista ja viittailtuaan hetkisen l?htiv?t juosta hilkuttelemaan kadunkulmaan, miss? paraikaa rumputettiin, ja sen ihmeen n?hty??n astuivat rantakaupungille, jonne poliisi ja rumpari katosivat v?h?n ajan per?st?. Autiot kadut j?iv?t entist? autiommiksi. Em?nt? poikkesi kadulta toiselle ja koetteli katsella, mik? n?ytt?isi Kar��nin rouvan talolta, ja odotteli, ett? jonkun tapaisi, jolta kysy?. Ei viitsinyt mist??n talosta menn? kysym??n ja autioitahan nuo useimmat olivatkin, liitumaalissa ikkunat eik? ristin sielua n?kynyt kartanolla. Kiire h?nell? oli, poltteli se toivo, ett? rouvalta saa avun.
H?n kuvitteli, ett? Kar��nin rouva, laiha, mustakulmainen ihminen, on hyvin yst?v?llinen, k?skee istumaan, kyselee ja kun h?n sitten kertoo asiansa, niin rouva heti, ett?: ?joo, tokihan sit? nyt tuon verran sopii auttaa vaikka ket??.
Tuntui v?h?n oudolta, kun h?n vihdoin sai tietoonsa Kar��nin rouvan talon ja l?hti kulkemaan sinne. Mieli v?h?n ep?ilytt?m??n. Vaan kun h?n ajatteli, ett? miksip?h?n ei rouva h?nt? auttaisi, kun se muitakin auttaa, ja h?n ei tahdo kuin lainaksi, niin h?visi kaikki ep?ilys, niin ett? keitti?n portaita noustessaan h?n oli aivan varma menestyksest? ja mieli kuvitteli, ett? rouva on semmoinen ja semmoinenkin ja sanoo niin ja niinkin.
Keitti?ss? oli piika vain ja liehtoi kuni siivil?. Vilkaisi v?h?n karsaalla silm?ll? tulijaa, vaan ei virkkanut mit??n, eik? liene joutanut. Jonkun ajan oltua tuli lihava, punakka rouva kahisevassa puvussa. H?n silm?si kulmat kurtussa em?nt?? ja kysyi piialta:
?Mik? tuo ihminen on??
?Min? olen Nikkil?n em?nt?, olisi v?h?n asiaa Kar��nin rouvalle?, alkoi em?nt?