Vaaralla - Kuvia laitakaupungilta | Page 4

puhella h?mill??n ja silm?t tihe??n r?p?ttiv?t ja suu oli hymyss?.
?Mit? teill? on asiaa??
?Minulla olisi v?h?isen Kar��nin rouvalle.?
?Jaa, jaa, mit? teill? on asiaa?? tikasi rouva, niin kuin tyhm?nsekaiselle tikastaan.
?Min?, tuota, l?ksin rukoustamaan rouvalta rahaa v?h?n, ett? saisin verot maksaa. Kolme markkaa 28 penni? tarvitsisin... Min?, tuota, maksaisin...?
?Eei, ei minulla ole?, ja niineen meni rouva pois taakseen katsomatta.
Nikkil?n em?nt? l?hti kiireen vilkkaa pois ja kadulla viel? puolijuoksua pani, ik??nkuin olisi pel?nnyt kuumaa tuhkaa j?lkeen viskattavan.
H?nt? h?vetti niin ??rett?m?sti.
?Mit? varten min? menink??n, outo ihminen? V?h? kai se minulle lainaisi, kun ei tunne minua enemm?n kuin mustalainen kirjaa. H?per?, ihan h?per? min? olen?, jupisi h?n itsekseen ja omituisesti hymyili, joka oli puoleksi itkua. V?hitellen alkoi h?nt? suututtaa koko juttu ja lopulta k?vi vihaksi se rouva ja sen piika ja koko t?m? komea kaupunginosa ja rumpari ja poliisi, jotka taas tuolla v?h?n matkan p??ss? melusivat.
?Niin kuin sit? ei muka olisi jo kuultu jo, ett? r?stit ovat maksettavat. Ja ket? se t??ll? koskee? T??ll?h?n asuu vain rikkaita, joilla on maksaa vaikka kaksikymment? markkaa miehenpuolelta, jollei kaksisataakin, ja viinirahoja sen markoissa, mink? meik?l?iset penneiss?.?
H?n astui pylkk?si kiivaasti, etunojassa, keng?t kivihin kopisi ja suu supatti my?t??ns?.
Mutta suuttumuksen puuska meni pian ohitse ja mielen valtasi karvaus, joka tahtoi purkautua itkuksi.
Karvas mielens? lieventyi sekin, kun h?n p??si keskikaupungilta, sen autioita, kuumia katuja kompurehtamasta, Vaaralle, jossa oli sile?t katuvieret ja viheri? nurmikko siell? t??ll?, ja jossa lapsia leikki kaduilla ja kartanoilla ja kuului iloisia ??ni?. Ja tuulen henkikin sopi t??ll? k?ym??n, ett? oli vilpoisempi. Matalain rakennusten yli n?kyi pilvi?, joitten paksut rintuukset hohtivat kirkkaina sinist? taivasta vasten.
Kun h?n kotiportille tuli ja Mirri h?nt? pystyss? vastaan juoksi, kaula kenossa puski h?nt? ja kehr?si toimessaan, niin unohtui kaikki harmi turhasta retkest? ja oli kuin jotakin olisi toivottavissa ollut.
V?h?n alakuloisena istui h?n ty?h?ns?, vaan arveli p??tt?v?sti:
?No kumma tuo olisi, jollei t?st? nikarasta nyt jollakin tavoin p??sisi nuljahtamaan.?
Kamarista porstuan per?ss? kuului kankaankutomisen luske. Pirta piukki, polkimet narahtivat ja sukkula heti j?lkeen surahti. Syvemp??n kumartui Nikkil?n em?nt?kin ompeluksensa ??ress? ja liikutteli neulaansa vinhemmasti.
Nikkil? ?tyr?i s?ngyss??n. Em?nt? oli jo siihen tottunut, monta herran vuotta kun oli sit? n?hnyt, vaan h?nen k?vi nyt s??liksi ja mielt? kirveli, jotta muutamia vesi? silmiin herahti.
?Ukko raukalle kun ei ollut saanut ruuaksi mit??n hiple?mp?? palaa moneen aikaa, ei lehm?n antiakaan kuin tipan iltasella. Kun p??sisi t?st? v?h?n viljemm?lle.?
Mutta miten p??st?? Ei n?kynyt mit??n keinoa p??st? t?st? nikarasta, ja seh?n se pimitti kaiken. Tuntui kamala tunne rinnassa, aivan kuin olisi joku kauhu pelottanut, ja tuskan hiki kohosi kasvoille.
Nikkil? ?hki ja puhkuili yht?l?iseen.
Em?nn?n mieleen johtui patruuni Lindbom.
?Jos olisi silt? menn? pyyt?m??n lainaan, se kun on niin somaluontoinen mies. Vaan mik?p? sit? oudolta. Eih?n tuo Kar��nin rouvakaan, vaikka sit? on niin kehuttu. Jos tuttu olisi se patruuni, niin sitten saattaisi auttaa. Jos is? olisi renkin? ollut jonkun herran luona, niin se auttaisi varmaan, sill? Nikkil?kin on rehellinen mies ja hyv? mies kaikin puolin. Paras timperi h?n oli komesrooti Bomin laivavarvissa ja oli siell? viitt? laivaa rakentamassa ja monta monituista lotkua ollut rakennuttamassa Bomille. Jos Bom nyt el?isi, niin kyll?h?n se auttaisi, niinkuin patruuni Lattua. Ja kauan me olisimme toimeen tulleet sill?kin, mutta meill? oli sen takana s??st?ss?... Janne kun el?isi, niin ei olisi h?t??. Niin elett?isiin kuin herran kukkarossa k?yhi? autellen. Niin elett?isiin kuin Lattukin ja viel? paremmin... Meill? oli jo talo velaton ja tulot aina tarpeisiin riittiv?t. Vaan piti onnettomuus tavata tuota is?? ja kuolo temmata Jannen... No se oli niin sallittu.?
Mutta siit? h?n palautui ajattelemaan, mit? juuri oli ajatellut, ett? kun niin olisi, ja johtui siihen aina lopuksi, miten nyt oli. H?n ajatuksissaan kulki kuin eksyksiss? kiertyen aina samaan kohti.
Tuuli puski ikkunaan, kuului jymin?? ulkoa ja huoneeseen tunkeutui h?m?r?. Lasten ??ni kadulla vaikeni, kuului vain jalan t?min??, kun leikkipaikoiltaan pois juoksivat. Salama v?l?hteli yh? tihe?mp??n ja jyrisi kovasti.
?Jeesus siunatkoon!? lausui em?nt? aina v?l?hdykselle.
Viion leski tuli tytt?rineen tupaan.
?L?hdimme t?nne, kun niin kammottaa tuo hirve? ilma. Herran voimahan se on ja h?nen hallussaan, niin ettei sit? pel?t? tarvitse, vaan tuntuu se niin oudolle?, sanoi leski hiljaisella ??nell?.
?Niin, niinh?n se on. Istukaa--Jeesus siunatkoon!?
?Min? sit? jo ajattelinkin, ett? eik??n siit? tule ukkonen, kun oli niin tukalan kuuma. Hikosin aivan kuin saunassa ja ahdisti kuin painajainen?, puhella k?risi Nikkil?.
?Niin, kuumahan se oli ja painosti tervett?kin, saati sitten sairasta. Mitenk? Nikkil? muuten nyt jaksaa?? kysyi Viion leski hiljaisella ??nell?.
?Niinkuin m?rk? palaa?, tokaisi kysytty.
?Tosiaankin niinkuin m?rk? palaa?, toisti em?nt? vakavasti. ?Eih?n siit? meid?n is?n jaksannasta ole isosti taikaa.?
?Yksin p?ivinp?h?n elet??n?, arveli Nikkil?. ?Vastahan se on tiistai muilla niinkuin minullakin.?
?Eih?n meill? ole muilla kuin maanantai?, selitti Viion leski.
?No sitten min? olen edell?kin, kuluu minun aikani hopummin kuin teid?n?, tuumi Nikkil? leikin viistoon ja v?h?n aikaa mietiskelty??n jatkoi:
?Miten se minun p??h?ni on paneutunut, ett? nyt on tiistai? Kun min? viel? olen ajatellut, ett? t?n??n ovat ne verotkin maksettava?.
?Ei is? kulta, t?n??n vasta rumputettiin.?
?No niin, eih?n se yksi p?? pid? kes?? talvea.?
?Huoleksipa se on is?llekin paneutunut?, sanoi em?nt? ja alkoi selitt?? vieraalle, ett?