Vaaralla - Kuvia laitakaupungilta | Page 2

heid?t perii piammiten. Ja se h?nt? kammoksutti yht? paljon kuin jos olisi n?hnyt pime?ss? huoneessa kummituksen loukossa naljottavan ja kiinni tapailevan.
?Ei meill? ole h?t??. T?m? kun saadaan maksetuksi, niin ei olekaan menoja sitten. Ja kes?? on viel? j?ljell? ja minulla on valmiita lakkeja, joista l?htee rahaa, kun ne my?dyksi saan. Ja jos saadaan viel? lehm? jonkun ketoon, hyv?lle ruualle, niin pois edest? k?yhyys. Onhan ennenkin toimeen tultu. T?st? nikarasta kun vain p??st??n, niin ei ole mit??n h?t???, selitti em?nt? toimessaan ja vakuutellen muka Nikkil??.
Nikkil? huokasi syv??n ja k??ntyi s?ngyss??n sein??n p?in maata.
?Kun tulisi kuolema?, lausui h?n pitk?veteisesti.
Sit?h?n em?nt?kin oli ajatellut. Vaan kun Nikkil? itse lausui tuon toivomuksen, koski se em?nn?n syd?meen kuin puukolla vihlaisten. Kyyneleet tuppasivat yht?kki? silmiin ja mielen t?ytti kummallinen kaipauksen tunne, aivan kuin Nikkil? olisi jo ollut ruumiina tuossa. Entinen el?m?, heid?n onnensa aika rupesi kulkemaan h?nen muistoissaan, vieri ohi suloisena, hohtavana. Tuo kuihtunut mies tuossa s?ngyss? tuntui rakkaalta, niin rakkaalta, ett? h?n tahtoi sen kanssa viel? kauan el??.
?Kunhan min? t?st? nikarasta p??sen?, lausui h?n itsekseen niin lujalla ??nell? ja sill? ??nell?, ett? kun h?n siit? nyt p??see, niin p??seekin i?ksi kaikista nikarista. Niin h?n todella taas uskoikin ja uskonsa tueksi tapaili mit? suinkin sai. H?n teki niin kuin suolla kulkija, joka katselee varakseen m?t?skohtia ja paremman puutteessa astuu hyv?ss? luulossa pienelle hein?tupsullekin.
?Onhan niit? huonompiakin el?ji? kuin me. El??p?h?n Viion leskikin, omin varoinsa on toimeen tullut, el?tt?nyt itsens? ja tytt?rens?, eik? suinkaan ole muuta kuin mit? kynsist??n saa kankaan kutomisella. Meill? t?ss? on talot ja lehm?t?, supisi h?n itsekseen.
Ja em?nn?st? tuntui n?in ajatellessaan, ett? heill? ei ole mit??n h?t??, kun vain sai nuo verot maksetuiksi. Ehk?p? h?n saa jostakin lainaan siihen asti, kun saa Viion leskelt? hyyryrahan. Ja h?n p??tti l?hte? Latulta kysym??n.
Sielt? he olivat ennenkin usein saaneet, viimeksi uuninkorjuun aikana. Ne olivat hyv?syd?misi? ihmisi?. Eik?h?n muissakaan naapureissa ollut moitetta, kyll? ne avuliaita olivat, vaan k?yhempi? v?h?n, etteiv?t paljon koskaan kyenneet rahalla avuksi ja varsinkaan nyt, sen tiesi arvaamallakin, kun oli heill? veronmaksu itsell??nkin.
Mutta Latullakaan ei aina ollut. Ei sattunut t?ll?k??n kertaa.
?Jauhon osto oli meill? eilen ja siihen meni tarkalleen rahat, ettei ole pennin p?ly?. Eih?n noita olisi meill? nyt henke? ahdistavia tarpeitakaan, ett? siihen n?hden olisi joutunut, jos olisi ollut?, sanoi Latun em?nt?.
?Ei olisi meill? ollut h?d?n pipanaa, jos ei sit? uunin korjausta olisi ollut?, arveli Nikkil?n em?nt?, h?nkin puolestaan.
?Niinh?n se on. Niit? tulee arvaamattomia menoja ja arvatuissakin olisi kypikyllin, sill? meid?n pienten el?j?in toimeentulo on kuin kerj?l?isen nuttu: reik? rikkeim?n vieress?.?
?Paljon reiki? ja v?h?n vaatetta, ettei tied? mink? reij?n ensin paikkaa?, lis?si Nikkil?n em?nt? ja nauraa kikatti vertaukselleen.
?Aivan niin?, my?nsi Latun em?nt?. ?Hyvin oli meill?kin tuumimista, kun oli taas t?n? kes?n? lyhennett?v? Lindbomille velkaa, joka otettiin t?m? talo ostaissa, ja samalla olivat verot suoritettavina ja sen lis?ksi muut tarpeet. Meit? is?n kanssa jo mietitytti. Ei en?? olisi viitsitty pyyt?? lykk?yst? maksussa, kun jo kerran ennen oli pyydetty. Kyll?h?n patruuni olisi viel? my?nt?nyt, sill? h?n oli viime kerralla sanonut is?lle: el? h?t?ile, Lattu, ei minulla ole kiirett?, ja min? tied?n ett? sin? maksat. Viisitoista vuotta olet palvellut minua, niin kyll? min? sinut tunnen. Jos ei sinulla ole muuta asiaa, niin ota tuosta sikari hampaisiisi ja mene tiehesi, sill? minulla on kiire t?ss??, kertoi Latun em?nt? ja koetti matkia patruunin karkeaa ??nt? ja ?k?ist? puhetapaa ja nauroi sitten makeasti patruunin puheelle ja jatkoi loppuun: ?Vaan kuule Lattu?, oli patruuni ikkunasta pihalle is?n j?lkeen huutanut, ?laittauppa t?nne jonakuna joutilaana p?iv?n? katsomaan minun uutta orittani. Se on eri hevonen, kuin se sinun silloinen 'Putte', jota sin? aina kehuit, ja jonka kuolemaa sin? surit niin, ettet moneen p?iv??n sy?d? saattanut.?
Ja molemmat taas nauroivat patruunille.
?Se on niin mukava ukon k?rikk? se patruuni, ja tuiki hyv?syd?minen. Vaan ei is? olisi voinut menn? silt? en?? pyyt?m??n maksun lykk?yst?, ei vaikka. Tuumailtiin ett? koetetaan lainata muualta. Vaan mist? sit? olisi saanut, ja viel? lis?ksi pelotti, ett? jos patruuni olisi saanut tiet??, ett? is? on muualta lainannut, niin olisi suuttunut kerrassaan. Niinh?n se teki silloinkin, kun me t?t? taloa hommasimme ostaa ja kyseltiin ensin muilta apua ja kun ei saatu, niin meni is? patruunin luo. Vaan kun se oli kuullut, ett? on muualta tahdottu, niin sit?k? oli myrtynyt: 'Pirunako sin?, Lattu, minua pid?t, kun vasta viimeksi minun luo tulet. H?h? Silt?h?n silt? viimeksi apua haetaan', oli heti ?yst?m??n ruvennut ja pit?nyt semmoisen myr?k?n, ettei ollut is? saanut selityksen vuoroa. Niin se olisi suuttunut nytkin, jos muualta olisi lainattu. Se olisi tietysti tokassut niin kuin aina ennenkin: 'Mist? sin?, Lattu, olet niin paljon rahaa saanut? Eik? olisi k?ynyt is?n sanominen, ett? ansainnut. Lanttu ei valehtele koskaan, eik? sen patruunin edess? kuulu vale menestyv?n. Silmist? kuului n?kev?n heti, ja se katsookin niin ter?v?sti silmiin. Ja sitten se kuuluu rumaksi rupeavan, jos n?kee vilppi? hivent?k??n.?
?Vai niin.?
?Joo. Ei se vinoa meininki? salli.--Niin, niin tuota, meill? k?vi tuumat hyvin py?reiksi, ett? mit? tehd?. Vaan Jannelta saatiin kirje ja siin? valtakirja